(Monta kuukautta edellisen jälkeen).
Mejnour, herää tunteettomuudestasi, iloitse! Uusi sielu on syntyvä
maailmaan. Uusi sielu, joka on kutsuva minua isäkseen. Ah, jos ne,
jotka ovat sidotut kaikkiin ihmiselämän toimiin ja kohtaloihin -- jos
ne voivat erinomaisesta ilosta värähdellä ajatellessaan, että saavat
taas tervehtiä omaa lapsuuttaan lastensa kasvoissa -- jos siinä
syntymässä itsekin uudestaan syntyvät pyhään viattomuuteen, joka on
olemassolon ensimäinen aste -- jos ne voivat tuntea, että ihmiselle
lankee melkein enkelin velvollisuus, kun hänellä on ohjattavana toisen
elämä kehdosta asti ja kasvatettava sielu taivasta varten -- mikä
sitten mahtaakaan olla minulla ilo, kun saan tervehtiä sielua perimään
kaikkia niitä lahjoja, jotka lisääntyvät, mitä enemmän niitä jaetaan!
Kuinka ihanaa on kyetä valvomaan ja suojelemaan -- antamaan tietoa,
torjumaan pahaa, ja johtamaan elämänvirran takaisin paratiisiin, mistä
se virtasi ulos, mutta rikkaampana, laajempana, syvempänä! Ja sen
virran äyräällä meidän sielumme yhtyvät, oi armas äiti! Meidän lapsemme
on oleva se side, joka vielä puuttuu, ja mikä kummitus sinua voisi
ahdistaa, mikä pelotus kauhistuttaa, kun vihkimyksesi tapahtuu lapsesi
kehdon ääressä!