HUKKANEN. Ole hiljaa, lapseni! Hänellä on minun kanssani tekemistä.
(Tunturille.) Herra! minä vaadin teiltä selitystä siitä, että
soimasitte tytärtäni.
JULIA. Ah! antakaa minun puhua muutama sana herra Tunturille; suvaitkaa
se, hyvä, kulta, isäseni! suvaitkaa!
HUKKANEN. En ensinkään, sitä et saa; hän on hirmuisimmalla tavalla
loukannut kunniatasi, sanoen, — parran-ajajan, tuon riimu-kissan — —
URHONEN (raivossa). Riimu-kissako? Herra, tietäkää mun olevani
haava-lääkäri! Voipi olla mahdollista, että jonkun kerran olen
leikannut teitä. Vaan raapia! Sitä ei tee muut kuin kissat, naiset ja
nimismiehet, ymmärrättekö? nimismiehet!
(Hän on ulos juoksemaisillaan, vaan Anni tulee samassa sisään ja
lankee hänen syliinsä. Sillä aikaa ovat Julia ja Tunturi astuneet
perälle, oikealle puolelle. He puhuvat hiljaa keskenänsä. Tunturi
näkyy kohta suuttuvan.)