Vähän myöhemmin kuin kilpajuoksu oli päättynyt Bashti keskusteli
alipäällikköjensä kanssa, joiden joukossa oli myös Agno. Lenerengo
pälpätti ystävättäriensä kanssa. Jerin maatessa siinä lähellä
Lenerengon unohtamana tuli sitä nuuskimaan sama villikoira, jota se oli
ahdistellut Arangilla. Ensin koira nuuski kauempaa valmiina pikaiseen
pakoon. Sitten se tuli varovasti lähemmäksi. Jeri katseli hehkuvin
silmin. Ja samassa kuin villikoiran kuono kosketti sitä, se päästi
uhkaavan murinan. Villikoira hypähti taaksepäin ja vilisti päistikkaa
pakoon muutamia kymmeniä yardeja, ennen kuin se huomasi, ettei sitä
ajettukaan takaa.
Se palasi varovasti hiipien kuin riistaa metsästäessään ja ryömi niin
matalaksi painautuneena, että sen vatsa melkein viisti maata. Se nosti
ja laski jalkojaan kissan joustavalla pehmeydellä ja vilkuili
tavan takaa oikealle ja vasemmalle, ikään kuin olisi pelännyt
sivustahyökkäystä. Etäältä kuuluva poikien äänekäs naurunpurskahdus sai
sen yhtäkkiä kyyristymään paikoilleen ja tarraamaan kynsillään maahan
joka lihas jännittyneenä pakoa varten, vaikkei se tietänyt, mihin
suuntaan pakenisi, eikä edes, uhkasiko sitä mikään vaara. Sitten se
tunsi melun, ja päästyään siten selville, etteivät äänet merkinneet
vaaraa, se jatkoi hiipimistään irlantilaista terrieriä kohti.
On mahdotonta sanoa, mitä olisi tapahtunut, sillä samalla hetkellä
Bashtin silmät sattuivat kullanruskeaan pentuun ensimmäisen kerran
Arangin valtauksen jälkeen. Tapausten melskeessä hän oli unohtanut
pennun.
»Mikä koira tuossa on?» hän huudahti terävästi saaden villikoiran
painautumaan jälleen maahan ja herättäen Lenerengon huomion.
Lenerengo heittäytyi vavisten maahan pelottavan vanhan päällikön eteen
ja visersi selityksen. Hänen kelvoton poikansa Lamai oli napannut
koiran vedestä. Se oli tuottanut paljon harmia hänen kotonaan. Mutta
nyt oli Lamai muuttanut asumaan nuorukaisten joukkoon, ja hän oli
viemässä koiraa Agnon majaan Agnon erikoisesta käskystä.
»Mitä aiot tehdä koiralle?» kysyi Bashti Agnolta itseltään.
»Minä kai-kai sen», kuului vastaus. »Se olla lihava koira. Se olla hyvä
kai-kai-koira.»
Bashtin valppaissa vanhoissa aivoissa välähti ajatus, jota hän oli
kauan kypsytellyt.
»Se on siihen liian hyvä koira», hän ilmoitti. »Parempi on, että syöt
viidakko-koiran», neuvoi hän osoittaen villikoiraa.