"On kohtuullista, että me, jotka pyrimme nousemaan tällaiseen
korkeuteen, ensin koetamme jättää taaksemme lihalliset halut,
aistimien heikkoudet ja aineeseen kuuluvat intohimot; toiseksi,
että opimme millä keinoin voimme nousta puhtaan järjen kynnykselle
ja yhtyä ylempiin valtoihin, joita ilman emme voisi oppia
salaisten asioitten viisautta eikä sitä magiaa, joka saa aikaan
todellisia ihmeitä."
_Tritemius_, "Salaisista asioista ja salaisista hengistä."
Puuttui vielä monta minuuttia puoliyöstä ja Glyndon oli taas mystikon
huoneissa. Hän oli tarkasti noudattanut hänelle määrättyä paastoa ja
niissä intoisissa ja syvissä unelmissa, joihin hänen kiihtynyt
mielikuvituksensa oli hänet nostanut, oli hän ollut aivan tunnoton
ruumiin tarpeille -- vieläpä hän tunsi olevansa niiden yläpuolella.
Mejnour istuutui oppilaansa viereen ja puhutteli häntä:
"Ihminen on sitä ylpeämpi mitä suurempi on hänen tietämättömyytensä.
Ihmisen luonnollinen taipumus tähtää itserakkauteen. Tietonsa
lapsuudessa luulee hän, että koko luomakunta on häntä varten. Monien
aikojen kuluessa hän niissä lukemattomissa maailmoissa, jotka
avaruudessa loistelevat, niinkuin kuplat rannattomalla valtamerellä,
näki ainoastaan pieniä valkeita kynttilöitä kodin tarpeeksi, jotka
armollinen kaitselmus oli nähnyt hyväksi sytyttää -- ei mitään muuta
tarkotusta varten kuin valaistakseen yön pimeyttä ihmislapsille.
Tähtitiede on oikaissut tämän ihmisharhan: nyt täytyy jokaisen vastoin
tahtoaankin tunnustaa, että tähdet ovat maailmoita, suurempia ja
loistavampia kuin meidän -- että maa, jossa me matelemme, on aivan
mitätön pilkku luomakunnan suurella kartalla. Mutta pienessä niinkuin
suuressa tuhlaa Jumala yhtäläisesti elämänsä lahjoja. Matkustaja
katselee puuta ja kuvittelee, että sen oksat ovat muodostuneet sitä
varten, että hänellä olisi varjoa kesän helteessä ja lämpöä
talvikylmällä. Mutta jokaiseen lehteen tuolla oksalla on Luoja tehnyt
pienen maailman -- siinä vilisee lukemattomia eläviä olentoja. Jokainen
vedenpisara tuossa purossa on väkirikkaampi maailma kuin joku ihmisten
valtakunta. Kaikkialla siis tässä äärettömässä luomisjärjestelmässä
tuopi tiede päivänvaloon uusia elämänmuotoja. Elämä on kaikkiläpäisevä,
ja sekin olio, joka näyttää kuolevan ja mätänevän, elättää uutta elämää
ja muuttuu uusiksi muodoiksi. Päättäen siis selvästä yhtäläisyydestä --
jos kerran ei löydy yhtään lehteä eikä vesipisaraa, joka ei olisi
hengittävä ja asuttu maailma, niinkuin tuo kaukainen tähti -- niin, jos
ihminen itse on kokonainen maailma muille olennoille, ja jos
verisuonissa elää miljoonia olentoja samoin kuin ihmisen ruumis elää
maapallon päällä, niin terve järki (jos sitä olisi teidän
oppineillanne), riittäisi osottamaan, että ympäröivä äärettömyys, jota
te kutsutte avaruudeksi -- rajaton aistimiin tuntumaton, joka erottaa
kuun ja tähdet maasta -- on myöskin täynnä omaa elämäänsä. Eikö ole
selvä mielettömyys luulla, että olemassaoloa vilisee joka lehti mutta
kuitenkin sitä puuttuu avaruuden ääriltä? Suuren järjestyksen laki
kieltää atominkin hukkumisen, se ei siedä yhtään paikkaa, jossa ei
olisi syntymistä ja eloa. Onko se totta? No, voitko silloin tajuta,
että avaruus, joka on itse Äärettömyys, olisi yksin tyhjyyttä, yksin
olemattomuutta ja vähemmän soveltuisi kaikkiallisen elämän ainoaan
tarkotukseen kuin koiran raato tahi mätänevä lehti tahi ihmisiä kantava
taivaankappale? Mikroskooppi näyttää teille luonnon pikkueläimet, mutta
ei ole vielä keksitty sellaista konetta, joka voisi erottaa
rajattomassa ilmassa liitelevät korkeammat ja lahjakkaammat olennot. Ja
kuitenkin näiden olentojen ja ihmisen välillä on salaperäinen side.
Sentähden kertomuksista ja taruista, jotka eivät ole täysin tosia
eivätkä täysin vääriä, on aika ajoittain herännyt usko näkyihin ja
aaveisiin. Että se oli tavallisempi varhemmissa ja alkuperäisemmissä
kansoissa kuin nyt, riippuu vaan siitä, että aistimet ennen olivat
tarkempia. Ja niinkuin raakalainen voi nähdä tai 'vainuta' penikulmien
päästä vihollisen, jota sivistynyt eläin ei havaitse karkeilla
aistimillaan, niin myöskin väliaita hänen ja ilmamaailman olentojen
välillä on harvempi ja läpinäkyvämpi. Kuunteletko?"
"Koko sielullani."
"Mutta ensin, voidakseen tunkeutua tämän aidan toiselle puolelle,
täytyy sielun, jolla kuuntelet, olla hehkuvan innon terästämä ja
kaikista maallisista himoista puhdistunut. Ilman syytä eivät suinkaan
niin kutsutut maagikot kaikissa maissa ja kaikkina aikoina ole
vaatineet puhtautta ja pidättyväisyyttä ja mietiskelyä inspiratsionin
ja henkien kanssakäymisen ehtoina. Kun tällainen valmistus on käynyt
edellä, tulee salainen tiede avuksi, näkö tulee hienommaksi, hermot
tarkemmiksi, henki elävämmäksi ja herkemmäksi, ja itse elementti --
ilma, avaruus -- voidaan muutamilla korkeamman kemian salaisuuksilla
saattaa aistimin käsiteltäväksi. Eikä tämä ole taikaa siinä mielessä
kuin herkkäuskoiset luulevat. Niinkuin usein ennen olen sanonut, ei ole
olemassa mitään sellaista magiaa, joka rikkoisi luonnon lakeja. On
ainoastaan sellainen tiede, jolla luontoa voidaan hallita. Nytpä
avaruudessa on miljoonia olentoja, jotka eivät ole suorastaan henkisiä,
sillä niillä kaikilla on niinkuin paljain silmin näkymättömillä
pikkueläimillä aineelliset muodot, vaikka niiden aine on niin hieno ja
ilmamainen, että se on kuin sumuharso, joka hengen verhoo. Tällaisia
ovat rosenkreutsiläisten suloiset sylfit ja gnoomit.[49] Kuitenkin
tosiaan näiden luokat ja joukot eroovat toisistaan enemmän kuin
kalmukki kreikkalaisesta -- sekä ominaisuuksiltaan että voimiltaan.
Vedenpisarassa näette, kuinka eläimet vaihtelevat ja kuinka suuret ja
hirvittävät toiset näistä itikoista ovat toisten rinnalla. Samaten
ilmapiirin asukkaat: muutamilla on erinomainen viisaus, muutamilla
hirveä pahaluontoisuus, muutamat ovat ihmiselle vihamielisiä kuin
paholaiset, toiset suopeita kuin taivaan ja maan väliset lähettiläät.
Joka tahtoo tehdä tuttavuutta näiden erilaisten olentojen kanssa, on
samalla kannalla kuin matkustaja, joka aikoo tunkeutua tuntemattomaan
maahan. Hän on kummallisten vaarojen ja kauhujen alaisena. _Jos sinä
kerran pääset tällaiseen m kanssakäymiseen, niin minä en voi turvata
sinua niiltä vaaroilta, jotka matkaasi uhkaavat_. Minä en voi sinua
ohjata teille, jotka olisivat vapaita hirvittävien vihollisten
käynneiltä. Sinun täytyy yksin ja omin voimin astua niitä vastaan ja
panna kaikkesi alttiiksi.
"Mutta jos olet niin elämään kiintynyt, että vaan tahtoisit elää
edelleen seuraten mitä päämäärää tahansa ja uudistaa hermojesi ja
suoniesi voimaa alkemistin elonnesteellä, miksi silloin etsit näitä
vaaroja taivaan ja maan välisten olentojen puolelta? Huomaa, että juuri
sama neste, joka ruumiiseesi valaa loistavamman elämän, se myöskin
terottaa aistimia, niin että nuo ilmahenget tulevat kuuluviksi ja
kouriintuntuviksi. Jollet silloin ole pitkän harjotuksen kautta
varustettu katsomaan näitä aaveita silmiin ja voittamaan niiden
epäsuopeuden, niin tällaisen elämän saavuttaminen on kaikkein kauhein
tuomio, minkä ihminen voi saattaa itselleen. Senpätähden vaikka neste
on valmistettu mitä yksinkertaisimmista kasveista, niin ruumis ei ole
valmis sitä nauttimaan, ennenkuin se on kestänyt kovimmat koulutukset.
Niin -- monet ovat joutuneet sanomattomaan kauhuun nähdessään, mitä
olentoja heidän kimppuunsa hyökkää ensimäisellä siemauksella ja ovat
silloin huomanneet, että juoma ei ole yhtä voimakas auttamaan kuin
luonnon kauhut ovat voimakkaita hävittämään. Valmistumattomalle neste
siis on kuolettavinta myrkkyä. Kynnyksen vartijoiden joukossa on
_yksi_, joka on koko joukkoa kauheampi vihassa ja pahuudessa -- yksi,
jonka silmät ovat saattaneet uljaimmankin hervottomaksi ja jonka voima
hengen yli kasvaa, mitä suurempi on hänen pelkonsa. Kestääkö
rohkeutesi?"
"Kestää, sinun sanasi vain yllyttävät sitä."
"Seuraa minua siis ja alistu alkuharjotuksiin."
Näin sanoen Mejnour vei hänet sisähuoneisiin ja alkoi hänelle selittää
muutamia kemiallisia toimituksia, jotka itsessään kyllä olivat
yksinkertaisia, vaikka Glyndon pian huomasi niiden aikaansaavan mitä
merkillisimpiä tuloksia.
"Muinaisina aikoina", sanoi Mejnour hymyillen, "meidän veljeskuntamme
usein oli pakotettu turvautumaan salamenoihin suojellakseen
todellisuuksia, ja koska he olivat taitavia mekaanikkoja ja kokeneita
kemistejä, saivat ne taikurien nimen. Huomaa, kuinka helposti
rakennettu oli se leijonanhaamu, joka seurasi kuuluisaa Leonardo da
Vinciä!"[50]
Ja iloisesti hämmästyen Glyndon näki, millä yksinkertaisilla keinoilla
mielikuvituksen hulluimmat harhat voitiin aikaansaada. Lumotut
maisemat, joilla Albertus Magnus hämmästytti Hollannin kreiviä, niin,
vieläpä nuo kauheammat aaveet ja kummitukset, joilla Heraklean
henkiennostajat herättivät Plataian voittajan[51] omantunnon -- kaikki
nämä näytti Mejnour oppilaalleen, niinkuin huvitellaan lapsia
jouluaattona taikalyhtykuvilla.
"Ja nyt naura aina 'yliluonnollisuuksille', koska nämä tieteen sulat
leikittelyt ja kujeilut olivat sellaisia tekoja, joita ihmiset kauhulla
katselivat ja joita inkvisiittorit ja kuninkaat palkitsivat
kidutuspenkillä ja häpeäpaalulla."
"Mutta alkemistien metallien muuttuminen --"
"Luonto on itse sellainen työpaja, jossa metallit ja kaikki alkuaineet
ovat alituisen muutoksen alaisia. Helppo on tehdä kultaa, helpompi ja
mukavampi ja halvempi on tehdä jalokiviä, rubiineja ja timantteja. Niin
kyllä, viisaat näkivät tässäkin taikuutta, mutta he eivät nähneet
taikuutta siinä keksinnössä, että yksinkertaisimmalla jokapäiväisten
aineitten yhdistelmällä he voivat nostaa pirun, joka pyyhkäisee pois
tuhansia, kuluttavan tulen henkäyksellä. Keksi, mikä elämän hävittää,
niin olet suuri! mutta keksi mikä elämää pitentää, niin olet petturi!
Keksi joku uusi kone, joka tekee rikkaat vielä rikkaammiksi ja
köyhät köyhemmiksi, niin sinulle pystytetään muistopatsas! Keksi
joku salaisuus, joka tasottaa fyysillisiä onnettomuuksia tai
epätasaisuuksia, niin he omista taloistaan kiskovat kiviä sinut
surmatakseen. Ha! ha! oppilaani, sellainen on se maailma, josta Zanoni
vielä välittää! Sinä ja minä, me tahdomme jättää tämän maailman oman
onnensa nojaan. Ja nyt kun olet nähnyt muutamia tieteen tuloksista niin
ala oppimaan sen alkeita."
Mejnour sitten antoi oppilaalleen muutamia tehtäviä, joiden
suorituksessa yö pian kului umpeen.