"Oi, kuinka voin toista löytää,
kun en löydä itseänikään."
_Aminta_. At. I, 2.
Glyndon nukkui tavallista syvemmin yöllä viimeisen keskustelunsa
jälkeen Zanonin kanssa. Aurinko jo täytenä helotti hänen silmiinsä, kun
hän ne toisena päivänä avasi. Hän nousi virkistyneenä ja tunsi
omituista rauhaa, joka enemmän johtui päättäväisyydestä kuin
väsymyksestä. Viimeisen yön tapaukset ja tunteet olivat kiteytyneet
selviksi ja varmoiksi ajatuskuviksi. Hänen mielensä ei paljon niissä
viivähtänyt, hän ajatteli enemmän tulevaisuutta. Hän oli samassa
mielentilassa kuin Egyptin vanhojen mysterioiden vihitty, joka on
kulkenut läpi portin, mutta vaan sitä kiihkeämmin toivoo itse pyhäkköön
pääsevänsä.
Hän pukeutui ja sai ilokseen kuulla, että Mervale oli muitten
maamiestensä seurassa lähtenyt huviretkelle Iskiaan. Kuuman
päivällisajan hän vietti yksinäisyydessä mietiskellen ja vähitellen
palasi Violan kuva hänen sydämeensä. Se oli pyhä kuva, sillä se oli
inhimillinen. Hän oli luopunut Violasta, ja vaikkei hän sitä katunut,
häiritsi häntä ajatus, että katumus nyt olisi liian myöhäinen.
Kärsimättömänä hän nousi istualtaan ja käveli nopein askelin
näyttelijättären halvalle asunnolle.
Matka oli jokseenkin pitkä ja uuvuttava. Glyndon saapui hiestyneenä
perille. Hän avasi salvan ja astui sisään. Hän tuli ylös portaita, ei
ääntä, ei hengen hievahdustakaan kuulunut. Etuhuoneessa makasi pöydällä
näyttelijättären kitara ja muutamia käsinkirjotettuja osia
mielinäytelmistä. Hän pysähtyi, rohkaisi itseään ja koputti sisemmälle
ovelle. Ovi oli raollaan, ja kun ei hän kuullut mitään sisältä, sysäsi
hän sen auki. Se oli Violan makuuhuone, rakastajan pyhin paikka, ja
hyvin se sopikin haliitsijattarelleen. Ei mitään näyttämön koruja
näkynyt eikä myöskään ollut sitä epäjärjestystä, joka etelämaiden
alemmissa luokissa on niin yleinen. Kaikki oli puhdasta ja
yksinkertaista. Kaikki koristuksetkin olivat hienoja ja viattomia.
Muutamia kirjoja huolellisesti hyllyllä seisomassa ja muutamia kukkia
saviruukussa, joka oli vanhaan etruskilaiseen tapaan maalattu.
Auringonvalo tulvi vuoteen lumivalkeille verhoille. Viola ei ollut
sisällä, mutta hoitajatar -- oliko hänkin poissa? Glyndon pani talon
kaikumaan Gionettan nimeä, mutta ei mitään vastausta kuulunut. Kun hän
viimein vastenmielisesti lähti pois, näki hän Gionettan tulevan vastaan
kadulla. Vanha vaimo raukka päästi ilohuudon hänet nähdessään, mutta
molemminpuolisella pettymyksellä havaitsivat he, ettei kummallakaan
ollut tarjota iloisia sanomia eikä tyydyttäviä selvityksiä. Gionetta
oli herännyt edellisenä iltana kuullessaan ääniä alhaalta. Mutta
ennenkuin hän sai rohkeutta mennäkseen alas, oli Viola kadonnut.
Ulko-ovella näkyi väkivallan merkkejä, mutta naapureilta ei voitu saada
muuta tietoa kuin että eräs latsaroni, joka yöllä makasi Chiajan
torilla, oli kuunvalossa nähnyt vaunujen, jotka hän tunsi prinssi
di ----:n vaunuiksi, ajavan kahdesti edestakaisin sen paikan ohi
vuorokauden ensimäisellä tunnilla. Kun Glyndon sai nämä pääkohdat
urkituksi vanhalta hoitajattarelta nyyhkytysten ja voivotusten välistä,
lähti hän kohta kiirusti Zanoniin palatsille. Siellä sai hän tietää,
että signor oli mennyt prinssi di ----:n juhlaan eikä tulisi palaamaan
ennenkuin myöhään yöllä. Glyndon seisoi liikkumattomana hämmästyksestä.
Hän ei tiennyt mitä uskoa ja miten toimia. Mervalekaan ei ollut käsillä
häntä neuvomassa. Hänen omatuntonsa syytti häntä katkerasti. Hänellä
oli ollut valta pelastaa rakastamansa nainen, mutta hän oli luopunut
siitä vallasta. Mutta kuinka olisi itse Zanoni tässä langennut? Kuinka
oli hän lähtenyt itse ryöstäjän toimeenpanemaan juhlaan? Mahtoiko
Zanoni tietääkään mitä oli tapahtunut? Jollei hän tiennyt, ei pitänyt
Glyndonin hukata hetkeäkään ilmottaakseen. Vaikka hän sielussaan oli
päättämätön, oli hän fyysillisesti urhoollinen, jos kukaan. Hän aikoi
kohta lähteä itse prinssin palatsiin, ja jos Zanoni olikin pettänyt sen
luottamuksen, jonka hän puolittain oli itselleen vaatinut, niin
Glyndon, vähäpätöinen muukalainen tulisi vaatimaan vankia vapaaksi,
vaikkapa keskellä prinssin saleja ja kokoontuneitten vieraitten edessä.