Teille, ah teille te nuoruuden kultaiset vuodet, minä tahdon virteni
virittää. Sillä teidän on elämä, teidän on maa, ja teidän on taivas.
Kuin eilisen päivän muistan sen, jolloinka teidän tenhonne ensi kertaa
sielussani tunsin.
Lapsi olin silloin. Oli varhainen kevätaamu, kun äitini käteen nojaten
astuin kotini ovesta ulos.
Silloin, ah silloin te elämän kultaiset vallat, minä tunsin ensi kertaa
teidän huultenne kosketuksen otsallani. Auringon tunsin armaan sylin.
Tunsin sadat tuoksut: maan tuoksut, yrttien tuoksut, kuivan puunkin
kummat tuoksut. Kuulin tuhannet äänet: metsän äänet, ilman äänet,
ruohonkorren huojunnankin vienot äänet.
Pysähdyin ja kohotin pienet käteni ihastellen ilmaan.
Silloin metsän siimeksestä sävel helähtää. »Kukkuu, kukkuu!» maa ja
metsä ympärilläni kajahti.