Sanothan, jottei ihmine opi ennen omaansa tuntemhan, arvostamhan ja
hyvänä pitämhän ennenku on sen menettäny. Se mit’ on, ja jota saa
jokapäivä hyväksensä käyttää, tuloo ihmiselle nii tavalliseksi ja
luannolliseksi, jotta vasta sitte, kun on sen karottanu, ymmärtääki
antaa arvua omallensa.
Isänmaa, mitä se on meille tavallisille ihmisille? Koria sana, jota
kuuloo useen juhlapuhujien paukuttavan. Kyllähän me ymmärrämmä, mitä
sillä meinathan, mutta mitä se oikee on ja mitä se merkittöö, sit’ ei
käsitä ihmine ennenkun saa sen kokia oikee krupisnansa. S’oon kattokaas
sillä lailla, jotta isänmaansa oppii ihmine tuntemhan vasta ulkomailla,
toisten ihmisten isänmaas.
Mitä varte hyppäävät Etelä-Pohjanmaan miähet toistakinkymmentä kertaa
Atlannin rapakon ylitte? Miksei n’oo siälä, ku sinne nii kovasti vetää
ja ku siäl’ on kuulemma nii paljo pareet olla ku täälä köyhäs ja kylmäs
Suames?
Mitä varte Venäjälle paennehet punikit, jokka rivolla suulla vannoovat,
jotta isänmaa on roskaa ja herraan kenkkuulemisia, jolla tyäväkiä
koitethan kuljettaa porvarien talutusnuaras, mitä varte ne samat miähet
pyytävät armua ja menisivät linnahanki istumhan, ku saisivat vai tulla
takaasi tähän kurjahan maahan?
Se on isänmaa ku vetää! — Ei oo hyvä siälä, ei oo hyvä täälä, mutta
loppu on kumminki se, jotta paree siltäki täälä ku siälä viarahalla
maalla, vaikka siälä hyväkin ja pareekin olis.
Se on isänmaanrakkaus, kotomaan ikävä, jonka ihmine tuntoo
krupisnansakki, — mutta vasta sitte kun sen on karottanu. Onnettomia
ne, joonka pitää jättää kotomaansa.
Siälä kaukana Jäämeren rannalla Norjan pualella asustaa nuan 10,000
suamalaasta. Tarkkaa tiatua niiren luvusta ei oo, ku ne asuuvat
hajallansa ja ovat paljolta sekaantunhet lappalaasihin ja norjalaasihi
ja monet ovat jo menettänhet oman kiälensäkki. Nuan sata vuatta
sitte olivat Pohjoos-Norjan eli Ruijan rannat niinku senpualen
suamalaaset rannikkoa nimittäävät, melkeen asumattomia. Silloon alkoo
suamalaasten siirtyminen sinne Pohjoos-Suamesta ja Pohjoos-Ruattista
eli Länsi-Pohjasta niinku taas Ruattin suamalaaset maatansa kuttuuvat.
Suamalaanen on merkillinen korpien ja erämairen asuttaja. Se on
hiljallensa siirtyny aina vai kauvemmas kolkkohon ja kylmähän
Pohjolahan, raivannu viljelykselle viimmeesiä mettän perukoota,
pystyttäny multamajansa Jäämerenki autioolle rantakalliolle, sinne,
johk’ ei muut oo uskaltanu. Kun sen elämä sitte on pääsny alkuhun ja
viaraskin nähny, jotta siäläki on elämän mahrollisuuksia ja tyätäki jo
tehty, silloo on suamalaasten asumasijoolle pian kans ilmestyny viaras
virkaherrakin lukohon lakia ja laskemhan veroja. Niin on käyny Ruattis
ja samoon Norjas. Norjahan veti suamalaasia Jäämeren kalarikkaus
ja saivakkin ne asua siälä melkeen huamaamattomina siihen asti, ku
norjalaaset havaattivat suamalaasten kalastuksen siälä tuattoosaksi ja
ottivat heti isäntävallalla ja varoollansa sen haltuhunsa. Siitä alkoo
Jäämeren suurkalastus ja samalla suamalaasten norjalaastuttaminen, jota
on sittemmisin tehty johronmukaasesti ja tuloksellisesti jo kymmeniä
vuasia. Viimmeesenä vuasikymmenenä on tämä käännytystyä ollu erikoosen
määrätiatoosta ja tehokasta. Kerrottihin jotta viälä kymmenkunta vuatta
sitte opetettuiin siälä täälä norjalaasis kansakouluus uskontua ja vähä
muitaki aineeta suameksi, mutta nyt s’oon aivan loppu. Kaikki opetus
käy vai norjankiälellä, ymmärtäkhöt suamalaaset lapset jos tykkäävät.
Samoon on kaikki virkamiähet ja viraalliset asiat vain norjaksi. Papit
saarnaavat ja tuamarit tuamittoovat vai norjankiälellä. Paitti tätä
kiälikomentua harjootethan siälä suamalaasten kääntämistä norjalaasiksi
talourellisella politiikalla, joka tuattaakin tarkootettua tulosta.
Valtio uhraa vuasittaan suuria summia kouiuopeluksehen, rakentaa
hyviä kouluja, niihin oppilaskotia ja ruakaloota, johna köyhän
suamalaasväestön lapset saavat paitti vapaan koulunkäynnin, ruaan ja
verhat. Samoon rakentaa valtio vuasittaan yhä uusia teitä, ja siitä
saavat paikkakuntalaaset hyvää ansiota. Valtio kustantaa sairaaloota ja
tarjuaa halpaa lääkärinhoitua. Monia talourellisia yrityksiä kannattaa
valtio suurilla summilla. Vuanna 1922 käytti Norjan valtio lähes 40
miljoonaa kruunua, se on Suamen rahas nuan 250 miljoonaa markkaa,
tämän rajaseutunsa kaikin pualisiksi talourelliseksi kohottamiseksi
ja valtakunnalliseksi lujittamiseksi. Uhrattujen varojen korkua ei
orotettakkaa vuasikymmenihin. Kaikella tällä koittaa Norja tehrä
asukkaillensa elämän ja toimhentulon paremmaksi, jotta ne lujemmin
kiintyysivät maahan ja viaraantuusivat kiälestänsä ja miälestänsä. Se
onkin helppoa kun rajan takana, Suamen pualella, ei mitään tällääsiä
etuuksia oo tarjolla. Pohjoos-Norjas toimii m.m. yks yhristys, joka
valtion varoolla eroottaa 20—30 hehtaarin suuruusia viljelystiloja,
rakentaa asumukset, tallit ja navetat valmihiksi ja panoo sulalle
maataki jonkin hehtaarin — ja sitte luavuttaa halukkahille yksityysille
sellaasenansa koko hoiron. Ei siinä kysytä alkajalta rahoja, ei muuta
ku halua ja ehto, jotta raivaa vissin määrän lisää maata joka vuasi.
Tilan parantaminen laskethan kualetukseksi pääomalle ja muutaman vuaren
perästä saa miäs sen iki omaksensa ilman äyrin lunastusta. Yhristyksen
toimesta erootethan ja rakennethan näitä uutisviljelyksiä kymmenittään
joka vuasi. Tätä tiätä pyrkii Norja luamhan kiintiän ja oloohinsa
tyytyvääsen kanta-asutuksen, tiätysti norjalaasen, mutta kelpaa
suamalaanenki ku rupiaa uskolliseksi alammaaseksi.
Suamalaasten uusia siirtymisiä ei Norjan pualelle enää haluta. On
täysi tyä entistenkin jurtikkaan sulattamises. Suamalaaset siälä ovat
vähävaraasia kalastajia ja tavallisia tyämiähiä, jokka ovat tiätysti
suuresti riippuvaasia norjalaasista tyänantajistansa. Köyhän pitää olla
nöyrää, sanoo sananlasku ja se pitää katkerasti paikkansa. Sentähren
joutuuvakki suamalaaset opettelemhan käskijänsä kiältä ja koittavat
sitä puhua tyäpaikoosnansa. Mutta kun omas olosnansa ovat, nii
suameksi puhet kääntyy. Näin on laita varsinki vanhemman polven, mutta
nuaremmat, jok’ovat norjalaasta koulua käynhet, rupiaavat unohtamhan —
—. Kaikki erut seuraavat norjan kiältä ja karsahat kattehet ja huanot
paikat suamia puhuvaa. Kun ei oo suamalaasia kouluja, sanomalehtiä,
eikä juuri mitää muutakaa suamenkiälistä kirjallisuutta, nii voi
helposti ymmärtää, jotta vaikiaa on nousevan suamalaasen polven
säilyttää äirinkiälensä sellaases ympäristös.
Suamalaasten keskuspaikka Pohjoos-Norjas on Vesisaaren kaupunki,
jonka norjalaane nimi on Vadsö. Täs kaupungis on parituhatta
asukasta ja niistä pualet puhtahia suamalaasia. Lisäksi on nuan
kolmannes suamalaas-norjalaas-lappalaasta sekaverta, joka ymmärtää ja
paljolta puhuukin suamia. Koko kylästä löytää tuskin kourallista nii
ummikkonorjalaasta, jok’ ei tulisi suameksikin toimhen. Kaupungilla
kuuloo suamia enempi ku Helsingis tai mones muus Suamen kaupungis.
Vesisaares perusti jo vuanna 1877 suamalaanen ylioppilas J.G. Cajan
Norjan suamalaasia varten sanomalehren nimeltä »Ruijan Suamalainen
Lehti». Se ilmestyy kuiteenkin vai puali vuatta ja kerrothan, jotta
sen oli pakko lakata norjalaasten painostuksesta ja vainosta. Nykyjään
siälä ilmestyy pari norjalaasta lehtiä, joista toinen on turkinpunaanen
kommunisti ja sen toimittajana istuu norjan syntyynen suamalaanen, jok’
on muuttanu suamalaasen nimensäkki norjalaaseksi. Miäs puhuu purkista
suamia. Muutoon on mainittava, jotta Pohjoos-Norjan tyäväestö on aivan
suurimmalta osalta tulenkiukkuusia kommunistia, ja niiren sanomalehret
haukkuuvat ja räkättäävät sellaasia törkeyksiä ja kourahantuntuvia
valehia Suamesta ja suamalaasesta kansasta, jotta nämä meirän omat
kotooset päästäsekaantunhet ovat pikkuusia valkoosia villakoiria
niihin verrattuna, jokka karjuuvat ku mettäsiat. Sillä lailla nämäkin
väärän lavan huusaajat koittaavat katkoja Norjan suamalaasten
sitehiä kotomaahan ja hävääsemällä Suamen maata ja kansaa viaroottaa
suamalaasia omasta kansallisuuresta. Ja sitä varte ei vallanpitäjät
kattokaa tarphelliseksi suhrittaa eli tukkia niiren suuta.
Ja kuitenkin kaikitenkin elää suamenkiäli kaikesta yrmimisestä
hualimata sitkiästi polvesta polvehen Ruijan suamalaasten keskuures.
Tämä johtuu pääasiallisesti uskonnosta. Norjan suamalaaset samoonkun
Ruattin suamalaaset, ovat lestaatiolaasia elikkä hihkuria niinku meirän
puales sanothan. Niillä on omat saarnamiähensä niis paikoos, johna
suamalaasia asuu ja saarnoosnansa käyttävät ne vai suamenkiältä. Samat
saarnamiähet kiärtäävät Suames, Ruattis ja Norjas ja yhteesiä suuria
uskontojuhlia pirethän kesän mittahan eri paikoos ollenkaan kattomata
valtakunnan rajoja. Lestaatiolaasten suurjuhlihi kokoontuu uskovaasia
Suamen pualelleki Norjan kaukaasimmilta perukoolta asti.
Sattumalta tapasin matkalla norjansyntyysen saarnamiähen, joka
teki tarkoon selvää suamalaasten asumasijoosta Norjas. Se oli
saarnamatkalla nykkin Tromsöön eteläpualella, johna suamalaasia asuu
hajallansa Lofoteinkin kalastajasaarilla. Kesällä 1922 pirettihin
Hammerfestis suuret heräätysjuhlat, johka otti osaa tuhansihin
nouseva suamalaasjoukko. Saarnamiähiä oli monia Suamestakin mukana.
Hän mainitti, jotta suamenkiältä pirethän lestaatiolaasten keskuures
ikääskun ainuana oikiana kiälenä, jolla tätä ankaraa uskontua sopii
saarnata. Monet norjalaasekki, jokka ovat uskohon liittynhet, ovat
opetellehet suamia vain uskonnon takia. Se seikka, että suamalaaset
Norjas samoon ku Ruattis ovat omaa uskoansa, onkin se luja panssari,
joka suajaa niitä sortumasta epäkansallisuutehen. Se on se kova
pähkinä, jota ei Ruattin eikä Norjan hallitukset saa rikkipurruksi. Ja
sen sisällä säilyy suamalaanen syrän, miäli ja kiäli.