Kirje ja pieni kynänpätkä sidottiin Järtekryynin kaulaan, johon vielä
kiinnitettiin kappale vahvaa lankaa, jota Simolla oli pieni kerä.
Esko nosti kissan aukon suulle ja päästi sen irti. Järtekryyni
tunkeutui sisään ja päästyään hiukan väljemmälle alkoi juosta eteenpäin
langan seuratessa perästä.
Kerä oli loppumaisillaan, kun lanka äkkiä juoksi muutama metri aika
vauhtia ja pysähtyi sitten.
-- Odotetaan nyt, kunnes he ehtivät kirjoittaa vastauksen. Syödään
voileipiä sillä aikaa, sanoi Simo.
Voileivät olivat lopussa, kun Simo, joka oli kiertänyt langan pään
kätensä ympärille, tunsi nykäyksen.
Hän veti vastaan ja tunsi taas nykimistä.
-- Mitähän tämä merkitsee? Järtekryyni nykii, mutt'ei tule takaisin?
sanoi hän.
-- Keritään se tänne. Kunhan vain lanka kestäisi.
Mutta lankaa kävikin keriminen hyvin helposti.
Viimeisessä päässä ei ollut kissaa, vaan valkoinen kangaspala, joka
luultavasti oli revitty paidasta.
Tälle oli kirjoitettu:
"Auttakaa meitä onnettomia ihmisyyden nimessä. Meidät hinattiin tänne
unijuomalla nukutettuina. Täältä ei ole muuta tietä pois kuin reikä
katossa. Ripustakaa nuora katosta, että pääsemme kiipeämään pois
täältä. Meille lasketaan sieltä ruokaa joka aamu klo 9. Aukko on
holvimme toisella puolella, joka on kolmiloikkauksen matkan päässä
torven tästä suusta, kun kulkee torven suuntaisesti. Kissa on täällä,
me emme saa sitä takaisin, sillä torven suu on liian korkealla. Kissa
putosi siitä ja veti langan mukanaan, niin että saamme tämän kirjeen
teille sitä myöten. Huutakaa torveen, me kuulemme täällä, vaikka emme
ylety sinne huutamaan. Varokaa ameriikkalaisia! Älkää jättäkö meitä,
vaan auttakaa.