Varmaankaan ei. Eihän se ollut hän. Ei, ainoastaan harhakuva katosi.
Sillä, vaikka olinkin täysin tasapainossa, täytyihän minun sittekin
olla sairas... päästä pyörällä, pois suunniltani, olin kai jossakin
ulkosalla. Järkeni oli yhtäkkiä pettänyt. Voihan sellainen sumentuminen
tapahtua aivoissamme, aavistamattamme siitä mitään. Niin se on — ja
hänen kuvansa näin sellaisena sumentumisen hetkenä. Oi, varmaan,
varmaan!
Kuolleet ovat kuolleita. Hiukkanen tomua, niin vähän, ettei se riitä
peittämään kämmentänikään — niin vähän, hiukkanen tomua ei saata ottaa
ihmisen muotoa ja 'näyttäytyä' — eikä muistuttaakaan...
Vaikka...