"Ohrapään..." kuuluu hiljainen kuiskaus.
"Ohrapään!" — kirkaisee Anna, ilma pimenee uudelleen hänen ympärillään,
korvat alkavat suhista ja sydän jyskii vaikeroiden käsittämättömän
tuskan kourissa.
— — Miks'et tule salama syksyn kolealta taivaalta, harmaiten pilvien
povesta ja iske kerralla — —