Aamulla herättyään Reeta kuuli ensimäiseksi uutisekseen mitä yön aikana
oli tapahtunut. Hän säikähti kovin ja tunsi itsensä syylliseksi. Hän
oli koko hankkeen alkuunpanija. Väinämön leski oli joka tapauksessa
viaton. Nyt hän oli joutunut ansaan, jonka Reeta tietämättään oli
asettanut.
Helmeellä ja hänen vaimollaan oli täysi työ saada Reeta rauhoittumaan.
Tyttö tahtoi ensin mennä itse ilmoittautumaan viranomaisille.
Vihdoin hän käsitti, että Kaisan asia ei siitä mitään voittaisi.
Lisäseurauksena vain olisi, että hänkin menettäisi vapautensa eikä
voisi enää toimia. Stinan asia taas riippui kokonaan muista syistä.
Jos Gustaf löytyy, pääsee Stina luonnollisesti vapaaksi joutuen hänen
vaimokseen.
Reetan oli Erkille saatava sana. Sitä ennen hänen täytyi tavata Kaisa
ja kuulla oliko tämän onnistunut hankkia tarvittavat tiedot. Hän lähti
kuvernöörin tyttären luo saadakseen hänen kauttaan luvan päästä Kaisaa
näkemään.
Armgard oli jäntevällä kädellään johtamassa kuvernöörin asunnon
kuntoonlaittamista juhlimisen jälkeen.
-- Nyt tarvitsisin sinua avukseni, sanoi tyttö.
-- Miesapua on, mutta naisista on puute. Nehän kuitenkin
siistimistöihin parhaiten soveltuvat.
Reeta ilmoitti, että hänen on mahdoton jäädä, kun kotona odottavat
häntä välttämättömiin töihin.
-- Mitäs pidät nyt asiain kulusta? siirtyi vilkas Armgard kysymään.
-- Eikös se käy kuin nuottien mukaan? Nyt on sinun kilpailijattaresi
kiinni. Vapaaksi hän ei pääse, ellei hänen ensimäistä sulhastaan löydy.
Jos taas löytyy, käy tytön tie suoraan vihille hänen kanssaan.
-- Vangitsemiskäsky on annettu myös Erkistä, muistutti Reeta.
-- Mutta häntä ei ole tavattu, vastasi Armgard Printz. Veitikkamainen
hymy suupielissä hän lisäsi:
-- Kai sinä voit siitä pitää huolen, ettei häntä tavata ennenkuin
sopiva hetki tulee.
-- Stina Dalbon kanssa vangittiin Kaisa Väinämö syytettynä noituudesta,
jatkoi Reeta. -- Minä tiedän, että hän ei ole paha ihminen. Hän on
asunut veljeni luona, ja siellä on hoidossa hänen poikansa. Minun
täytyisi välttämättä tavata hänet, jotta saisin kuulla, miten pojan
hoito nyt järjestetään.
-- Kyllähän se käy päinsä, lupasi Armgard, -- kun häntä ei ole vielä
viety Helsingborgiin. Luulen, että voin hankkia sinulle pääsyn ilman
että meidän tarvitsee kääntyä isäni puoleen. Ukko on nyt vähän
ärtyisellä päällä.
Erääseen hirsirakennuksen osaan oli vankila sijoitettu. Suuri se ei
ollut, mutta ei siellä ollut paljon pidettäviäkään. Tällä kerralla
olivat nämä viime yönä vangitut ainoat.
Piikki teki vahtipalvelusta: hän käveli musketti olalla etuhuoneessa.
Kuvernöörin tytär meni sotilaan luo ja määräsi, että tyttö on
päästettävä sisälle vankeja puhuttelemaan. -- Nyt on sinulla tie auki,
sanoi hän Reetalle. -- Minä voin mennä omiin hommiini. Kun tarvitset
apua, turvaudu vastakin minuun. Se merkitsee ainakin yhtä paljon kuin
jos turvautuisit suoraan kuvernööriin.
Kuvernöörin tyttären poistuttua asetti Piikki muskettinsa nurkkaan,
tervehti Reetaa tuttavallisesti ja sanoi:
-- Kyllä tästä olisit sisälle päässyt ilman kuvernöörin tytärtäkin.
Kuitenkin onhan hyvä, että on myös sellainen takaamassa. Olen minäkin
käynyt siellä heidän luonaan juttelemassa. Ovat kovin toivottomia ja
murtuneita. Hyvä on, että tulit.
Piikki avasi oven ja Reeta astui sisälle. Vangitut naiset olivat
todellakin lohdutuksen tarpeessa. Molemmat olivat myös ruumiillisesti
hyvin heikkoja. Kaisa vähän väliä värähti hermostuksesta. Erkin kohtalo
ja hänen tehtävänsä näkyi olevan heille kaikille tärkein.
-- Erkin onnistumisesta voi tulla apu ja pelastus kaikkeen, huomautti
Kaisa.
-- Pahoin pelkään, ettei se pelasta kaikkea, päinvastoin, sanoi Stina
miettiväisenä. -- Joka tapauksessa Erkki pelastuu. Vie hänelle sana,
ettei hän huolehdi minusta. Kyllä minä asiani hoidan.
Kaisa Väinämö kertoi niin tarkkaan kuin muisti näkynsä, ja Stina
täydensi sitä kuulemansa perusteella. Mikä tuo paikkakunta oli, joka
näyssä kangasti, sitä he eivät voineet sanoa.
-- Mutta varmasti se löytyy, kun menee meren rantaa pohjoiseen. Eikä
kauan tarvitse mennäkään, muistutti Kaisa. -- Pitäköön vain varansa.
Palattuaan Helmeen luo sai Reeta tehdä selkoa kuulemistaan. Helme sanoi
heti arvaavansa paikan, missä punatukkainen piileilee.
-- Se on Uusi Amsterdam Manhattanilla Pohjoisjoen suulla, vakuutti
hän. -- Kaisan näky soveltuu siihen aivan selvästi. Ja onhan se
ymmärrettävissäkin, että hän on sinne siirtynyt ja sieltä apulaisensa
kautta levittää myrkyllistä epäluuloa. Niin pian kuin hän saisi Erkin
pois tieltään, olisi hän täällä omaansa vaatimassa. Hän ei tyydy
puolitiehen, hän tahtoo tehdä täyden leikkauksen.
Hetken kuluttua Helme selitti edelleen Reetalle:
-- Erkin tehtävä on sangen vaikea. Paikka ei ole niin iso, ettei sieltä
löytäisi, mutta toinen kysymys on, miten saada mies sieltä tänne. Hän
vihaa Erkkiä, joten hän ei Erkin toivomuksesta tee mitään. Heillä
voi siellä syntyä tappelukin. Punatukkainen on väkevä, vaikka Erkki
on väkevämpi. Mutta kysymyshän ei ole siitä, vaan siitä, että tulee
todistetuksi punatukkaisen hengissäolo, joten murhajuorut lakkaavat.
-- Maltas, sanoi hän, keksittyään keinon, -- me voimme olla apuna.
Anna Erkille ne tiedot, jotka sinulla on ja neuvo häntä ensi tilassa
kiiruhtamaan hollantilaiseen siirtokuntaan. Pian minäkin koetan
päästä sinne. Ja minä otan, jos mahdollista, Luukkaan mukaan.
Uutta kauppapuotia varten me tarvitsemme monenlaista tavaraa.
Vaikka hollantilaisten ja meidän välillä vallitsee kilpailu ja
vihamielisyys, myyvät he kyllä mielellään meille tavaroita, varsinkin
jos saavat vaihdossa nahkoja tai metallia. Kuvernööri on minulle
tuosta kaupanteosta puhunut ja minä luulen, että me pääsemme piankin
lähtemään. Täällä on puute myös vampunista, intiaanirahasta, joten
ei punanahkojen kanssa suurempiin kauppoihin kyetä. Sinä tiedät tuon
rahan, kalansuomuista puristetut helmet, joita me emme vielä ole
tottuneet valmistamaan, mutta joita hollantilaisilla kuuluu olevan
runsaasti. -- Sano Erkille, että Uudessa Amsterdamissa tavataan.
Reeta kiiruhti jo samana päivänä Suomi-siirtolaan, Marjetan Kärkeen,
missä Erkki oli odottamassa. Marttikin oli tullut muutamiksi päiviksi
kotiin, joten ystävykset pitemmän eron jälkeen saattoivat vaihtaa
keskenään mielipiteitä.
Erkki katsoi tarpeelliseksi selittää ystävälleen Martille asiansa,
kertoa suhteensa Stinaan sekä sen vaaran, mihin he nyt olivat
joutuneet. Martti, joka oli kyllä aikanaan toivonut Erkistä
lankomiestä, ymmärsi hänet heti täydellisesti ja oli valmis
neuvottelemaan parhaasta menettelytavasta vaaran torjumiseksi.
Reeta saapuessaan illalla tupaan huomasi, että kaikki siellä sisällä
parhaansa mukaan suunnittelivat Erkin ja Stinan onnen rakentamista.
Hänestä tuntui oudolta ottaa osaa tähän keskusteluun. Hän puolestaan
koetti teroittaa kuinka tärkeätä oli Erkin etsintätyö. Ja hän teki
tarkkaan selkoa tiedoistaan.
-- Mutta jos sinä sen roiston haalit siirtokuntaan näytteeksi, että hän
on elossa, samalla sinä morsiamesi heität hänen syliinsä, muistutti
Martti. -- Kiusallinen on asemasi, mutta muutakaan neuvoa ei liene.
-- Käsitän kaiken tämän, myönsi Erkki. -- Samalla tiedän kuitenkin,
että Stina ei koskaan tule tuon miehen vaimoksi. Onneksiko vai
onnettomuudeksi lie etsimistyöni, minä käsitän sen kuitenkin
velvollisuudekseni.
Ystävykset sopivat, että Martti lähtee aamulla aikaisin saattamaan
Erkkiä joen yli ja ohjaamaan oudolla matkalla alkuun. Paras oli mennä
nyt poikkimaisin sitä polkua, jota intiaanit sekä valko-ihoiset olivat
tottuneet käyttämään pohjoisesta päin Delawarelle tullessaan. Uusi
Amsterdam oli siksi tunnettu, että jokainen punanahkakin pystyi sinne
opastamaan.
Kaisa Väinämön vangitsemista surtiin Marjetan Kärjessä kovasti. Leena
oli häntä oppinut pitämään hyvänä ystävänään. Luonnollisesti päättivät
he hoitaa poikaa kuin omaansa. Reeta katsoi sen huolenpidon erityisesti
omakseen.
Pieni Antti Väinämö ei tajunnut orpouttaan. Hän kysyi kyllä äitiään,
mutta rauhoittui pian. Ja hän nukkui kaulakkain ystävänsä ja
leikkitoverinsa Martti Marttisen, nuoremman, kanssa vuoteessa.