Aharasta siäl'oli nukkua Jakolan Mikon ullakolla, mutta meni se.
Väsynehiä oltihin ja kukin koitti haukkoja ilmaa sen ku kerkes.
Sellaane jyrinä siälä ullakolla käyy, jotta kovasti oli taloonväki
peljänny tornin hajuavan. Mutta kyllä kans olimma hyvin nukkunhet.
Järvenrantahan marssittihin hantuuki kainalos silmäpyykille. Aurinko
paistoo korkialla, leppoone tuulenhenki hiveli poskipäitä ja loiskutti
lainehia rantakivillä. Miäli oli yhtä raitis ku aamu raikas.
Kun oli saatu aamukaffit ja tyhjennetty muutamia fiilipunkkia nii
oltihin taas valmihia jatkamhan matkaa Patsjokia alhappäi. Suamen
Matkaaluyhristys on hualehtinu siitä, jotta Petsamhon menijöötä varte
on järjestetty säännöllinen moottorilaivaliike Nautsista Jäämeren
rantahan, Kolttakönkähälle, josta sitte pääsöö toisella laivalla
Petsamhon. Tätä veneskyytiä moottorilla ylläpitää yks kauhavalaane
Lammi niminen miäs, joka asuu Salmijärvellä ja harjoottaa siälä samalla
kauppaa. Sen oli puhet tulla meirän joukkua vastahan Näutsihin, mutta
moottori oli menny prilleehi, n’ottei se joutunukkaa aikanansa. Meirän
oppahaksemma matkalle oli liittyny jykevä jääkärikapteeni Autti
Lapin rajavartiostosta ja se hommas meille venehiä ja rajasotilahia
soutamhan. Pualivälis Höyhenjärviä tuliki sitte Lammi vastooksille
ja Jakolan Mikosta asti saatihin istua moottoripaatis. Veneskyyti
Nautsista Kolttakönkähälle maksoo 200 markkaa hengeltä ja matka kestää
toista voorokautta.
Mä utelin siltä Lammilta, kuinka s’oon tänne Peisamhon kulkeepunu ja
mitä se tykkää olostansa. Sanoo vai jotta:
— Tulipahan lährettyä siältä tuppi-Kauhavalta Sippoolan kylästä vähä
levjemmille markinoolle. Kaupooll'oon kulkenu ja tänneppähän on tullu
jäätyä. Kolmatta vuatta mull’on pikkuune kauppa ja asumus tuala
Salmijärvellä. Ku tuli ruvettua Matkaaluyhristyksen kans kauppoohi
matkustajaan kuljettamisesta Kolttakönkähän ja Nautsin välillä, ja ku
mä samalla kuljetan Petsamon postia, nii onhan täs tulettavaa hommaa.
Tänä kesänä tilasin tämän 5 hevoosvoiman moottorin ja nythän se käy
mukavasti kuljettaa postia, matkustajia ja tavaroota, ku on näin tilava
veneski.
Se Lammi on viälä nuari miäs, ja kaikesta näki, jotta kyllä se miäs
rahaa kasaa. Sellaasia siälä pitääs olla Petsamon puales enemmältä.
Kyllä siäl'olis monellaasia mahrollisuuksia yritteliähille ja
tarmokkahille miähille.
Justhin ku m’olimma lährös Jakolan-Mikosta, nii ranthan tuli suuri
veneslasti ulkomaalaasia huvimatkaalijoota elikkä turistia, niinku
fiinisti sanothan. Siin’oli herroja ja frouvia kymmenkunta. Toiset
puhua honottivat enkelskaa, toiset tolittivat norjankiältä. N’oli tulos
Kolttakönkähältä ja reissasivat Rovaniämelle ja siältä Helsinkiin.
Kovasti olivat herraasis matkapukimis. Yhrelläki frouvall'oli
miähenpuku yllä, housut vai vähä tavallista möhliämmät, ja kukoonhöyhen
lakis. Tämän nuaren housufrouvan miäs oli kovasti paksu ja lyhyt vanha
äijänkänttyrä, joll'oli niin suuret ympyriääset ja mustasankaaset
klasisilmät pääs jotta se kätteli ku kaffikupiilla. Mutta frouv’oli
nuari ja nätti. Ja eikhän s’ollu vähä lapsellinenki. Ainaki se hypellä
primputteli heti ku venehestä pääsi. Ku mä satuun seisomhan siinä
keskellä pihaa, nii tuli ja kysyy multa jotta:
— Tu ju spiik inklis söör?
— Jees mai köörl, ai spiik inkliskaa jotta pritaa. Hau du ju duu?
— Veri veli! — tuumas se ja päästi aika naurun.
Siihe tuli jo Jakolan Mikon emäntäki kattomhan uusia tulijoota. Ku mä
sanoon sille jotta:
— Nyt teille vasta kamala sakki tuli. Kuinkas te näiren enklantilaasten
kans pärjäättä? — nii tuumas vai jotta:
— On nuata ennenki nähty tuallaasia!
Ei se muari sumeele!
Ei m’ollu pääsny Jakolan Mikosta jos kilometrin verran Höyhenjärvelle,
nii moottori toppas. Tiätysti! Sellaasia n’oon moottorit. Sitä
väännettihin ja pyäritettihin monin miähin, mutta s’ei lähteny enää
itte liikkeelle. Ei auttanu silloo muu ku soutaa rantahan ja lähtiä
häkemhän yhtä mestarimiästä, joka asuu parin virstan pääs. Siinä
likill'oli kolttalappalaaskylä ja ku oli hyvää aikaa, nii lährin
mä kattomhan, minkälaasia ihmisiä n’oon. Ja Hermanni tuli tiätysti
joukkoho, sillä yhres me aina kuljimma ja kattelimma tarkasti kaikki
paikat. Mutta ku niistä koltista olis nii paljo kerrottavaa, ja kun
mä rookasin niitä muallaki nii mä juttelen niistä vähä enemmältä
tuannempana jotta pysythän träillä.
Moottori saatihin jonkun tiiman päästä taas kuntohon ja matkaa
jatkettihin ethenpäi monen kosken ja komjan järven kautta
Salmijärvelle, joka on n. 50 km Jakolan Mikosta. Sillä välill'oli
Joortanin nivat eli kosket ja 15 km pitkä Vouvatusjärvi. Sitte tuli
Vetokoski ja 11 km pitkä Pitkäjärvi. Ennen Salmijärviä oli viälä
mahtava Menikkakoski ja kaunis Maitokoski, johna vesi kuahuu aiva
tasaasena valkoosena vahtima. Siitä s’oon saanu nimensäkki.
Salmijärvi on Patsjoen suurin järvi. Se on 17 km pitkä ja kaunis soukka
salmi yhristää sen sisarjärvehensä jylhän mahtavahan Kuotsjärvehen,
jota korkiat tunturit reunustaavat. Salmijärven rannalla on Patsjoen
suurin kylä, Salmijärvi, joka on muistettava siitä, että siälä tapahtuu
1 p:nä huhtik. 1920 verinen Salmijärven taistelu, johna kaatuu m.m.
jääkäriluutnantti Koivisto. Suamen hallitus oli lährettäny satakunta
sotilasta käsittävän joukko-osaston ottamhan haltuhunsa Suamelle
luvatun Petsamon, mutta polseviikit söivät sanansa ja tulivakkin
kahrella sotalaivalla Petsamhon, josta vähälukuusten suamalaasten
piti lähtiä perääntymhän ylivoiman erestä takaasi Suamea kohri.
Salmijärvellä suamalaaset salakavalasti yllätettihin. Paikkakunnan
punaaset opastivat ryssät kiartoteitä suamalaasten niskahan,
piirittivät Salmijärven koulun, johna sotilahat viättävät yätä, ja
alkoovat murhaavan kivääritulen joka taholta. Luutnantti Koiviston
ampuu yks salakyttä lähimmän taloon navetasta koulun pihalla. Ampuja
oli naapuritaloon poika, joka nyt oleskeloo Norjan pualella. Taistelus
kaatuu joitaki sotilahia, kolmisenkymmentä miästä ahristuu pakenemhan
Norjan pualelle, rajan yli Salmijärven toiselle rannalle, ja loput
perääntyyvät taistellen ja kuljettaan haavoottunehet ja kaatunhet
mukanansa Suamen rajan yli. Salmijärvellä taistellehet sotilahat
olivat vapaaehtoosia Kaartin Jääkäripataljoonasta ja lähtivät matkahan
Vaasasta. Ne olivat Etelä-Pohjanmaalta ja Kalajokilaaksosta kotoosin.
Norjahan joutunhet riisuttihin siälä aseesta ja pirettihin monta
kuukautta sotafankeures Norjas Kirkkoniämen kaupungis.
Salmijärven kansakoulun opettajana toimii nykyänsä kirjaalija ja
entinen sanomalehtimiäs Samppa Luoma Kokkolasta. M’oomma Sampan kans
vanhoja tuttuja ja kovasti sen leves silmät, ku näki mun astovan
venehestä koulun rantahan. Kättä siinä fläiskättihin tukevasti ja
kyseltihin vointia ja kuulumisia. Omahan olohonsa s’oli kovasti
tyytyvääne, mutta koulu oli kurja. S’oon entinen venälääne kyläkoulu,
joka ny on muutettu suamalaaseksi kansakouluksi. Yksi piäni ja hatara
siin’on luakkahuanes ja toinen samallaane pöksä, jota käytethän
halkoliiverinä, perunakellarina, oppilasruakalana, sisäoppilasten
asuntona, voimistelu- ja käsityäsalina, puiren hakkuusehe y.m.
y.m. Oppivelvollisuutta pitääs siäläki Salamijärvellä nourattaa.
Kouluikääsiä lapsia oli ympäristös 91 ja tukkimalla sai niitä luakkahan
mahtumhan 31 kappalesta. Koulumatkat on kymmeniä kilometriä ja niin
pitkämatkaasia lapsia pitääs koulus ruakkia, vaatettaa ja antaa
asunto. Päin pyttyä on koko oppivelvollisuuslaki siälä pohjooses.
Suamen hallitus ei oo rakentanu yhtä ainutta koulua Petsamhon, ei
korjannu, ei pykänny mitää. Kaikki on rempallansa ja siinä kunnos ku
ryssät jättivät. Toisis kouluus ei oo eres sisusklasia. Silmät jäätyy
päähän talvella nii lapsilla ku opettajilla, jokk’ei voi huanehisnansa
asuakkaa kylmän aikana. Niin on asiat esim. Pummangin koululla.
Hävettää siälä suamalaasta ku näköö, jotta ryssät saivat eres jotaki
aikahan, mutta Suamen pualesta ei oo mitää yritettykää.