"Niin turmeltuneessa joukossa kuin kansalliskonventti oli,
löytyi vieläkin mahdollisuuksia, että Robespierre pääsisi
taistelussa voitolle."
_Lacretelle_, vol. XII.
Kun Robespierre lähti salista, oli kansanjoukossa ulkopuolella eloton,
tuhoa ennustava hiljaisuus. Joka maassa kansanlauma on menestyvien
puolella ja rotatkin pakenevat kaatuilevasta tornista. Mutta vaikka
Robespierreltä puuttui rohkeutta, ei puuttunut ylpeyttä, ja jälkimäinen
usein täytti edellisen paikan. Hänen kasvoistaan ei näkynyt, mitä hän
ajatteli, kun hän kulki joukon läpi nojaten St. Justin käsivarteen,
Payanin veljineen seuratessa häntä.
Kun he tulivat avoimelle paikalle, niin Robespierre katkaisi vaitiolon.
"Kuinka monta päätä piti huomenna mennä?"
"Kahdeksankymmentä", vastasi Payan.
"Voi, me emme saa niin kauan vitkastella, yhdessä päivässä voi koko
valtakunta mennä, hirmun täytyy vielä meitä palvella."
Muutamia hetkiä hän oli vaiti ja hänen silmänsä harhailivat
epäluuloisina katuja pitkin.
"St. Just", sanoi hän äkkiä, "sitä englantilaista ei ole löydetty,
jonka ilmotukset tai tutkinto olisi murtanut sekä Amarit että
Tallienit. Ei, ei, jakobinitkin alkavat tulla tyhmiksi ja sokeiksi.
Mutta he ovat saaneet kiinni naisen -- ainoastaan naisen!"
"Nainen se Maratinkin murhasi", sanoi St. Just. Robespierre pidätti
henkeään.
"St. Just", sanoi hän, "kun tämä vaara on ohi, tahdomme perustaa Rauhan
Valtakunnan. Vanhuksia varten rakennetaan taloja ja tehdään kauniita
puutarhoja. Hyveellisiä kansalaisia asetetaan nuorison opettajiksi.
Kaikki pahe ja epäjärjestys _ei_ tule hävitettäväksi, ei, ei,
ainoastaan tehdään voimattomaksi. Me emme saa vielä kuolla.
Jälkimaailma ei voi meitä oikein arvostella, ennenkuin työmme on
päätetty. Me olemme kutsuneet takaisin Korkeimman Olennon, nyt pitää
meidän uudistaa tämä turmeltunut maailma. Kaikki pitää olla rakkautta
ja veljeyttä, ja hoi, Simon, Simon, hoi! Anna kynäsi, St. Just!" Ja
Robespierre kirjotti nopeasti. "Vie tämä kansalaiselle presidentti
Dumasille. Vie se vikkelään, Simon. Nämä 80 päätä tulee hakattaviksi
_huomenna -- huomenna_, Simon. Dumas saa siirtää niiden tutkimisen
päivää aikaisemmaksi. Minä kirjotan vielä Fouquier Tinvillelle,
yleiselle syyttäjälle. Me tavataan jakobinien talossa tänä iltana,
Simon, siellä me julistamme arvottomaksi itse kansalliskokouksen,
siellä me kokoomme ympärillemme vapauden ja Ranskan viimeiset ystävät."
Takaapäin kuului kaukaa huuto: "Eläköön tasavalta!" Tyrannin silmä iski
vihaisesti tulta. "Tasavalta! -- tyhjää! Emme me kukistaneet
tuhatvuotista valtaistuinta sitä varten, että saisimme _tuon kehnon_
sijalle!"
Uhrien tutkinto ja mestaus on siirretty yhtä päivää aikaisemmaksi.
Salaperäisen järkensä avulla, joka häntä tähän asti oli johtanut ja
elvyttänyt, Zanoni sai tietää, että taitonsa oli turhiin mennyt. Hän
tiesi, että Viola olisi pelastettu, jos hän vaan pysyisi elossa
tunninkin kauemmin kuin tyranni. Hän tiesi, että Robespierren hetket
oli luetut, että 10 p:nä Thermidoria, jolloin hän alkuaan oli
aikonut surmauttaa viimeiset uhrinsa, tulisi hän itse joutumaan
mestauspaikalle. Zanoni oli nähnyt vaivaa ja suunnitellut teurastajan
ja hänen hallituksensa kukistamiseksi. Ja millä seurauksella? Yksi
ainoa tyrannin sana oli saattanut koko tuloksen mitättömäksi. Violan
loppu on siirretty päivää aikaisemmaksi. Yli voimain ponnistava
tietäjä, joka tahdoit tehdä itsesi Ikuisen välikappaleeksi, samat
vaarat, jotka nyt tyrannia lähestyvät, ovat vain jouduttaneet hänen
uhriensa tuomiota. Huomenna kahdeksankymmentä päätä ja niiden joukossa
se, joka on sinun sylissäsi levännyt. Huomenna -- ja tänään vielä
Maximilien on turvassa.