WILHO (yksinään). Kun sattumus on osallisena tuumissani, niin saanhan
minäkin puuttua sattumukseen. Vaan niin myöhään kuin mahdollista, sillä
(hieroo käsiänsä) tämä on hyvin naurettava hämmennys, ja minä olen
sen keskessä, niinkuin kulku-poika lumi-hangessa. — Nyt tahdon panna
toimeen tuomio-istuimen, vaikka vaan näytelmäksi, ett'ei tarvittaisi
kutsua palvelijoita; sillä sellaisia, jotka vaan tulevat sisään tuolia
ja pöytiä kantamaan esiin, en vähääkään voi suvaita. Tällaisiin
töihin pitäisi, meidän kone-rikkaassa ajassa, myöskin löytyä koneita.
(Hän kantaa pöydän oikealta puolelta keskemmälle salia, ja panee
kaksi tuolia pöydän viereen.) Minäpä sittenkin taidan olla syypää
sekoitukseen, kun käskin kasakkojen pitämään tuosta vieraasta herrasta
vaarin. Vaan sepä juuri on suuri seikka tässä maailmassa, että ihminen
pantuansa yö-lakin päähänsä, ei tiedä vaikka hän siitä syystä sortaa
maailman koko tavallista kulkua.