Entiset. Julia.
HUKKANEN (menee Juliaa vastaan ja tarttuu pikaisesti hänen käteensä
kiini). Tule likemmä! (Taluttaa hänet Tunturin luo.) Tunnetko tämän
herran?
JULIA (pelästyksissään nähtyään Tunturin). Jumalani! Tunturi!
(Hän lankee tuoliin.)
HUKKANEN. Julia, mitä tämä merkitsee? (Tunturille.) Herra, sanokaa missä
ja minkälaisessa yhteydessä olette tyttäreni kanssa?
TUNTURI. Minä lemmin tytärtänne, ja luulin hänen lempineen minua, vaan
olen erhehtynyt; hän lempii toista. Minä luulin, — ja jos oikein mietin
asiat, jotka tapahtuivat metsässä, niin vieläkin luulen tuon sankarin
(osoittaa sormellansa Urhosta) olevan kosioveljeni.
URHONEN. Minäkö? Eikö minulla, Jumalan kiitos, jo ole ollut
kylläksi yhdessä lemmityssä, vieläkö minun niskoilleni pannaan
toinenki? Täytyykö minun sitte tänyönä ehdottomasti aina edelleen
olla kuorma-hevosena?