Juomien päähän kihotessa muuan nuori aatelismies rohkeni illan kuluessa
hiukan ärsyttää kuvernööriä. Hän sanoi:
-- Ehdottaisin siirtokunnan hedelmällisyyden maljan, mutta en
saa oikein lähtökohtaa. Avioliitot eivät näy olevan helposti
rakennettavissa täällä.
Toinen jatkoi:
-- Avioliittoasioihin ei hallitusvallan pidä sekaantua. Koko
siirtokunta sai nyt kuulla, että naisvalta on niissä voimakkaampi.
Kolmas lisäsi:
-- Tämä tyttö oli tuomittuna sen miehen murhaamisesta, jonka kanssa
hänet nyt tänä iltana yritettiin naittaa. Nyt mies tuli itse tänne. --
Olisi huvittavaa tietää minkätähden tyttö nyt taas on vangittuna.
Kuvernööri kuuli kaikki nämä puheet. Hän oli jo entisestään ärtynyt.
Tämä keskustelu ärsytti yhä enemmän.
-- Kyllä minä teille syyn näytän, hän murahti. -- Silloin kun tyttö
otettiin ensi kerran kiinni, oli hänet tavattu noituudesta. Ja noidat
viedään roviolle.
-- Siinähän sinulla on, kuvernööri, ohjelmaa tämän illan juhlaan, huusi
eräs päihtyneistä, -- repäisevämpää kuin se, mitä yritettiin kirkossa
suorittaa.
-- Siinä olisi todella teko, joka muodostaisi tämän päivän sellaiseksi
juhlaksi, että sitä muistettaisiin niin kauan kuin tämä siirtokunta
pysyy.
Kolmas ehdotti:
-- Kootaan risuja ja sytykkeitä tuohon mäen harjalle. Siihen
syntyisi kokko sellainen, että se näkyisi yli koko siirtokunnan,
vieläpä toiselle puolen Fort Nassauhun saakka. Kyllä näin suurissa
rakennuspuuhissa on sen verran lastuja jäänyt, että niillä muutamia
noitia voidaan polttaa.
Kuvernööri ryyppäsi rommilasin pohjaan ja kehoitti toisia tekemään
samoin.
-- Mitä uutta nyt ohjelmaan saadaan, kun kirkkojuttu päättyi niin
nolosti? kysyi Sven Skute. -- Lupasit, että näissä juhlissa remutaan
enemmän kuin Helsingborgin valmistumisjuhlissa.
-- Eikö sinulla ole juomista enemmän kuin tarpeeksi? kivahti kuvernööri
ärtyneenä. -- Nyt sitä paitsi työväki myös juhlii. Oletko nähnyt heidän
pitkiä pöytiään pihamaalla?
-- Niin, koko siirtokunta on koolla, myönsi Skute. -- Ensimmäisen
ja ehkä ainoan kerran. Nyt pitäisi saada heille repäisevää ja
ikimuistettavaa huvia.
-- Mitäs ajattelet noitien polttamisesta? kysyi kuvernööri.
-- Niidenkö, jotka viime juhlan iltana keksittiin? Olisihan tosiaankin
sopivaa antaa niille rangaistus tässä juhlassa.
-- Nyt ryypätään, huusi kuvernööri yli koko salin. Maljoja
tyhjennettiin. Uusia täytettiin ja taas tyhjennettiin. Päihtymys alkoi
olla yleinen.
Ulkona olevat juhlijat olivat kantaneet kokoon risuja ja lastuja
kummulle ja sytyttäneet sen tuleen. Valo loimusi pimeässä yössä kauas
joelle.
-- Miksi roviota turhaan poltatte, kuului pimeästä ääni, -- kun on
noitiakin, joita voitte samalla polttaa.
-- Noidat roviolle, kaikui useiden suusta huuto. Se kuului avoimista
akkunoista sisälle saakka, huolimatta päihtyneitten melusta ja palavien
risujen räiskeestä.
Kuvernööri teki nopean päätöksen. Hän huusi akkunasta:
-- Kootkaa toinen rovio kummulle. Kootkaa siihen puita, risuja ja
lastuja. Vietämme muuttomme kunniaksi suuren, ikimuistettavan juhlan.
Poltamme noidat, paholaisen palvelijat.
Kuului riemuhuutoa yleisön joukosta ja miesjoukko kiiruhti roviota
laittamaan.
Juhlijain joukossa oli muitakin kuin niitä, jotka ottivat tämän sanoman
riemulla vastaan. Juhlaan olivat saapuneet Martti Marttinen, Luukas
sekä koko joukko suomalaisia, jotka kauhistuivat sekä ehdotusta että
kuvernöörin ilmoitusta. He aavistivat mitä tämä merkitsee päihtyneessä
kansanjoukossa.
Martti ja Luukas kiiruhtivat vankilalle, joka oli hiukan syrjemmässä.
Martti oli jo aikaisemmin huomannut, että Piikki oli tälläkin kertaa
vahdissa. Martti sanoi Luukkaalle ja Piikille:
-- Kiireesti naiset pakoon. Heidät on ohjattava niin kauas, etteivät
he ole tavoitettavissa. On mahdollista, että heidän täytyy olla
kauan poissa, kuten teidänkin. Rannalla vesakon suojassa on minun,
veneeni. Siinä on aluksi ruokavaroja. Toinen tai toinen käyköön minun
luonani lisää hakemassa, kun vakinaisen piilopaikan olette löytäneet.
Kiiruhtakaa! Minä lähden laittamaan venettä kuntoon. Tulkaa sinne pian
naisten kanssa. Tietysti kenenkään näkemättä.
Martti riensi rannalle. Hän varasi veneeseen tarpeita, joita käsiinsä
sai. Hän jätti sinne myöskin pari pyssyä ampumatarpeineen. Rannalle
saakka kuului päihtyneitten melu. Lyhyen odotuksen jälkeen tulivat
Luukas ja Piikki taluttaen naisia, jotka värisivät kauhistuksesta. He
olivat kuulleet huutoja, jotka ilmaisivat mikä oli heidän kohtalokseen
aiottu. Hiljaa siirtyivät he veneeseen, Piikki soutamaan ja Luukas
perään, naiset toisiinsa puristautuneina keskelle.
Martti työnsi veneen vesille. Hän kuiskasi: -- Soutakaa virtaa ylöspäin
ja antakaa itsestänne tieto niin pian kuin mahdollista.
Kun vene lähti liikkeelle, kiersi Martti sivumpaa juhlapaikalle, missä
suuri rovio oli jo melkein valmiiksi laitettu.
Kiihkoisimmat vaativat vankien hakemista ja rovion sytyttämistä.
-- Ei ennen kuin olette maljanne uudelleen täyteen saaneet, huusi
kuvernööri.
Uusia maljoja täytettiin ja juotiin. Ajatukset olivat jo kovin sekavat
ja askeleet epävakaat, kun vihdoin lähdettiin vankeja hakemaan.
Vankila oli tyhjä. Ei ollut noitia eikä noidan vartijoita. Sana siitä
saatettiin kuvernöörille. Tämä julmistui tiedosta ja uhkasi polttaa
kaikki, jotka ovat karkaamista avustaneet. Käski etsiä karanneet sekä
heidän apurinsa.
Eräs juomatoveri kuvernöörin lähellä tarjosi pikarin hänen käteensä ja
sanoi:
-- Juo Printz! Juo karanneitten malja. Eiväthän he noitia ja tietäjiä
olisi olleet, jos olisivat vapaaehtoisesti jääneet poltettaviksi.
Sitä paitsi he paollaan pelastivat sinun sielusi. Huomenna olisit
jo tätä päätöstäsi katunut. Juo, Johan Printz, ei tämä siirtokunta
kaipaa noitarovioita. Taistelkoot vanhassa maassa uskonsuunnat. Täällä
vallitkoon omantunnon vapaus! Juo, Printz, juo, karhu, joka voit olla
äreä, mutta joka olet pohjaltasi helläluontoinen. Sinun maljasi, ja
pohjaan saakka!
Printz jatkoi juomistaan. Toverit tulivat toinen toisensa jälkeen hänen
pöytäänsä, ja vähitellen hän unhotti tapahtuman.
Reeta ja Martti lähtivät juhlasta Räsäsen veneessä.
-- Minä en lähde enää koskaan tällaisiin tilaisuuksiin, sanoi Reeta.
-- Toivon, että Kaisa ja Stina ovat varman pakopaikan löytäneet. Kun
huomasin, missä vaarassa he olivat, selveni minulle oma syyllisyyteni.
Minä olen tehnyt heille niin pahoin, etten tiedä voinko koskaan
hyvittää.
-- Kyllä minustakin on parempi kotona olla kuin tällaisissa kesteissä,
päätti Räsänen.