Kyllä se nii o, arvoosa Suamen kansa, jotta rautatiä sinne Petsamhon on
rakennettava!
Siihe käsityksehe tuli meistä Petsamon matkalaasista joka tuffa, jokka
siälä käyymmä itte paikan päällä kattomas. Ja sitä miält'on kaikki
muukki, jokka siäl’on käynhet.
Matkaa Rovaniämeltä Petsamhon on nuan 500 kilometriä. Yleensä
luullahan, jotta maat siälä pohjooses on kauhiasti korkeeta ja
vuarista, mutta s’oon erehrys. Jos että usko, nii menkää kattomhan, nii
näjettä, jotta se on koko lailla tasaasta. Onhan siälä tunturiakin,
mutteihän sitä nyt tarvitte olla nii hullu, jotta rupiaa pykäämhän
rautatiätä aina kaikista korkiamman vuaren ylitte. Sopii sitä vähä
kaartaakki. Vasta siälä kaukana Inarin järven eteläpualella kulkoo
pitkä vähä korkieet harjanne nimeltä Saariselkä lännestä ithän,
mutta siinäkin tunturien välis on syviä laaksoja, jotta kyllä siitä
voi helposti raran rakentaas. Eikä sitä Petsamon rataa tarvittisi
rakentaakkaa nii kauhian perinpohjaasesti ja tyyrihisti ku meillä
ratoja yleensä pykäthän. Tehtääs ensi häthän niinku Amerikas,
köykääsesti vai ja nopiasti.
Jokku ovat sanonehet, ku Petsamon rarasta puhutahan, jotta sinnehän ne
hukkuus lumehen koko junat. — Mutta s’oon päätööntä puhesta! Ei siälä
Lapis oo lunta talvisin paljo sen eneet ku täälä muallakaa Suames.
Ja pitäähän tääläki ajaa silloo tällöö lumiauraa, ja on niitä junia
tarttunu lumhen kiinni etelä-Suameski, eikä siit' oo suurtakaa meteliä
piretty.
Ku rautateitä ruvettihin Suames ensisti rakentamhan, nii ei silloo
kukaa uskonu, ei eres itte Nelmannikaa, jotta junat pääsis talvella
Helsingistä Hämhenlinnahankaan asti. Mutta kas vai ku kulkoovakki ny
nii kauas ku rautatiet’ on pykättu — Rovaniämelle asti, kesät talvet.
Ja voivat aivan hyvi kulkia Petsamhonki asti, ku sinne vai rautatiä
rakennethan.
— S’ ei kannata! — sanothan. Mutta kuka tietää! Entäs sitte, jos se
kannattaaski?
— No silloo se tiätysti pykäthän! — Eikös nii?
— Tuata tuata — — sanoovat epäälijät.
Ja pian tokaasoovat jotta:
— Mitä tuanaasia me sillä Petsamon raralla oikee tekisimmä? Mitä siit’
olis hyätyä?
Mä koitan seliittää.
Ensiksi on asian laita sillä lailla, jotta vissihin pualet valtion
mettist’ on siälä Lapis. Siäl’ on kymmeniä miljoonia sellaasia
tukkipuita, jokka täälä alamais ja ulkomaille myitynä maksaasivat
ainakin 100 markkaa kappales. Räknäkkääs ny, eikö siitä tulsi vähä
ruakottomasti rahaa valtiolle, sille samalle kauhialle veronimijälle,
joka meitä ny yrittää nylkiä aiva kuivihi veroollansa. Mutta sinne ne
miljoonat punaaset hongat nyt ja vasta lahoovat pystyhyn ja maahan,
kun niit’ ei kannata lähtiä mihkää kuljettamhan. Se vähä mitä niitä
ny on myyty, on niistä saatu joku kymmenen penniä rungolta. Eikä
tahro kenenkään kannattaa silläkää ruveta niitä poiskuljettamhan.
Mutta jos rata sinne tulis, nii nousis mettän arvo ja tuatto saroolla
miljoonilla. Ja se koituus koko kansan eruksi. Jo yksin tukkiratana
pitääs rautatien Lapin halki kannattaa, kun polttoaineskin junihin
saataasihin aivan raran äärestä ilman.
Toinen asia!
Lapis on kaikellaasia metallimalmia suunnattomat määrät. Siäl’ on
samallaasia rautamalmivuaria ku Ruattin pualella Kiirunavaaras ja
Jellivaaras, josta ruattalaasten on kannattani! rakentaa sähkörata
läpi Köölin vuaristoon Atlannin rannalle Norjahan. Se rata on maksanu
hirveetä summia, sillä tiä on puhkaastu kuurellakymmenellä tunnelilla
läpi vuarten. Meil’ on siälä Lapis Suamen tulevaisuus. Siältä löytyy
viälä Suamen kansalle se runolaulajaan aavistelema Sampo, oikia
rahamylly, nim. suunnattomat rautakaivokset. Mutta ennenku niihin
päästähän käsiksi ja ennenku mitään muuta voitahan saara aikahan Lapis
ja Perä-Pohjolas pitää sinne saara rautatiä.
Ja kolmas asia!
Petsamon rata aukaasis Suamelle Jäämeren loppumattomat kalarikkauret.
Siäl’ on kalaa, suurta ja rasvaasta Jäämeren kalaa, niin paljo
ku viittithän vain merestä vetää. Mutta nyt ei oo mahrollisuutta
kuljettaa sitä siältä tänne alamaihin, johna ihmiset valittaavat
elämistä ja varsinki syämistä tyyrihiksi. Jos olis rata Petsamhon, nii
kolmes päiväs tulis siältä kalajunat Helsinkihi asti. Kyllä Jäämeres
kalaa piisaas Suamen kansan purtavaksi! Eikä paljo maksaasi. Nyt on
Petsamon kalaa mahrotoonta tänne kuljettaa, ku pitää tuara laivalla
Norjan ympäri, ja se kestää kolme-neljä viikkua. Kuljetus tuloo niin
tyyrihiksi, jottei kannata.
Mutta heti ku saataasihin rata lähtis kolme suurta ja kovaa tavaraa
sitä Petsamon rataa rullaamahan, niinittään puu, rauta ja kala. Kaikki
hyviä ja hyäryllisiä!
Ja raran joukos följääs muutaki hyvää ja hyäryllistä. Kun Petsamhon
olis rata rakennettu, nii silloon rupiaas heti muukin elämä siälä
virkuamahan. Raran vartehen asettuus monellaasia yrittäjiä ja eläjiä.
Silloon alkaas Lapis karjanhoitoki kannattamhan. Nyt ei siälä piretä
lehmiä muuta kun omaa tarvesta varte, sentähre jotta, mihkäs siältä
rupiaa voita kuljettamhan satojen kilometrien päähän? Ei kannata, ku
matkalla pitää syärä voipyttynsä evähinä. Mutta jos kulkis rata Lapin
halki, silloon passaas jo kasvattaa karjaaki, sillä siäl’ on hyvät ja
uskomattoman laajat heinämaat.
Sitte neljäs ja kaikiista suurin asia!!
Ja se on Petsamon raran strateekinen eli sotilaallinen merkitys.
Ajatelkaas, mihkä tilaha me joutuusimma, jos tulis sota Ruattin kans.
Ruatti sulkis Juutinrauman salmet ja me olsimma pussin peräs.
Kaikki tuanti ja viänti toppaas siihe paikkaha. Ulkomailt'ei saataasi
mitää. — Taikka jo sekin seikka panis meirät huutavahan hätähän, jos
Ruattin ja Tanskan välit menis poikki eli jokin muu valtakunta tukkis
laivastollansa salmet. Silloo ei Suamenkaan laivat pääsisi kulkohon
Juutinraumasta. Elikkä jos ryssä rupiaas meitä ahristamhan, ja Ruatti
tiätysti tahtoos taas heti »auttaa» Ahvenanmaata, laskis sinne
»suajelusjoukkoja», ja samalla ottaas suajeluksehensa ja omaksensa
koko saariston niinku se on jo kerran yrittäny. Kiristyskeinona se
käyttääs tiätysti salmiansa, joonka kautta Suamen laivakulku käy
ulkomaille. Ruattin salmet on meille ainaane rotankillerö ja nyt
ainua kulkureitti. Mutta hyvis aijoos ja kaiken varalta pitää Suamen
varata ittellensä henkireikä Petsamon kautta väljille vesille. Härän
ja ahristuksen aikana olis meillä siälä koskaan jäätymätöön hyvä ja
syvä satama turvaases paikas, jot’ei kumpikaan krannin poika pystyysi
tukkimhan. Petsamon kautta olis Suamella aina yhteys ulkomairen kans
ja kuljetustiä merta myäre turvattu. Sitä tiätä voirahan Suamehen aina
tuara elintarpehia ja varustuksia. — Mutta kun ei oo rautatietä sinne,
niin nyt on tämä Suamen ainua henkireikä muuhun mailmaha soran syttyjes
tukus, ja me pussinperäs naapurien armoolla. Viisas miäs ja ethenpäi
pyrkivä kansa ajatteloo etukäthen.
— Mitä se rata Petsamhon sitten maksaa? — kysythän.
— Sanothan ny miljoona ja kilometri. Siis nuan 500 miljoonaa.
500 miljoonaa, s’oon pikkuraha, se! Ei s’oo ku yks neljännes valtion
yhren vuaren massikasta. Sotalaitos maksaa meille joka vuasi
kutakuinkin yhtä paljo ku se Petsamon rata tulis maksamhan ikiaijooksi.
Ja Petsamon rata jäis sarooksi vuasiksi auttamhan ja palvelemhan Suamen
kansaa.
Rautateitä yleensä rakennethan pitkäaikaasilla ulkomaalaasilla
lainoolla, joista maksethan koroot ja kualetukset kymmenien vuasien
kulues, n’otta rataki rupiaa sinä aikana itte tuattamhan ja lopuuksi
maksaa itte ittensä. Jos nyt otetaas Petsamon rataa varten 500
miljoonan ulkomaalaanen laina, nii siitä menis nuan 50 miljoonaa
korkua vuares. Ja mit’ on 50 miljoonaa nykyysin valtion massikas? Ei
mitään! Sellaasia pikku summia tuhraa ukko-valtio tänä aikana mihkä
rookaa. S’oon ku marja karhun vattas! — Mutta sillä rahalla me saisimma
rautatiän Petsamhon!
Se on mun luja uskoni, jotta ei kulu miähen ikää, ennenku Suamen kansa
on tulin asian käsittämään ja rakentanu raran Lapin halki Jäämeren
rantahan. Sen raran tarphellisuus tullahan kyllä huamaamahan, mutta
nyt viäl’ ei asiaa ymmärretä, kun ei tunneta Lappia, eikä niitä
mahrollisuuksia, jokka rata aukaasoo, kun tiä tuloo Jäämerelle.
Yhrellä iskulla on silloon Suami ottava Jäämeren kalastuksen ja
kaupan haltuhunsa. Ja sitä pelkää Norja ku kualemaa. Huippuvuarill’
on kivihiiliä, Jäämeres kalaa ja rasvaa loppumattomihin, Siperian
tuattehet ja kauppa voi rahan keskittää Suamen Petsamhon.
Juna kulkoo nopiammin kun laiva. Me voisimma vallata Jäämeren kaupan
juuri tällä raralla ja myyrä Norjallekki tavaraa, sensijahan että nyt
ja aina ereskinpäi niin kauan ku rataa ei oo, koko Lappi ja Jäämeren
rannikko ostaa tavaransa Norjasta.
Kaikellaasia piäniä raranpätkiä sitä rakennethan ja tuhrithan
satoja miljoonia piäntä paikallisliikettä palvelemhan, niinku
Turun—Uurenkaupungin rata ja monta muuta. Mutta eikö Suamen kansa
ymmärrä, vai eikö se uskalla lyärä yhtä suurta ja kauaskantavaa iskua,
Petsamon rataa, joka aukaasis meille oman tiän muuhun mailmahan ja
antaas meille Sammon, joka jauhaas maalle rahaa Lapin aartehista.
Silloon vasta pääsöö päivä paistamhan Pohjolasta.