Saapui sitten syyskuu, armeija oli saarrettu Metziin ja majaili
liikkumatta liejussa, jossa kanunat ruostuivat ja jossa maailman
parhaat joukot, toimettomuuden, elintarpeiden puutteen ja huonojen
uutisten lamauttamina kuolivat kuumeesen ja ikävään koplattujen
kiväriensä ääreen. Kaikki, sekä päälliköt että sotilaat, olivat
kadottaneet uskonsa; Hornus yksin vielä luotti tulevaisuuteen.
Tuo kolmivärinen riepu se piti häntä yhä pystyssä, ja niin kauan
kuin hän tiesi sen olevan tallella, ei hänestä vielä mitään ollut
kadotettu. Paha kyllä översti säilytti lippua luonaan eräässä Metzin
etukaupungissa, koska taisteluja ei enää ollut, ja kelpo Hornus oli
melkein kuin äiti, jonka lapsi on imettäjällä. Hän ajatteli sitä
lakkaamatta. Ja kun ikävä kävi kovin ankaraksi, hän suoraa päätä
lähti Metziin yksistään näkemään, oliko lippu vielä yhä paikoillaan
rauhallisesti seinän nojassa. Tultuaan siitä vakuutetuksi hän palasi
leiriin täynnä rohkeutta ja kärsivällisyyttä, ja alkoi taas jutella
vettyneessä teltassaan taistelu-unelmistaan ja eteenpäin marssinnasta,
jolloin tuo kolmivärilippu jälleen hulmuaisi mahtavana levällään tuolla
preussilaisten saarrosvarustusten yllä.
Eräs marski Bazainen päiväkäsky murskasi nuo harhakuvat. Muuanna
aamuna Hornus herätessään näki koko leirin metelöivän ja sotilaat
ryhmissä, kiihkoisina, yllyttämässä toisiaan raivon huudoilla, nyrkit
heristettyinä suoraan kaupunkia kohti, juurikuin heidän kiukkunsa
hakisi sieltä syyllistä. Huudettiin: "Vangitkaamme hänet!... Ampukaa
hänet!..." Ja upseerit sallivat sen! He astuivat syrjään, allapäin,
juurikuin olisivat hävenneet miestensä edessä. Todellakin se oli
häpeällistä. Olihan näet luettu sadalleviidellekymmenelle tuhannelle
hyvin asestetulle ja vielä voimakkaalle miehelle marskin päiväkäsky,
joka luovutti heidät taistelutta viholliselle.
"Entä liput?" kysyi Hornus kalveten... Liput oli luovutettu muiden
mukana, yhdessä kivärien, miesten ja sotavarojen kanssa.
"Tu... tu... tuli ja leimaus!" sammalsi miespoloinen. "Minun lippuani
he eivät tule koskaan saamaan..." Ja hän lähti juoksujalkaa kaupunkia
kohti.