Tuntui aivan kuin raskas sulku sydämen suulta olisi avattu ja riemun
vuolas virta päästetty sen kammioihin vyörymään. Se tympäisevä tyhjyys
joka siellä vuosikausia oli asuntoa pitänyt, täyttyi vähitellen
varmalla lämmittävällä valolla, vallaten moneksi päiväksi Helvin
tunteet ja mielialan.
"Kuinka sanomattoman vaikeata on kuitenkin nähdä jonkun kärsivän ja
tuskissaan vaikeroivan!" sanoi hän eräänä päivänä lääkärille.
"Ja kuitenkin kuinka lohdullista jos kärsivillä on hyvä hoito ja
rakkautta ympärillään", virkkoi lääkäri vakavasti. "Toista on — ja se
on toisinaan aivan voittamattoman lohdutonta — köyhien puutteellisissa
majoissa."
Helvi tunsi yhtäkkiä jähmettyvänsä.
Kirveltävä tunne kirposi sieluun ja elävästi näki hän edessänsä kurjan,
likaisen tuvan nurkan, jossa sairastava lapsi vaikeroi...