Entiset. Anni.
ANNI. Ah, neitsy, ryökkinäni, tulkaa avuksi! tulkaa avuksi!
NEITSY. Mikä sinulla on, Anni?
ANNI. Ah! vähältä oli vailla etten kuollut pelästyksestä. Neiti on
poissa.
NEITSY. Mitä? Minun sisareniko tytär?
ANNI. Kammarin ovi on auki, porstuvan ovi on auki, puutarhan portti
niin myöskin, ja neiti on ryöstetty pois! varmaankin se ruma
sala-kauppias hänet vei.
NEITSY. Sinä olet hupsu. Mene tiehesi!
HUKKANEN (ottaa Annia kädestä kiinni; jyrisevällä äänellä). Seis'
paikallasi! Sala-kauppiasko? Olet kuoleman lapsi, jos et tunnusta!
ANNI. Ah, armollinen herra, minä olen viaton! Mitä minä siihen taidan,
että minun emäntäni on suojellut sala-kauppiasta.
HUKKANEN (hyvin hämmästyneenä). Suojellut sala-kauppiasta.
NEITSY. Niin, sitä en kiellä, minä olen suojellut onnetonta, jota
teidän julmat kasakat ajoivat takaa.
HUKKANEN (hieroo käsiänsä). Vai onnettomanako te pidätte
sala-kauppiasta! Sala-kauppias onneton!
(Tunturi antaa Julialle paperin, jonka hän löysi toisessa näytöksessä.)
JULIA (katsahtaa paperiin ja nauraa). Sekö se vaan olikin? eikö muuta
olekaan kuin se!
(Hän yhä puhuu Tunturille, ja sormellansa osoittaen
neitsyttä selittää hän kirjoituksen paperissa.)
HUKKANEN (neitsyelle). Vai onneton? No, tuo onneton on hyvästi
palkinnut teitä!
NEITSY. Ei ole totta: hän ei voi olla kiittämätön.
ANNI. Kyl', kyllä; hän on mennyt tiehensä. Tulkaa pois, hyvä neitsy!
Varmaankin heitä vielä saadaan kiinni.
NEITSY. Sinä olet oikeassa (tahtoo lähteä).
HUKKANEN. Ei paikalta pois! Ei ollenkaan. Luuletteko nimismiehen
olevan mykränä! Lemmen seikkoja — Malta! — Ei, tämä on sala-liittoa,
hävytön liitto! minä käsken hevosta valjastamaan ja laitan koko seuran
kaupunkiin ja arestiin! (kiljaisee) kasakka!
(Kasakka astuu sisään).
NEITSY. Niin, takokaa minut kahleisin! Ehkä ne ovat minulle kunniaksi!
HUKKANEN (kasakalle). Käske valjastamaan hevosia suuren kuorma-kärryn
eteen.
KASAKKA. Hyvä, herra vallesmanni.
HUKKANEN (kiivaudella). Niin, tee se!
(Kasakka lähtee ulos.)
TUNTURI (hiljaa Julialle). Pyydän anteeksi, rakas Julia!
JULIA (kovempaa). Anteeksi annettu ja unhotettu! (ojentaa hänelle
kätensä.)
HUKKANEN. Kaikkia annetaan anteeksi, rosvoaminen ja murhakin, vaan ei
koskaan sala-kauppaa!
ANNI (Urhoselle), Sanokaa minulle, herra Urhonen, mitä tämä kaikki
merkitsee?
URHONEN. Oletkos mies, puettu naisen vaatteisin?
ANNI. Hyi! Mitä herra sanoo?
URHONEN. No, ole sitte vaiti! Minä olen vannonut, etten koskaan enää
haasta nais-ihmisen kanssa; ja jos sen teen, niin joka päivä tahdon
ajaa partaa koko pataljoonalta ihan ilman maksutta.