Kun vuodentulo oli korjattu, olivat uutisasukkaat valmiit uudelleen
ryhtymään siirtokunnan töihin. Tupakan sato oli ollut hyvä, joten
viljelijät voivat Ruotsiin lähetettäväksi luovuttaa tätä tuotetta
suhteellisen runsaasti. Komentaja Ridder oli siitä mielissään ja
tuli nyt yhä enemmän vakuutetuksi sen järjestelyn hyödyllisyydestä,
jonka oli suomalaisiin karkoitettuihin nähden pannut toimeen.
Suomalaiset olivat saaneet myös hyvän viljasadon. Ainoastaan maissi
ei ollut tyydyttävästi onnistunut. Syynä siihen oli tottumattomuus
viljelystapoihin.
Syksyllä tuli siirtokuntaan tieto, että sen hallintoon nähden oli
Ruotsissa tehty muutoksia. Kauppayhtiö, Uuden Ruotsin Komppania, oli
muodostettu uudestaan ja se tuli yhä enemmän riippuvaksi valtiosta.
Komentaja Ridder oli pyytänyt lähettämään lisää uutisasukkaita sekä
tottuneita käsityöläisiä. Hän oli kehoittanut yhtiötä yleensä ryhtymään
entistä enemmän siirtokunnasta huolehtimaan. Hallitus oli päättänyt
asettaa Uuden Ruotsin ylimpään johtoon kuvernöörin, laajoin valtuuksin,
sekä valinnut siihen toimeen everstiluutnantti _Johan Printzin_.
Myöskin oli hänelle annettu uusia apulaisia. Useampia laivoja
varustettiin Ruotsissa matkalle.
Nämä tiedot aiheuttivat vilkasta toimintaa Christinassa. Katsottiin
tarvittavan enemmän rakennuksia. Ryhdyttiin valmisteluihin
majavannahkojen saamiseksi intiaaneilta. Ridder tahtoi saada
mahdollisimman paljon tehdyksi ennen kuvernöörin tuloa.
Suomalaiset olivat kesän aikana ainoastaan välttämättömissä tarpeissaan
käyneet Christinassa. Myös Erkki Mulikka toimi sellaisella innolla
uutisasutuksensa kuntoonsaattamisessa, että hän tapasi Stinaa vain
sen verran, että molemmat osoittivat elossa olevansa ja luottavansa
tulevaisuuteen.
Joulu teki tuloaan. Erkki oli saapunut linnoitukseen viettääkseen
juhlat siellä, semminkin kun laivoja tiedettiin silloin saapuvan
Ruotsista.
Hän teki asiaa silloin tällöin Klingalle tavatakseen rakastettuaan.
Komentaja Ridder vieraili siellä entiseen tapaan ja Erkkikin tutustui
häneen, jolloin Klinga puhui hyvää suomalaisista yleensä sekä Erkistä
erittäinkin.
Komentaja sanoi tuntevansa suomalaiset, olihan hän ollut ennen Suomessa
palvelemassa ja mainitsi edelleen Suomeen haluavansa.
Eräänä päivänä Ridder oli juuri astumassa huoneeseen, missä
tavallisesti kohtasi Stina Dalbon nuoren Klingan kanssa, kun kuuli
Erkki Mulikan äänen:
-- Minä miekkoinen sentään! Sinä, Ruotsin kaunein tyttö, jolla olisi
tilaisuus tulla aatelisrouvaksi ja komentajan puolisoksi, valitset
minut, metsäsuomalaisen.
Samalla hän kuuli, kuinka vieno ääni suuteloiden kesken vastasi:
-- Minulle sinä olet aatelismies, arvokkaampi ja rakkaampi kuin
komentajat ja korkeat herrat.
Mitä Ridder tunsi sillä hetkellä, on vaikea kuvata. Tavaton hämmennys
ilmeni hänen kasvoillaan, kun hän astui huoneeseen ja näki onnelliset.
Myös nuoret säikähtivät kauheasti. Ridder tunsi itsensä syyllisimmäksi,
vaikka hänellä oli siihen vähimmin aihetta.
Stina sai ensin mielenmalttinsa. Todellisella naisen vaistolla hän
kääntyi Ridderin puoleen ja sanoi:
-- Komentaja, te olette ollut minulle hyvin ystävällinen ja
huomaavainen, vaikka minä olenkin vain talonpoikaistyttö ja toisen
palvelija. Teidän hyväntahtoisuutenne nimessä uskallan vedota apuunne.
Minä olen lupautunut Erkin vaimoksi. Te tiedätte, että tiellämme on
monta estettä. Olkaa uskollinen ystävä ja auttakaa meitä ne voittamaan.
Jumala on siunaava teitä ja te saatte meidän ikuisen kiitollisuutemme.
Minä rukoilen Teitä. Näin hälvenevät nekin juorut, joita on olemassa
siitä, että muka Te tahtoisitte mennä naimisiin minun kanssani. Tuo
juoru on teitä loukkaava ja teidän arvoanne alentava. Minä tiedän, että
teillä on hyvä ja jalo sydän ja minä luotan, että se asettuu meidän
puolellemme.
Ridder oli yhä edelleen hämmennyksissä. Hän kuuli tytön sanat ja
rukoilevan äänen, mutta hän ei voinut vastata mitään. Yhtäkkiä hän
kääntyi ovelle ja poistui huoneesta.
Komentaja kuului kävelevän edes takaisin omassa huoneessaan. Hänen
ylpeyttään ja arvoaan oli loukattu syvästi. Se koski häneen enemmän
kuin mitä sydän parka sai kärsiä.
Ridder valvoi myöhään mietteissään. Hän ajatteli tulevaisuuttaan,
jota hän oli kuvitellut onnelliseksi täällä siirtokunnassa pienen
yhteiskunnan ensimmäisenä miehenä, rinnallaan suloinen vaimo, joka
voisi tehdä kodin viihtyisäksi. Nyt oli tämä kuvitelma täydellisesti
särkynyt. Se oli särkynyt toisestakin syystä. Nyt tulee tänne uusi
päällikkö, kuvernööri, joka asettuu hänen yläpuolelleen. Parempi on
että hän palaa Ruotsiin. Se lienee ollut hallituksenkin tarkoitus, kun
toinen henkilö tänne nimitettiin.
Ruotsi ja Suomi tulivat rakkaina mieleen. Siellähän voi uusi onni
rakentua. Ja kuten Klinga sanoi, on siellä todellakin paljon kauniita
tyttöjä, jotka ovat valmiit ja soveltuvat tulemaan komentajan rouvaksi.
Kun hän kirjoitti hallitukselle pyytäen lähettämään hänelle vaimon,
oli se hänen ikävän yksinäisyytensä vaikutusta. Sama syy kai oli ollut
vaikuttamassa hänen kiintymykseensä tähän talonpoikaistyttöön, joka
tuskin olisi tullut mieleen Ruotsissa. Kun järjellä asiaa ajattelee,
olisi ollut vaikeata viedä häntä aateliseen seurapiiriin kotona.
Missään tapauksessa komentaja ei ollut aikonut tänne iäksi jäädä. Ei,
nyt on sopiva tilaisuus palata takaisin. Siellä on valinnan varaa ja
voi valita aatelisnaisten joukosta.
Komentajassa voitti järki tunteen. Hän päätti palata Ruotsiin samassa
laivassa, joka toisi kuvernöörin tänne.
Tämän päätöksen jälkeen hän oli rauhallisempi. Oikeastaan -- mietti hän
-- on luonnollisempaa, että nuo nuoret, joita rakkauden side yhdisti,
saavat toisensa. Stina on hyvä tyttö, ja komentaja tahtoi, että hän
tulee onnelliseksi. Järjen ja virka-aseman kannalta katsoen hänen
velvollisuutensa on auttaa heidän asiaansa. He olivat niin avoimesti ja
turvallisesti vedonneet häneen. Hän tahtoo olla ritarillinen. Hän menee
huomenna Dalbon luo ja puhuu isälle nuorten puolesta.
Tässä ajatuksessa hän nukkui rauhallisesti.
Aamulla hän tuli Dalbon asuntoon.
Kunnioittavan tervehdyksen jälkeen Dalbo kysyi:
-- Onko tyttäreni asiaan tullut Ruotsista mitään vastausta?
-- Ei vielä, vastasi komentaja. -- Mahdollisesti tulee kuvernöörin
mukana.
Hetken vaitiolon jälkeen hän jatkoi:
-- Minä tulin puhumaan tyttärestänne, jonka onnen ja menestyksen
tunnen sydämen-asiakseni. Tyttärenne ei ole valinnut minua, hän on
katsonut itselleen toisen, joka hänen nuoruudelleen ja asemalleen sopii
paremmin. Se suomalainen, jonka hän on valinnut, on hyvin kelpo mies,
siirtokunnan komein ja miellyttävin nuorukainen. Sallikaa heidän mennä
naimisiin keskenään niin pian kuin tyttärenne aikaisempi kuulutus on
peruutettu.
-- Tekö tätä ehdotatte? kysyi Dalbo hämmästyneenä.
-- Nähkääs, hyvä isäntä, selitti komentaja, -- minä matkustan ensi
laivassa Ruotsiin. Minun haluni on nähdä tyttärenne onnellisena. Ja
olen vakuutettu että hän näin saavuttaa onnensa parhaiten.
Talonpojan maailmankäsitykseen kuuluu läheisesti alistuminen kohtaloon,
vaikka se rikkoisi raunioiksi kauniit kuvitelmat.
Niinpä ukko Dalbo ei näyttänyt mitään muuta pettymyksen ilmettä, kuin
että äänessä oli pieni katkeruuden vivahdus, kun hän vastasi.
-- Minä kiitän huolenpidostanne, herra komentaja. Niin kauan kuin tyttö
on sidottu kuulutettuun sulhaseen, ei hän voi mennä naimisiin kenenkään
muun kanssa. Minä puolestani en aio vähääkään toimia tämän siteen
purkamiseksi.
Ridder tunsi pienen ivan kärjen, mutta vastasi:
-- Kaikesta huolimatta minä jatkan edelleen yritystäni tytön
vapauttamiseksi siteestä, joka on hänen onnensa tiellä.