KAUKO. Kuulkaahan, Afrikan mies! Minä olen nuori, enkä saa
sydänhalvausta — mutta minun hermoni voivat pettää — ja silloin
minä lopetan keskustelun. Teidän pitää tietää, että tässä ei puhuta
jonninjoutavista tyhjänpäiväisyyksistä, vaan kahden ihmisen onnesta.
MAURI. Kauanko olette tunteneet toisenne?
KAUKO. Lapsuudesta asti, tietysti. Mutta mitä se tähän kuuluu?
MAURI. Arvelin vain, että onko kiintymisenne hetkellistä vai
pitempiaikaista.
KAUKO. Meidän kiintymisemme on peruuttamatonta.
MAURI. Pitempiaikaisenkin kiintymyksen ratkeaminen käy teidän iällänne
verrattain helposti.
KAUKO. Tiedättekö sen kokemuksestanne?
MAURI. Tiedän.
KAUKO. Tiedättekö myöskin, että sellainen tapaus vaikuttaa eri
luonteisiin eri tavalla.
MAURI. Hyvin eri tavalla.
KAUKO. Tässä tapauksessa niin, että ratkominen on mahdotonta.
MAURI (pienellä ivalla) Sinunko puoleltasi?
KAUKO. Erittäinkin Sirkun — mutta myöskin minun. Sirkku siihen sortuisi.
MAURI (synkästi). Senkin uhalla on kihlaus purettava!
KAUKO. Minä olen vielä rauhallinen, kuten huomaatte. Minä olen ottanut
huomioon teidän heikon terveytenne. Mutta minä sanon vielä kerran, että
minä voin hermostua.
MAURI (vakavasti). Sinun pitää olla nyt mies — ja kestää tämän asian
ratkaisu.
KAUKO. Sentähden, että olette Sirkun isä, koetan kestää mahdollisimman
paljon. Mutta puhutte lievimmin sanoen omituista kieltä. Vaaditte minua
mitä mahdottomimpaan menettelyyn, selittämättä syitä.
MAURI. Syyt ovat sellaisia, etten minä voi niitä selittää. Mutta sanon
vielä kerran, että minä olen aivan järkkymätön. Minä ajan päätökseni
läpi, vaikka mitä tapahtuisi.
KAUKO. Minkä päätöksen?
MAURI. Eroittaa teidät. Sentähden — kun ei ole olemassa mitään toista
mahdollisuutta, pyydän sinua hartaasti taipumaan tähän, päästäksemme
asiasta mahdollisimman kivuttomasti.
KAUKO (kiivaasti). En tietysti suostu.
MAURI (hetken kuluttua matalasti). Minä rukoilen sinua — äitisi muiston
nimessä.
KAUKO. Älkää sotkeko vainajia elävien asioihin!
MAURI. Vasta äsken juuri sekoitit itse äitisi muiston
testamenttijuttuun!
KAUKO. Hän liittyi siihen oleellisesti.
MAURI. Ehkä yhtä hyvin tähän.
KAUKO. Mitenkä?
MAURI. Olethan sinä hänen poikansa.
KAUKO. Äitini ei minua vaatisi pettämään rakastamaani naista.
MAURI (hillitysti, mutta varmasti). Jos hän olisi tässä, niin hän sen
tekisi.
KAUKO (on jo pitkän aikaa epäillyt Maurin järkeä, tarkastelee häntä
syrjästä). Jos me molemmat jyrkästi hylkäämme teidän ehdotuksenne, niin
— niin mitä tapahtuu silloin?
MAURI (tuskastuneen ärtyisesti). Olenhan sen sanonut.
KAUKO (vitkaan ja epäillen). Mitä se olikaan?
MAURI. Minä ratkaisen asian joka tapauksessa.
KAUKO. Miten?
MAURI. Omalla tavallani.
KAUKO. Vaikka. Sirkku tulisi iäkseen onnettomaksi?
MAURI (tarmokkaasti). Vaikka!
KAUKO (hymähtää kärtyisenä). Suokaa anteeksi, jos sanon, että tuo
tuntuu — tuntuu — kuinka sanoisin —
MAURI. Hullulta! Sano pois vain!
KAUKO (terävästi). Eikö se sitten ole sitä?
MAURI (tarmokkaasti). Ei! Minä tulen toimimaan pelottavan
kylmäjärkisesti.
KAUKO. Ja ajatte päätöksenne perille?
MAURI. Ajan!
KAUKO. Ja otatte hartioillenne kaikki seuraukset?
MAURI. Kaikki!
KAUKO. Eikä mikään voi muuttaa päätöstänne?
MAURI. Ei mikään mahti maailmassa!
KAUKO. Te olette hyvin avomielinen kaikessa — paitsi yhdessä. Syitänne
ette sano.
MAURI. En.
KAUKO. Mutta eikö se teidänkin mielestänne tunnu hyvin omituiselta
menettelyltä?
MAURI. Myönnän sen. Hyvin omituiselta. Mutta minä vetoan teidän
molempien kehittyneeseen järkeenne. En minä tyhjän takia tätä
päätöstäni toteuta.
KAUKO. Entä — miten aiotte menetellä?
MAURI. Aion käyttää kaikkea, mitä on käytettävissäni.
KAUKO (ylimielisesti). Se ei liene paljon?
MAURI (tiukasti). Se kuitenkin riittää. Ja tiedätkö miksi se riittää?
Se riittää siksi, että minä en hellitä, ennenkuin olen saavuttanut
tarkoitukseni.
KAUKO. Meidän eromme?
MAURI. Niin! — Sentähden olen sinua rukoillut taipumaan, kun ei
kuitenkaan mikään muu auta.
KAUKO. Te olette kovin ystävällinen kaikessa — paitsi siinä yhdessä.
MAURI (hetken kuluttua hellästi). Olen Sirkun isä — ja sinun —
ystäväsi. Harrastan teidän suurinta onneanne.
KAUKO. Estäen sen?
MAURI (ärtyisesti). Estäen onnettomuuden.
KAUKO (vitkaan). Sekö koituisi — jos menisimme naimisiin?
MAURI. Se!
KAUKO (tekee hermostuneen liikkeen, voi tuskin enää hillitä itseään).
Aiotteko käyttää inhimillisiä keinoja?
MAURI (hymähtää halveksivasti). Maailman tavallisimpia: rahan valtaa ja
väkivaltaa.
KAUKO (pilkallisesti). Te olette rikas?
MAURI (tiukasti). Tarpeeksi! Tätä asiaa varten uhraan kaikkeni.
KAUKO (kiihtyneesti). Ja olette varma onnistumisestanne?
MAURI. Täydellisesti.
KAUKO (nousee). Alkakaa sitten taistelu, koska ette muuta voi! (Aikoo
lähteä.)
MAURI. Minne menet?