"Virtoja valkeita se kultaa
taivaallisella alkemialla."
_Shakespeare_.
Missä ihmistä niin onnellista kuin Viola nyt on! Raskas paino on hänen
sydämestään kirvonnut, hänen jalkansa kulkee kuin tuulien päällä, hän
olisi tahtonut ilosta laulaa kulkiessaan kotiin. Mikä onni onkaan
puhtaalle saada rakastaa -- mutta oi! vielä suurempaa onnea on saada
uskoa rakastettunsa arvoon. Heidän välillään saattoi olla maallisia
esteitä -- rikkaus, asema, koko ihmisten pieni maailma. Mutta nyt ei
ollut enää sitä mustaa kuilua, jota ajatus kammolla pakenee ja joka
erottaa sielun toisesta sielusta. Zanonilla ei tosin ollut
vastarakkautta Violaa kohtaan. Kuinka hän voisi Violaa lempiä? Mutta
pyysikö Viola edes rakkautta? Rakastiko hän itsekään? Ei! Viola ei
olisi voinut olla niin alhainen ja niin uskalias. Kuinka hauskalta
kuului nyt tytön korvissa valtameren pauhu, kuinka miellyttävältä
näytti jokainen ohikulkija! Hän saapui kotiin -- katseli puuta, joka
väärine oksineen päivänpaisteessa helotti. "Niin, veljeni", sanoi hän
nauraen iloissaan, "niinkuin sinä olen minäkin raivannut tieni valoon."
Hän ei ollut koskaan ennen, niinkuin pohjolan tytärten on tapana,
tottunut päiväkirjaan uskomaan salaisuuksiaan ja antamaan ajatuksilleen
ilmaisun. Nyt yhtäkkiä hänen sydämensä tunsi siihen halua;
vastaherännyt vaisto kehotti häntä uskomaan itselleen ajatuksensa ja
selvittämään kultaisten mielikuvitusten vyyhdin katselemaan niinkuin
peilistä sisintä itseään. Rakkauden ja Sielun syleilystä syntynyt ihana
jälkeläinen, innostuksen haltija, Genius![29] Hän punastui, hän
huokaili, hän vapisi kirjottaessaan. Ja siitä uudesta maailmasta, minkä
hän oli itselleen rakentanut, hänen täytyi herätä valmistautuakseen
teatteria varten. Kuinka eloton nyt oli soitto, kuinka himmeä näyttämö,
joka ennen oli niin ihmeellinen ja kirkas! Näyttämö on kuolevaisille
tarujen ihmemaa. Mutta unten sisäinen maailma, jonka soitto ei maahan
kuulu, jonka maisemat eivät ihmisten käskystä muutu, niinkuin teatteri
on nykymaailmalle, niin olet sinä tulevaisuudelle ja menneisyydelle!