"Synkein siivin maan se peittää."
_Virgilius_.
Zanonin kirje Mejnourille.
Mejnour! ihmisyys kaikkine iloineen ja suruineen on taas kerran minun.
Päivä päivältä minä taon kahleita itselleni. Minä elän muissa
olennoissa kuin itsessäni ja heissä olen kadottanut enemmän kuin puolet
vallastani. Minä en niitä nosta ylös vaan ne vetävät minut kiihtymyksen
vahvoilla siteillä omaan maahansa. Olen karkotettuna niitten olentojen
luota, jotka näkyvät ainoastaan aisattomalle katseelle, ja julma
vihollinen, joka kynnystä vartioi, on taas kietonut minut verkkoonsa.
Voitko uskoa, kun sinulle kerron, että olen ottanut vastaan sen lahjoja
ja pannut kaiken voittoni alttiiksi? Aikakausia täytyy kulua, ennenkuin
loistavammat olennot taas voivat totella sitä henkeä, joka on
kumartanut tuota aavemaista! Ja --
* * * * *
Tässä toivossa siis, Mejnour, minä vielä ylpeilen, minulla on vielä
ylevä valta tähän nuoreen elämään. Tiedottomasti ja kuulumattomasti
sieluni puhuu sen sielulle ja valmistaa sitä nyt jo. Sinä tiedät, että
puhtaalle ja tahrattomalle lapselle ei tulikoetuskaan tarjoo kauhua
eikä vaaraa. Siksipä minä lakkaamatta elätän sitä pyhällä valolla, ja
ennenkuin se vielä on lahjasta tietoinenkaan, on se saavuttanut ne
kyvyt jotka minun on suotu saavuttaa: lapsi vähitellen huomaamattomin
astein on antava ominaisuutensa äidille, ja kun tyytyväisenä saan nähdä
loistavan nuoruuden muuttumattomana säteilevän molempain kasvoista,
jotka nyt riittävät täyttämään koko rajattoman ajatusteni maailman,
niin katuisinko minä sitä, että korkeammat valtakunnat hetki hetkeltä
kauemmaksi etenevät silmistäni? Mutta sinä, jonka näkö vielä on kirkas
ja tyyni, katso niihin suuriin syvyyksiin, jotka minun katseeltani ovat
peitetyt, ja neuvo minua tai varota! Minä tiedän, että lahjat siltä
olennolta, joka on luonnostaan niin vihamielinen meidän suvullemme,
ovat tavalliselle pyrkijälle yhtä onnettomat ja petolliset kuin se on
itse. Ja sentähden he, kohdatessaan vihamielisiä olentoja niillä tiedon
rajamailla, joita entisinä aikoina kutsuttiin magiaksi, luulivat näkyjä
paholaisiksi ja kuvitelluilla sopimuksilla luulivat myyneensä oman
sielunsa; -- ikäänkuin ihminen voisi ikuisuudeksi antaa pois sen, jota
hän ei hallitse paitsi tässä elämässä! Mustina ja ainiaaksi ihmisnäöltä
peitettyinä elävät kapinalliset pahat henget valtakunnassaan, johon ei
ihminen voi tunkeutua, heillä ei ole jumalallisuuden henkäystäkään.
Jokaisessa ihmisolennossa henkii Jumalallinen Elämä, ja Hän yksin voi
omansa tuomita tämän elämän jälkeen ja määrätä sen uuden kodin ja
vastaisen vaelluksen. Jos ihminen voisi itsensä myydä pahalle, niin
ihminen voisi itsensä tuomita ja tehdä tyhjäksi ikuisuuden asetukset!
Mutta nämä olennot, jotka ovat aineen muodostelmia ja joilla muutamilla
on enemmän pahuutta kuin ihmisellä, voivat joskus pelolle ja
mielettömälle taikauskolle tuntua pahojen henkien edustajilta. Ja
mustimmalta ja mahtavimmalta niistä olen minä nyt saanut lahjan --
salaisuuden, joka karkotti kuoleman rakkaitteni luota. Enkö voi luottaa
siihen, että minussa vielä on jälellä tarpeeksi voimaa voittamaan tai
masentamaan haamun, jos se koettaa kääntää lahjansa turmioksi? Vastaa
minulle, Mejnour, sillä siinä pimeydessä, joka minut peittää, minä näen
ainoastaan vastasyntyneen puhtaat silmät ja kuulen ainoastaan oman
sydämeni hiljaisen tykytyksen. Vastaa minulle sinä, jonka viisaus on
ilman rakkautta!