Ne juorut Gustafin katoamisesta, joita oli Helsingborgin linnoitukseen
ja sieltä muuallekin järjestelmällisesti levitetty, olivat
kulkeuneet myös Stinan isän korviin, vaikka hän ei niitä ottanut
vakavalta kannalta. Mutta kun hänen tyttärensä vangittiin ja kun
murhaan syylliseksi mainittu Erkki Mulikka katosi paikkakunnalta,
tuli Nils Dalbon mieliala sangen synkäksi. Hän ei jaksanut uskoa
murhaa mahdolliseksi, mutta ei hän osannut selittää ihmeellistä
katoamistakaan. Miksi Gustaf ei tule hakemaan omaansa? Miksi hän kiusaa
koko siirtokuntaa rikoshuhuilla? Myös Stinan äiti vuodatti asian
johdosta katkeria kyyneleitä.
Näytti siltä, että siirtokuntaan ei sillä hetkellä kukaan ollut
tervetulleempi kuin punatukkainen Gustaf. Kaikki olivat valmiit
ottamaan hänet avosylin vastaan.
Hänen saapumistaan odotti myös Stina, joka Kaisa Väinämön kanssa
oli siirretty Helsingborgin linnan vankilaan. Niinikään odotti
Stina jotakin tietoa Erkistä, josta hän ei ollut kuullut mitään sen
kohtalokkaan illan jälkeen, jolloin tämä hänen pyynnöstään pakeni
pimeyteen. Hän tiesi, että Erkki oli lähtenyt vihamiestään etsimään.
Oliko hän löytänyt? Miten olivat he keskinäiset asiansa selvittäneet?
Olivatko he tulossa? Nämä kaikki olivat kysymyksiä, jotka risteilivät
usein Stinan ajatuksissa.
Ja tätä monien kysymysten sarjaa hän jatkoi uusilla kysymyksillä.
Mitä sitten seuraa, kun Gustaf tulee tänne? Erkki pääsee vapaaksi
epäluulosta. Myös hän itse pääsee vankilasta -- mutta mihin?
Mestauslava kyllä välttyy, mutta sen sijaan uhkaa häntä kauheampi,
uhkaa pakollinen avioliitto vihatun miehen kanssa.
Hän ei salannut näitä ajatuksiaan onnettomalta vankilatoveriltaan.
-- Minä en voi mennä hänen kanssaan naimisiin, vakuutti hän. -- Minä
inhoan häntä, minä vihaan häntä. Luultavasti ei minulla ole muuta
keinoa kuin hukuttaa itseni.
-- Älä toki niin toivoton ole, lohdutti Kaisa. -- Pelastuksen teitä on
monenlaisia.
Nils Dalbo tuli tytärtään katsomaan.
-- Siinä asiassa, jonka tähden sinut on vangittu, alkaa tutkinto
huomenna, ilmoitti hän. -- Kuvernööri tulee itse oikeutta istumaan. Hän
on jo asettanut lautakunnan. Olisi nyt perin tärkeä voida todistaa,
että Gustaf on elossa. Siihen raukeaisi heti koko syyte.
-- Kunhan odotetaan, vielä se asia voidaan todistaa, vakuutti Stina.
-- Kuvernööri ilmoittaa jo liian kauan odottaneensa. On mahdollista,
että hän ei enää odota.
-- Minulla on syytä luulla, että aivan pian saamme tietoja Gustafista,
sanoi Stina.
Hän saattoi isäänsä ovelle ja sanoi:
-- Lohduttakaa äitiä. Vakuuttakaa hänelle, että kyllä nämä asiat vielä
hyvin päättyvät.
* * * * *
Seuraavana aamuna käytiin Stina hakemassa oikeuden istuntoon.
Kuvernööri Printz ei ollut hiukkaakaan lainoppinut. Hän tunsi sen itse
ja sen vuoksi hän oli halunnut tuomariksi siirtokuntaan lainoppinutta
miestä. Kun sitä ei saanut, täytyi hänen itsensä edustaa myös lain
ja oikeuden korkeaa arvovaltaa. Siltä varalta hän oli jo lähtiessään
varoittanut, etteivät kovin hämmästyisi, jos tuomiot eivät aivan lain
kirjaimen mukaan sattuisi. Hänen johtamissaan oikeuden istunnoissa ei
noudatettu mitään muodollisuuksia. Hän käsitti, että alussa hänen oli
voitettava asema ankaruudella, ja sen vuoksi hänen täytyi tehdä tuomiot
jyrkiksi.
Klingan lapsenhoitajattaren, Stina Dalbon asia oli ensimmäinen
merkittävämpi juttu, joka joutui hänen ratkaistavakseen. Tyttöä vastaan
tehty syytös oli raskas ja perin salaperäinen. Syytetty ei tunnustanut
mitään ja turhaan kuvernööri yritti kovuudellakaan taivuttaa häntä
tunnustamaan.
Kuta pitemmälle kuulustelua kesti, sitä hämärämmältä asia näytti.
Hän selaili lakikirjaa, suuttuen ja tuskastuen sitä enemmän kuta
vähemmän hän siitä selvää sai. Oliko hän mikä kirjanoppinut? Hän
oli tottunut sodassa antamaan tuomioita, mutta niitä ei perustettu
mihinkään pykäliin. Tuomioiden piti olla käytännöllisiä, niillä piti
saada aikaan se mihin tähdättiin. Muodoista vähät väliä.
-- Mestattavaksi ja oikea käsi pois sahattavaksi, kuului yhtäkkiä
kuvernöörin tuomio, yllättäen täydellisesti koko salintäyteisen
kuulijajoukon.
Lautakunnan jäsenet katsoivat ihmetellen toisiinsa, mutta ei kukaan
uskaltanut ääntään korottaa.
Stina vaipui pyörtyneenä lattialle.
Kuvernööri oli mielestään antanut oikean ja viisaan tuomion. Hänellä
ei ollut aikomusta panna sitä täytäntöön -- hänestähän se riippui. Kun
näin raskas rangaistus on uhkaamassa, pannaan varmasti kaikki voimat
liikkeelle oikean selvityksen saamiseksi. Tuomio oli siis kuvernöörin
mielestä vain uhka, joka pakottaisi totuuden esille.
Samalla kuvernööri määräsi, että vapaamiestä Erkki Mulikkaa oli
etsittävä yli koko siirtokunnan ja tavattaessa oli hänet kiinniotettava
sekä sidottuna linnoitukseen lähetettävä, jotta sama rangaistus voisi
häntä kohdata.
Sekin oli tarkoitettu enemmän uhkaukseksi kuin käytännössä
toteutettavaksi.
Ennenkuin Stina vietiin takaisin vankilaansa joen toiselle puolen, sai
hän tervehtiä ja tavata vanhempiaan. Sydäntäsärkevä oli Stinan kohtaus
äitinsä kanssa. He eivät nähneet tuomiossa mitään valopilkkua. Millä
hetkellä tahansa voidaan tuomio panna täytäntöön. Näkisikö äiti enää
tämän jälkeen lastaan?
Isä ei ollut yhtä toivoton. Hän ymmärsi, että tuomio oli ehdollinen.
Hän katsoi kuitenkin viisaimmaksi olla tyttärensä huolia lieventämättä
enempää kuin oli välttämätöntä.
Saman päivän iltana kuvernööri Printz hämmästyi aika lailla. Hän oli
juuri lopettanut ilta-ateriansa, kun eräs mies pyysi tavata häntä.
Se oli Klas.
-- Mitä sinulla nyt on asiaa? kysyi kuvernööri lyhyesti.
-- Armollinen herra, alkoi Klas nöyrästi. -- Tulen ilmoittamaan, että
se mies, jonka murhasta Stina Dalbo on tänään tuomittu, on elossa.
Yhä vieläkin olen järkytettynä säikähdyksestä, jonka tänään sain,
kun näin ystäväni ilmielävänä edessäni. Luulin ensin häntä haamuksi
ja aioin paeta. Hän huusi minulle: 'Mies, oletko hullu? Etkö minua
tunne? Tervehdi toki toveriasi, joka on pitkältä matkalta palannut ja
ansaitsee hyvän ryypyn tervetuliaisiksi.' Toinnuttuani moitin häntä
siitä, että hän oli saanut suurta häiriötä aikaan, ja sanoin, ettei
Stina hänelle voi poissaoloa antaa anteeksi. 'Enpä luullut, että hän
niin kaipaa minua', hän sanoi. 'Hänen mielensä lienee aika lailla
muuttunut.' Hänellä ei ollut vähintäkään aavistusta siitä, mitä oli
tapahtunut. Hän oli kaikesta pahoillaan, mutta ilmoitti kaiken nyt
hyvittävänsä. Hän on valmis menemään naimisiin ja lähetti minut sitä
varten asialleen. Klas veti paperin taskustaan ja sanoi: -- Tässä
on todistus siitä, että hän ja Stina ovat Ruotsissa laillisesti
kuulutetut. Hän pyytää morsiamensa vapauttamista, jotta häät voitaisiin
ensi tilassa viettää.
Kuvernööri oli sangen hämmästyksissään tästä ilmestymisestä. Hän huusi
kiukkuisella äänellä:
-- Onko ollut tarkoituksena pitää minua sekä korkeaa lakia ja oikeutta
pilkkana?
Kenties olisi Gustafin asiamies saanut pahempiakin seurauksia tästä
jutusta, ellei kuvernöörin nopeaälyinen tytär Armgard olisi ehättänyt
väliin.
-- Isä, sinun viisautesi oikeuden jakamisessa selvitti tämän sangen
salaperäisen jutun, sanoi hän. -- Ilman sinun ankaraa tuomiotasi olisi
asia jäänyt hämäryyteen ehkä ikipäiviksi.
-- Niin, ilahtui kuvernööri, -- tiesinhän minä, että miestä ei oltu
murhattu. Minä pakotin hänet esiin. Ja nyt minä olen valmis pitämään
nämä harvinaiset häät siirtokunnassa. Ensi viikolla muutamme Hoviimme
Tenakonkille, ja yhtenä tulojuhlan ohjelman numeroista ovat nämä häät.
Armgard, pidä huolta niiden valmistuksista. Minun kustannuksellani.
Käy, nuori mies, hän sanoi, kääntyen Klasin puoleen, -- papereinesi
pastori Campaniuksen luona ja järjestä niin asiat, ettei enää mitään
häiriötä tapahdu.
Klasin lähdettyä sanoi kuvernööri tyttärelleen:
-- Nyt ei ole mitään syytä pitää tyttöä vangittuna. Minä päästän hänet
irti viipymättä.
-- Odota isä, kiiruhti Armgard sanomaan. -- Minulla on hyvä ajatus.
Stina viedään Tenakonkille eikä sallita kenenkään kohdata häntä.
Ei anneta hänelle mitään tietoa asioista ennen kuin hänet viedään
vankilasta vihille.
-- Mutta eikös se ole sydämetöntä?
-- Ei vähääkään, sanoi Armgard päättävästi.
-- Hänen ilonsa tulee sitä suuremmaksi. Jos välttämättä tahdot, voit
vähää ennen häitä ilmoittaa, ettei Gustaf ole murhattu. Näin asiat
parhaiten järjestyvät.
-- Sinä olet järkevä, Armgard, myönsi Printz.
-- Sinä puhut kuin vanha ihminen, vaikka olet vasta täysi-ikään
kehittynyt tyttö. Rakkauden houreet eivät sinua pimitä.
-- Järki kaikessa, sanoi tytär ja lähti huoneesta.