Laivamatkamma »katinhännän» ympäri päättyy piänehen Narviikin
kaupunkihin kaunihin Ofoten vuanon perukkahan. Siältä alkaa rautatiä
kiipimhän Skantinaavian niämimaan selkärangan, Köölin vuariston, poikki
yli tunturien Pohjanlahren rantaa kohre, tullen Ruattin pualelle
Bodenin linnootuskaupungis, josta kääntyy sitte pohjoosehen ja huippaa
Karungin kautta Haaparannalle ja siitä korkian sillan ylitte meirän
Torniohon. Tämä matka on 607 km ja tiketti maksaa toises luakas 61:80
Norjan kruunua. Juna lähtöö Narviikista illalla klo 6 ja seuraavana
päivänä pualenpäivän aijoos ollahan Tornios.
Narviiki on pikkuune ja uusi kaupunki, joh’on n. 7,000 asukasta. S’oon
syntyny vasta poikkiraran rakentamisen jälkhen, joka valmistuu v. 1903.
Piänestä kyläpahaasesta on vähäs aijas pullahtanu kaupunki, joll’on
ny tärkiä merkitys, sillä sen kautta kuljettaa Ruatti Kiirunavaarasta
ja Jellivaarasta vuasittaan miljoonia tonnia rautamalmia ulkomaille.
Narviikin satarnas on mahtavat malminlastoolaitokset. Junat lykkäävät
malmivaunut korkeelle kaarisilloolle, joiren alle uivat suuret
kuljetuslaivat. Siältä telinehiltä kuulaastahan vaunut suaraa
lastiruumihin. Monta junaa on päivittään matkalla erestakaasi
kuljettaan rautamalmia.
Narviikin-Bodenin raralla kulkoovat junat sähöön voimalla. Veturi on
samannäkööne ku raitiotiän veturi: nuukkoo-vaunu, jonka katoll’ on
rautapömpeli ja se harraa raran päällä kulkevaa sähköjohtoa pitkin,
josta se ottaa voiman. Veivistä miäs vai kääntelöö ja Armiirua
poltteloo!
Jaa, että taira tiätääkkää, jotta parhat tupakit n’oon Ruattis ja
Norjaski Pietarsaaren Trempärin tehthan paperossit. Trempärill’ oli
ennen omat tehtahat Ruattis ja Norjas ja teki siälä Armiirua ja
Fenniaa niinku täälä Suameski. Nyt s’oon nämä tehtahansa myyny, mutta
Armiirua ja Fenniaa koitethan siälä värkätä ja myyrä viälä niinku
ennenkin. Oikee tuntuu mukavalta nährä Norjan pualella vanhan tutun
Armiiron paperossilooran, jonka kyljes seisoo präntättynä selvällä
suamenkiälellä jotta: »Ph. Strenkperk Osakeyhtiö Piatarsaari» — niinku
oikees Suamen paperossiis! Ja Ruattin pualen Fennia-paperossilooran
kannella komeeloo samallaane Suamen vaakuna, leijona miakka kouras, ku
täälä kotomaaski. Saavat siinä Puns-Juunssonit kattella kylliksensä
Suamen leijonaa! Mutta vaikka onkin kuari sama, nii ero on tupakiis ja
suuri. Kessuulta ne maistuuvat suamalaasen suus ja vähä tärkiää ottaa
ruattalaane ja norjalaane oikian Fennian ja Armiiron, jok’ on Suames
tehty. Paras tupakki s’oon meillä kumminkin, eikä ne Ruattin ja Norjan
Trempärit piisaa kyyttipoijiksi meirän Trempärille.
Junamatka Narviikista tunturien poikki on suuremmoone nähtävyys.
Rata alkaa kohta asemalta lähties nousemhan korkiaa tunturin kuvesta
ylhäppäi. Jo muutaman kilometrin pääs ollahan jyrkän kallion
rintehellä, josta huimaa päätä kattella alas laaksohon. Aina vai
kapuaa juna kiärtään kaartaan korkiammalle. Jokilaaksos näköö allansa
vehriääsiä niittyjä ja karjaa laituumella. Taloot näyttäävät piäniltä
leikkituvilta ja ympärillä kohuaa korkeeta lumihuippuusia tunturia.
Monin paikoon kulkoo rata niin äkkijyrkkää kallion kuvesta jottei tee
miäli paljo alhappäi kattellakkaa. Lumivyäryjen varalta on mones kohtaa
rakennettu pitkältä lautakatosta raran ylitte. Ja tuhkatihijähän puskoo
juna suaraa kallion sisälle läpi tunnelien, joit’ on tällä matkalla
kuutisenkymmentä, niistä toiset hyvinki pitkiä. Nuan parinkymmenen
kilomeeterin pääs Narviikin kaupungista on jo Norjan ja Ruattin välinen
raja-asema, nimeltä Riksgränsen. Se on 520 metriä yli merenpinnan.
Siin’ on tulliasema ja passien tarkastus eres. Ja ravintola-asema,
johna meitä pakkas pahoon manoottamhan, ku huanonpualeesesta ateriasta,
josta toisen pualen kerkes härintuskin pistää poskehensa, kiskothin yli
40 markkaa. Kaffiklutusta piti kupista maksaa kuivan korpun kans, jonka
mä pyyrin lahjoottaa takaasi, 7:50 mk!
Meirän helsinkilääsfröökynämmäki, joka ihasteli tullehensa
»muuterlantihin», sanoo selvällä suamenkiälellä jotta:
— Kyllä se oli hävitöntä kuinka ne nylke! — Ja otti nii pahaksensa,
jotta tingilläki puhuu koko matkan Ruattin pualella vai suamia.
Mutta heti ku Tornioho päästihin, nii jo pisti taas venskaksi.
Riksgränseniltä alkaa rata kulkemhan hiljoollensa alhappäi. Maisemat
ovat alkupäästä ykstoikkoosen karuja ja kallioosia, vai korkeeta
paljahia tunturia näkyy siälä täälä. Mitää viljelystä, asutusta,
ei eres mettiä näjy. Kaikki on kolkkua ja kuallutta. Tällä välillä
näkyy junahan Ruattin korkeen vuorikin, Kebnekaise, jok’ on 2133
meeteriä korkia ja lumihuippunne. Vähitellen tullahan alemmas
ihmisten ilmoolle ja maisemakki elostuuvat. Niin tullahan sitten
luannonkauneurestansa ylistetyn Tornionjärven rantahan, Abiskojoen
asemalle, jok’on Ruattis Lapinmatkaalijooren pääpaikka. Siäl’ on suuria
turistihotellia ja tavallisesti paljo matkaalijoota, jokka retkeelöövät
tunturille ja viättäävät kesää Lapis. Abiskon seurut on rauhootettu
luonnonpuistoksi. — Kumpahan meiränkin Lapis pian päästääsihin junalla
Inarin järvelle asti, nii olis meilläki mainio paikka, mihkä ohjata
matkaalijaliikennettä.
Abiskosta ei oo enää pitkä matka Ruattin kuuluusille malmikentille
Kiirunavaarahan ja Jellivaarahan, jokka muarostaavat Ruattin
kansallisrikkauren. On laskettu, jotta näis rautamalmivuaris on nuan
1,000 miljoonaa eli yks miljaarti tonnia malmia. Sitä kestää louhia
satoja vuasia. Ja rautapitoosuus on 60—70 pros. Kiirunavaaran ja
sen viäreesen Luassavaaran malmivarat on kolme kertaa nii suuret
ku Jellivaaran. Nämä malmikentät ovat kuulunhet ennen paikkakunnan
supisuamalaaselle taloonpoikaasväjestölle, jolta n’oon aikoonansa
pikkurahoolla ostettu. Rahat on sitte menny ja entiset omistajat ja
niiren jälkelääset saavat nyt olla kiitollisia, jos saavat tyätä
tavallisina mainariina isiensä mailla. Sinne on tulvannu niin paljo
ruattalaasta väkiä, jotta suamaalaaset ovat hukkunhet niiren sekhan;
mutta tapaa siälä viälä nykki paljolta suamalaasia. Louhokset omistaa
suuryhtiö nimeltä Grängesberg-Oxelösund. Asukkahia on Kiirunavaaras n.
10,000 ja Jellivaaras 7,500. Nämä kaivoskaupungit on kasarmimaasia ja
kolkonnäköösiä.
Bodenihin tullahan klo puali 8 aamulla ja pitää siälä orottaa kaks
tiimaa ennenku pääsöö jatkamhan matkaa tavallisella höyryjunalla
pohjoosehe päi Haaparannalle. Boden on Ruattin lujin linnootus, johna
fästinkiä on porattu kalliooren sisälle. Viarasmaalaasia ei päästetä
Bodenin asemalta ollenkaa kaupungille kattelemhan. Pitää istua vai
asemalla ja hörppiä sitä tyyristä kaffia. Asukkahia kuuluu siälä olevan
pualiviirettä tuhatta.
Ajattelimma, jotta paras on kiven kiärtää, jos sattuu tulohon sille
pualelle meirän poijille asiaa.
Bodenista Haaparannalle on maisemat aivan kotoosen suamalaasia. Harmaat
larot, riihet ja taloonpoikaaset asumukset, samoon kun koko luanto on
kun Oulun seuruulla. Ja ihmiset kans suurimmalta osalta suamiapuhuvia.
Viarahan miähen asumuksen tuntoo suamalaane jo päältäpäi. Kun junas
matkustaa, kuuloo Länsi-Pohjas aina suamiakin puhuttavan vaunuus,
vaikka konehtöörit ja fiinimmät ihmiset pakkaavat kattelemhan
karsahasti. Monella asemalla huamasin suamalaasten kansanmiästen
hämmästynhen kattehen ja iloosen pilkahroksen silmis, ku kuulivat ja
näkivät sellaasen krakikaulaasen ja isoomahaasen herrakasan juttelovan
keskenänsä rohkiasti ja selvästi suamenkiältä. Se oli imes ja iloone
asia, joka vissisti pani miähet miättimhän.
Puhuttelin matkan varrella useeta Ruattin suamalaasia ja nii kuuluu
olovan, jotta penkinala on siälä suamalaasen kansan oma kiäli
julistettu. Virkamiähet, opettajat, papit, tuamarit, hantesmannit,
lukkarit, väkkärit ja kaikki pikkuusimmakki virkaknupit ovat
rutiruattalaasia ja kaikis asioosnansa käyttäävät vai ruattinkiältä.
Ei eres junalippua saa suomenkiälellä, vaikka lipunmyyjä ymmärtääski.
Tiätää sen, jotta s’oon hikinen paikka ku umpisuamalaasen pitää
rippikouluski tankata katkismuksensa ruattiksi, jost’ ei ymmärrä
hölynpölyä. Joka kesä kuljetethan pualipakolla suamalaasten lapsia
etelä-Ruattis valtakunnan kiältä oppimas.
Sillä lailla se Ruatti huseeraa suamenkielisiä kansalaasiansa kohtahan,
mutta meiltä se vaatii nyrkki pystys, jotta täälä pitääs ruattalaasten
saara pröystäällä ja halveksua valtakunnan kiältä niinku ne itte
tahtoovat.
Pohjoos-Ruattis asuu suamalaasta kantaväjestöä yhtenääsellä aluehella
yhtehensä nuan 30,000 henkiä. On kokonaasia pitäjehiä, johna
suamalaaset ovat suurena enemmistönä. Mutta suamalaasilla ei Ruattis oo
minkäänlaasia kiälellisiä oikeuksia. Meillä Suames on sen sijahan tehty
sellaane typeryys, jotta oikee kansaanliiton takuulla on myännetty
parillekymmenelle tuhannelle rähisevälle, sotaväkhen kelpaamattomalle
ja ittensä elättämättömälle ahvenanmaalaaselle vakuutus, jotta
suamenkiältä ei tulla opettamhan Ahvenanmaan kouluus, jos ei ne itte
vaari! — Ja samallaasta »kulttuuri-autonomiaa» kirrastaavat Ruattin
suasiollisella avulla nämä meirän maan muukki ruattalaaset.
Suamalaasten pitääs käyrä kattelemas ja ottamas oppia kansallisuus- ja
kiälipolitiikasta Länsi-Pohjas ja nourattaa samaa taktiikkaa.
Niinpä onkin nyt tultu Petsamon matkalta takaasi Suamen pualelle
Torniohon. Sinne jäi Haaparannan pnalelle rautatiäsillankorvahan
Ruattin pualen panssaritornien tykinsuut uhkaamhan yhtä piäntä harmaata
mummanmökkiä Suamen pualella. Mutta Ahvenanmaan varustukset käyy Ruatti
aikanansa meiltä räjähyttämäs — —
Niin oli tultu takaasi Tornioho kotomaan kamaralle pitkältä hauskalta
Petsamon matkalta. Niin paljo uutta ja miälenkiintoosta se matka
tarjos, jotta siitä olis piisannu kriivaroomista vaikka viis vuatta,
mutta ajattelen jott'on paras lopettaa, jotta jäis vähä toisillekki
sanomista.