Minä olen saanut sinun kirjeesi. Mitä! Niinkö totta? Onko oppilaasi
pettänyt toivosi? Voi, poika raukka! Mutta --
(Tässä seuraa huomautuksia niihin Glyndonin elämän kohtiin, jotka jo
ovat lukijalle tunnettuja tai kohta tulevat tunnetuiksi, ja hartaita
kehotuksia, että Mejnour vielä valvoisi oppilaansa kohtaloa).
* * * * *
Mutta minussa elää sama halu, koetella toista lämpimämpää sydäntä.
Oppilaani! kuinka minua siitä varottavat ne kauhut, jotka sinun
vihkimyksesi edellä käyvät. Tahdon vielä kerran puhutella Valon Poikaa.
* * * * *
Niin, Adon-Ai, joka kauan oli kutsulleni mykkä, astui viimein alas
minun nähtäväkseni ja jätti jälkeensä läsnäolonsa loiston toivon
muodossa. Ah Viola! ei ole mahdotonta, että me vielä saamme yhdistyä,
sielu sieluun.