Paljon kokoontui väkeä käräjätalolle, kun suomalaisten asioita käytiin
tutkimaan. Vouti teki vangittujen jutuissa syytteitä ja vaati asukkaita
kartoitettaviksi.
Vouti ilmoitti Pietari Kokkisen jutun. Hänet oli tehty sotamieheksi
ja lähetetty Tukholmaan. Häätömatkalla olleet sotamiehet esiintyivät
voudin hyväksi todistajina. Martti Martinpoika Marttinen huomautti,
että syytettyä olisi ensin kuulusteltava. Oikeus ei ottanut sitä
huomioon, vaan vahvisti häädön ja sotamieheksi oton.
Tuli esille Olli Räsäsen juttu. Mies tuotiin vankilasta. Vouti vaati
karkoittamista. Martti Marttinen katsoi, että kun ne alueet, joita
Räsänen oli ruvennut viljelemään, olivat asumatonta korpea ja kun
hän siinä oli paljon työtä ja vaivaa nähnyt, tulisi hänen saada
korvaus hävitetystä omaisuudesta, ellei hänelle talonkirjoja voitu
antaa. Syytetty tuomittiin vankeuteen, jonka sai vaihtaa Amerikkaan
siirtymiseen. Räsänen ilmoitti valitsevansa Amerikan.
Näin jatkui toimitus juttu jutulta. Martti koetti puolustaa syytettyjä
ja vaati heille korvausta, mutta vouti oli taipumaton. Tuomari jätti
useille vaihtoehdon, jonka toisena puolena oli Amerikkaan siirtyminen.
Monet eivät alistuneet tähän ehtoon, vaan mieluummin jäivät vankilaan.
Kaikkiin karkoitustuomioihin liittyi se ehto, että karkoitetut saivat
uudessa maailmassa työllään lunastaa itselleen vapautensa.
Kun voudin syytejutut häätöasioissa olivat käydyt läpi, lausui Martti
Marttinen oikeudelle:
-- Me suomalaiset olemme kaikki turvattomassa asemassa, kun on
selvitettävä oikeus niihin tiloihin, joita me olemme asuneet ja
viljelleet. On tiloja sellaisia, jotka jo kolmannessa polvessa ovat
saman suvun asuttavina. Me olemme luottaneet siihen kehoitukseen ja
lupaukseen, mikä meidän tullessamme annettiin, eikä meillä mitään
kirjoja ole. Koska voi käydä niin, että vouti saattaa millä hetkellä
tahansa tulla kotiimme, polttaa viljamme ja asuntomme sekä vangita
meidät ja ajaa perheemme mieron tielle, anomme me, että oikeus
vahvistaa meidät tiloihimme ja turvaa asumis- ja viljelemisoikeutemme.
Martti tunsi saavansa rohkeutta nähdessäni maaherran istuvan tuomarin
takana seuraamassa oikeuden kulkua. Kuultuaan Martin esityksen hän
nousi ja lausui:
-- Se epäjärjestys ja oikeudettomuus, joka on olemassa suomalaisten
tiloihin nähden, on saatava loppumaan. Pyydän oikeutta käsittelemään
niitä tiloja koskevia asioita, joiden edustajat ovat saapuvilla.
Asiat otettiin tila tilalta esille. Useissa tapauksissa tuli oikeuden
päätös sellainen, että asukkaat tuomittiin pois tiloiltaan, elleivät
yhden vuoden kuluessa saa maakonttorista kirjoja tiloihinsa. Marttinen
esiintyi asukkaiden puoltajana ja sai siitä osakseen voudilta sekä
pistosanoja että vihaisia silmäyksiä.
Viimeksi tuli esille Marttilan talon asia. Martti selitti kuinka
sitä oli ruvettu asumaan ja kuinka heillä oli siihen kuninkaallinen
kirjakin, vaikka hän ei voinut sitä oikeudelle esittää. Vouti teki
vastahuomautuksia ja vaati tilan menetystä. Oikeus antoi asiassa saman
päätöksen kuin m.m. Mulikan ja Oinolan asiassa: myönsi yhden vuoden
ajan kiinnekirjojen hankkimiseksi.
Ilmeisesti suututti tämä päätös enemmän kuin muut voutia. Hän oli
halunnut rusentaa tuon suomalaisen metsäruhtinaan.
-- Minä ilmoitan oikeudelle, sanoi hän kaikuvalla äänellään -- että
tämä mies on suomalaisten villitsijä. Hänen yllytyksestään suomalaiset
ovat asettuneet hallitusta vastaan. Sitäpaitsi hän on salametsästäjä
ja on ollut muiden mukana eräässä hirventappojutussa, jota myöhemmin
oikeudessa käsitellään. Näiden syiden nojalla minä vangitsen hänet ja
jätän hänen rikoksensa huomenna oikeuden käsiteltäväksi.
Martti säpsähti tästä odottamattomasta käänteestä. Hän huomasi, että
maaherrakin liikahti tuolillaan. Martin aivoissa kulkivat suomalaisten
asiat, jotka voivat jäädä hoitamatta. Olihan hänen aikomuksenaan vielä
tänään maaherran kautta tehdä maakonttoriin anomukset talonkirjain
saamisesta niille tiloille, joille tämä tilaisuus oli jätetty. Ja
vielä olisi hän halunnut olla tovereitaan auttamassa murhajuttua
käsiteltäessä. Hän näki, että vouti tahtoi estää hänet kaikista näistä.
Veri nousi hänen päähänsä ja hän kiivastui.
Voudin palvelijat tarttuivat häneen. Martin voimakkaat lihakset
jännittyivät. Kun hän oikaisi käsivartensa, kimmahtivat miehet pitkän
matkan päähän hänestä maahan. Oitis tarttui häneen viisi uutta miestä.
Martin viha oli noussut. Hän ei ajatellut seurauksia. Yhden miehistä
heitti hän seinää vasten sellaisella voimalla, että tämä lysähti
tunnottomana maahan. Toista otti hän hartioista, nosti ilmaan ja huitoi
sillä muut hyökkääjät pakosalle.
Voitonriemuisena katsoi hän voutia ja huusi:
-- Tule tänne koko voimallasi. Minä näytän, mihin metsäsuomalainen
pystyy.
Oikeussalissa oli syntynyt suuri hämmennys ja sekasorto. Ei kukaan enää
uskaltanut käydä väkevän suomalaisen kimppuun. Martti oli tilanteen
valtias.
Maaherra, joka oli noussut tuoliltaan, tahtoi rauhoittaa vihastunutta
miestä.
-- Suomalainen, sanoi hän vakavasti, mutta ystävällisesti. -- Sinä
olet tehnyt häiriötä oikeuspaikassa. Sinun on siitä vastattava. Mutta
minä puolestani vastaan sinusta. Jättäkää mies minun huostaani. Hän on
esiintyvä oikeudessa silloin kun kutsutaan.
Ystävälliset sanat tekivät Marttiin rauhoittavan vaikutuksen. Hän
päästi miehen, jota oli käyttänyt aseenaan ja lähestyi maaherraa.
-- Viekää minut, minne tahdotte.
-- Tule mukaan minun huoneisiini. Maaherra ja Martti lähtivät
oikeussalista, jossa käräjäyleisö ihaillen katseli tuota nuorta,
uljasta miestä, joka oli voutia uhmannut.
Seuraavana aamuna alkoi oikeus istuntonsa aikaisin. Ensimmäisten
juttujen joukossa oli suomalaisten murhaa koskeva. Syytetyt
ruotsalaiset tuotiin sisälle, samoin Erkki Mulikka, kaikki kahleissa.
Vouti oli haastanut asiallisena Luukkaan. Yleisön joukossa nähtiin
paljon suomalaisia sekä Dalbyn kylän ruotsalaisia. Anders ja Stina
olivat myös läsnä.
Dalbon isäntä kantoi alakuloisena kahleitaan. Punatukkainen Gustaf sen
sijaan näytti röyhkeältä.
Luukas kutsuttiin ensin sisään. Hän kertoi yhtäjaksoisesti ja
seikkaperäisesti tapahtumien kulun. Sitten saivat Martti ja Erkki tehdä
selvää osallisuudestaan. Luonnollisesti vältti Erkki visusti sekoittaa
Stinaa juttuun. Tyttö oli siitä hänelle kiitollinen. Syytetyistä sai
Dalbo ensin puheenvuoron. Hän kertoi tarkoituksensa olleen saattaa
metsäsuomalaiset tilille heidän luvattomasta metsästyksestään. Oli
tahdottu vangita hirvenajajat ja toimittaa ne oikeuden käsiin.
Gustaf antoi selityksen, jossa hän ei peittänyt mitään. Melkoisella
nautinnolla hän kertoi murhateosta, josta sanoi ennakolta sopineensa
toisten miesten kanssa. Kertomuksensa lopussa hän puhui:
-- Oikeus tietää, että suomalaiset metsäsissit ovat henkipattoja,
joilla ei ole lain turvaa. Minä olen vain käyttänyt oikeuttani.
Rangaistuksen ulkopuolelle jäi tämä kahleissa oleva mies, -- Gustaf
viittasi Erkkiä. -- Pyydän, että oikeus tutkii erittäin sitä, miten
hän lukitusta ovesta karkasi. Tekikö hän sen luonnollisella tavalla
vai käyttikö suomalaista noituutta? Lain mukaan noidat ovat roviolla
poltettavat. -- Tämän sanottuaan hän irvisti ilkeämielisesti.
Tuomari ei kiinnittänyt viimemainittuun asiaan huomiota eikä voutikaan
tehnyt siitä mitään vaatimusta. Oikeus julisti päätöksessään, että
ruotsalaiset kukin tuomitaan 40 taalarin sakkoon, koska he kahdeksan
miehen voimalla olisivat voineet saada vangituiksi kolme suomalaista
ilman murhaakin. Nils Dalbo ei tosin ottanut osaa murhaan, mutta koska
hän oli ollut joukon johtaja, katsottiin oikeaksi langettaa hänet
samaan sakkoon kuin muutkin. Erkki Mulikka, Luukas ja myöskin Martti
Marttinen tuomittiin hirvenmetsästyksestä kukin niinikään 40 taalarin
sakkoon. -- Ihmismurha ei siis ole suurempi rikos kuin hirvenampuminen,
huudahti Martti kiukustuneena. -- Suomalaisen saa tappaa kuten metsän
elukan.
Tämä oli uusi oikeuden loukkaus, johon tuo pelkäämätön suomalainen teki
itsensä syylliseksi.
Hänen erikoisjuttunsa tulikin seuraavana esille. Vouti syytti Marttia
suomalaisten villitsemisestä, viranomaisten vastustamisesta sekä
oikeuden loukkauksesta. Ensimmäistä syytöstään hän ei yrittänytkään
näyttää toteen, viittasi vain Martin esiintymiseen suomalaisten
asianajajana edellisen päivän oikeuden istunnossa. Muut syytökset sanoi
hän oikeudelle itselleen olevan selvät ilman selityksiä ja todistuksia,
Tämän päivän tapahtuma vahvisti eilispäivän esiintymistä. Vouti vaati
vankeutta ja karkoittamista.
Lyhyen harkinnan jälkeen tuomitsi oikeus Martti Martinpoika Marttisen
kartoitettavaksi Uuden Ruotsin siirtokuntaan Amerikkaan. Läänin
viranomaisten harkittavaksi jätettiiin, katsovatko he karkaamisen
pelosta vangitsemisen tarpeelliseksi.
Martti otti tuomionsa vastaan tyynesti. Jos se olisi annettu ennenkuin
tehtiin päätös murhajutussa, olisi se koskenut häneen kovasti, mutta
nyt hän oli saanut sen käsityksen, ettei suomalainen tässä maassa saa
oikeutta. Turvattomampaa ei voi elämä olla muuallakaan. Ylpeänä hän
kohotti päätään.
-- Seison tässä, vangitkaa jos tahdotte, sanoi hän uhmaavasti.
Vouti kiiruhti panemaan vangitsemista täytäntöön.
-- Seis, huusi maaherra. -- Antakaa hänen olla vapaana. Minä vastaan
hänestä. Minä luotan suomalaiseen.
Erkki poistui Martin kera salista.
-- Saat minusta seuralaisen Amerikkaan, sanoi hän. -- Ehkäpä siellä
annetaan ihmiselle suurempi arvo kuin täällä.