Vaivoin kokosi Maiju mielenmalttinsa voidakseen tyynesti kulkea
vastaantulijoitten ohitse, mutta tahtomatta horjahti jalka, ja poski
maidon valkea, valahti entistään valkeammaksi...
"Hyvää iltaa!" kuuli hän ylioppilaitten sanovan kumpaisenkin yhtä
rauhallisesti, viattomasti.
Kysyen loi Maiju katseensa ylös, etsien syyllisyyttä syytetyn
kasvoilta. Ja hän löysi sen — kiemurtelevana, välttelevänä, maatamyöten
matelevana, niinkuin käärmeen, joka kiireesti luikertaa kiven koloon...