Kauppaneuvos istuu tuhkanharmaana ja huahotti jotta nyt s’oon mennyttä
kalua, mutta emäntä taputteli olkapäälle ja lohrutteli jotta:
— Ota ny vai sulhaaspoika tuasta lisää kaffia, äläkä oo nua nuukkoo — —
Rempsiä emäntä s’oon Tallavaaras. Kyllä sinne olis tulijoota, muttei
taira kelvata.
Kaffin juatua saatteli emäntä meirät takaasi jokiranthan, heilutteli
liinaa hyvästiksi ja nii jatkettiin matkaa Kitisen jokia ylhä kohti
oikeeta korpimaita.