Kuvernööri Printzin luona pidettiin kemuja.
Ensimmäinen uuden hallitusmiehen uusista rakennussuunnitelmista oli
loppuun suoritettu. Helsingborgin linnoitus Delawaren vastaisella
rannalla oli nyt kuin portin toinen puoli avaamassa tai sulkemassa
pääsyä Uuden Ruotsin siirtokuntaan.
Kuvernööri oli hyvällä tuulella. Hän oli käskenyt pöytään parasta,
mitä siirtokunnassa oli tarjottavana. Neekeri Anthony, joka oli
tarjoojana, kuljetti kuvernöörin varastosta harvinaisuuksia. Siellä
oli oikeata Ruotsista tuotua olutta ja viinaa, oli hollantilaista
giniä, englantilaista whiskyä ja Länsi-Intian rommia, parasta mitä
ruotsalaiset tiesivät koskaan maistaneensa.
Kuvernööri oli hyvä juomien tuntija. Nuoruuden seikkailuaikana hän oli
maistellut kaikkia herkkuja, joita Euroopan maissa oli tarjottavana ja
olikin hän käyttänyt niitä mainehikkaalla tavalla hyväkseen. Sodassa
olivat Saksan luostarit ja itävaltalaisten ruhtinasten linnat saaneet
hänelle avata kellarinsa, joissa oli runsaasti viinejä ja väkevämpiä
juomia.
Tällaisissa kesteissä oli kuvernööri suuriääninen ja sanojaan
säästämätön. Hän kertoili karkeita juttuja sotaseikkailuistaan ja joi
monien muistojen maljat. Kuningasvainajan maljaa ei tietysti koskaan
unohdettu. Se juotiin suurella kunnioituksella. Samoin kuningatar
Kristiinan malja. Maljoja omistettiin lisäksi leikillä paaville,
Tillylle ja munille vihollisille, mutta ei myöskään unohdettu omia
sotapäälliköitä eikä kotimaata. Pääasia oli, että ryyppyjen määrä
karttui monilukuiseksi.
-- Nyt on joki lukossa, iloitsi kuvernööri. -- Kukaan ei pääse siitä
ylös, ellemme lukkoa aukaise.
-- Helsingborgin malja!
Tämä oli ties kuinka mones uudelle linnoitukselle. Sven Skute, joka oli
ollut linnoitusta rakentamassa, katsoi sopivaksi muuttaa nuottia.
-- Myggenborgin malja! huusi hän. -- Siellä on niin paljon sääskiä,
että tuo nimi soveltuu yhtä hyvin.
-- Sama se, myönteli kuvernööri. -- Joka tapauksessa se on linna, joka
tappaa hollantilaiset sääsket, yrittivätpä ne uimalla tai lentämällä
meidän valtakuntaamme tulla. Ja pian on valmiina Uusi Göteborg sekä
Printzin Hovi. Klinga, kiiruhda töitä, että päästään siellä tuliaisia
pitämään. Saatte siellä juomingit, joiden rinnalla nämä eivät ole
mitään. Tahdon, että siirtokunta iät kaiket muistaa, milloin kuvernööri
Printz alkoi hallita omassa hovissaan. Kauanko saamme vielä odottaa?
-- Viimeistään kuukauden perästä saatte muuttaa sinne, lupasi Klinga.
-- Hyvä on, lausui kuvernööri tyytyväisenä.
-- Printzin Hovin malja ja se yhdellä kertaa pohjaan. Ja toinen Uuden
Göteborgin malja.
Luonnollisesti alamaiset tottelivat kuvernöörinsä käskyä. Maljojen
vaikutus oli jo kauan aikaa tuntunut.
-- Paljon siellä on ollut työtä Tenakonk-saarella, myönsi kuvernööri
Klingalle.
-- Paljon siellä vieläkin tulee olemaan, sillä minä tahdon sinne
laittaa sellaisen paratiisin, jollaista ei valtiokanslerilla ole
kotimaassa. Minä tiedän, että suomalaiset ovat hyviä rakentajia. Minä
tunnen suomalaiset, sillä itse olen Suomessa onnellisimmat päiväni
viettänyt. Heidän maljansa.
Kukaan ei tästäkään kieltäytynyt. Kuvernööri oli avomielinen kertomaan
suunnitelmistaan.
-- Näin puskemme jokea ylöspäin. Ylämaahan rakennetaan
puolustuslaitoksia sitä mukaa kuin asutusta voidaan siirtää. Ehdottakaa
nimiä!
-- Ylämaa on suomalaisten asumaa, siis uutta Suomea. Annetaan sille
Suomen paikkakuntain nimiä, ehdotti joku.
-- Vaasa, huusi muuan.
-- Tornio sopii kaukaisimman nimeksi, arveli kolmas. -- Perustetaan
se sinne suurten jokien yhtymäkohtaan. Se on jo niin kaukana kuin
Lapinmaassa, ainakin Lapin porstuassa.
-- Hyvähän Tornio-nimikin olisi, myönsi neljäs. -- Niin tärkeälle
paikalle täytyy kuitenkin saada arvokas linnoitus ja sille arvokas
nimikin. Korsholma on Suomen ylämaan linnoitus. Ristitään se uudeksi
Korsholmaksi.
Näin kului ilta juomingeissa. Puolen yön aikana alkoivat miehet
hoippuvina hajaantua asuntoihinsa. Kuvernööri katsoi akkunasta ulos.
-- Siellä on lämmin ja kaunis kuuvalo. Jaloitteleminen pitkän istumisen
jälkeen tekee hyvää. Haihduttaa vähän höyryjäkin päästä.
Kuvernööri lähti Skuten ja muutamien nuorien aatelismiesten kanssa
ulos. Lähestyessään kirkkoa näkivät he portailla oudon näyn. Ylimmällä
korokkeella makasi jotain pitkällään ja vieressä oli valkea haamu.
Taikausko vaikutti heissä sen verran, että he pysähtyivät ja vaikenivat.
Ilmiö näytti ensin kuvapatsaalta, johon kuu loi salaperäisen valon.
Miehet seisoivat hetken hämmästyneinä eivätkä tienneet mitä ajatella.
Vihdoin kuulivat he puhetta, kolkkoa kuin haudantakaista.
-- Henkeni liitää... liitää... yli maita... meriä... pohjoista kohti.
Minä näen saaren, joka on kuin pieni mantere. Kapea meri sen erottaa
suuresta mantereesta. Tämä meri on eteläosassaan kapea kuin salmi. Näen
suuren joen, joka pohjoisesta tulee meren lahteen... joki on sellainen
kuin tämä Isojoki. Joen suun ja salmen välillä on niemi... ei... saari,
koska pohjoispuolella kapea lätäkköinen joki katkaisee niemen...
Metsää... metsää on siellä, kuten täälläkin... Niemen tai saaren...
miksi sitä sanoisin... eteläkärjessä on taloja, kuten täällä... vähän
enemmän kuitenkin... Talot ovat sellaisia kuin laivalla tullessani
näin Hollannissa... Yö on... pimeätä on... joku kapakka on auki ja
valaistu... huonossa kapakassa istuu miehiä... juovat ja päissään
räyhäävät... Kas... kas... punatukkainen on siellä... Hän näyttää
paholaiselta... tuo paholainen puhuu murhasta ja mestauslavasta...
sanoo, minä haen omani... huu... Paholainenko vai ihminen... hän on
varmasti sama henkilö. Minun henkeni on löytänyt etsityn. Salaiset
voimat ovat auttaneet... Minä palajan... minä palajan takaisin.
Jos katsojat olisivat voineet läheltä nähdä, kuten valkopukuinen tyttö,
joka vapisevana piti kättään kalpean, tainnoksissa makaavan naisen
päällä, olisivat he huomanneet kylmettyneen ruumiin värähtelevän ja
saavan vähitellen eloa. Silmät, jotka olivat sulkeutuneet, aukenivat,
niiden eloton ilme sai kiiltoa. Nainen, joka oli näyttänyt kuolleelta,
tuli eläväksi.
Hän käänsi kasvonsa tyttöä kohti ja kuiskasi heikolla äänellä:
-- Minä olen niin kovin väsynyt.
Miehet, jotka aluksi seisoivat taikauskon kiinninaulaamina, tulivat
kärsimättömiksi. Humala oli heistä osaksi haihtunut.
-- Pirujako lienevät vai enkeleitä, arveli kuvernööri. -- Kumpaisiakin
olen ennen nähnyt. En kuitenkaan naispiruja. Eteenpäin!
Miehet lähestyivät kirkon rappusia. Valkopukuinen nainen säikähtää,
hypähtää ylös. Toinen makaa edelleen portailla.
-- Mitä temppuja täällä tehdään, keskiyön aikana pyhitetyllä paikalla?
ärjäisi kuvernööri.
-- Kas, sehän onkin Klingan lapsenhoitajatar, huomasi Sven Skute
lähelle tullessaan.
-- Ahaa! huudahti kuvernööri. -- Sama, joka on epäilyksen alainen
murhasta. Tietysti taas salaperäisiä juonia punomassa. Mitä sinä kirkon
rappusilta haet? Kuka sinulla on toverina?
Joku miehistä nousi katsomaan makaavaa naista.
-- Kiertävä kerjäläinen, se noita-akka, ilmoitti hän kuvernöörille.
-- Nyt minä ymmärrän, puhui kuvernööri. -- Te olette rohjenneet käydä
noituutta harjoittamaan kirkon portailla puolenyön aikana. Kyllä minä
ne tavat vanhasta maasta tunnen. Kotona poltetaan noidat nuotiolla.
Luuletteko, että pirulle annetaan täällä enemmän valtaa? Käykää, pojat,
hakemassa sotilasvahdit tänne.
Kaisa yritti nousta, mutta ei jaksanut.
-- Emme me mitään pahaa tahtoneet, kuului hän kuiskaavan.
Pelko jähmetytti Stinan kielen.
Paikalle kerääntyi useita juomingeissa olleita. Heillä oli useampia
syytöksiä "noita-akkaa" vastaan. Se, joka oli nähnyt Kaisan tietä
lakaisevan muutama hetki sitten, ilmaisi näkemänsä. Toinen oli
huomannut näiden naisten kiertävän kirkkoa lukien salaperäisiä lukuja.
Kolmas oli nähnyt oudon olennon pyörivän kirkon portailla kuin väkkärän
sekä sitten kaatuvan maahan; oli luullut sitä paholaiseksi, mutta nyt
huomasi, että sama akkahan se oli, vaikka hänellä taisi todellakin olla
paholaisen hahmo.
Mieliala joukossa kiihtyi naisia kohtaan. Kun sotilaat saapuivat ja
kuvernöörin käskystä vangitsivat naiset, ei näillä onnettomilla ollut
ketään puolustajaa, ei edes säälijää.
-- Roviolle joutavat sekä murhaaja että noita-akka, tuomitsi joku.
-- Viekää ne täksi yöksi linnan vankilaan, määräsi kuvernööri. --
Katsomme, voiko heidät jo huomenna siirtää Helsingborgiin. Heidät
tutkitaan ja tuomitaan oikeudessa.
Kaisa oli niin heikko, että sotilaitten täytyi kantaa häntä.
Taluttamalla oli Stinakin vietävä. Häntä värisytti, vaikka yö oli
lämmin.