Wilho. Hilma.
WILHO. Oi, armas Hilmaseni!
(Hän lankee polvillensa Hilman eteen, ottaa hänen kätensä
ja suutelee sitä.)
HILMA. Pois, pian! nouskaa ylös! Minä en ole teidän armas Hilmasenne.
Jos olisin, niin ette olisi syösneet minua tähän julmaan kauhistukseen
ja tuottaneet minulle tätä suurta tuskaa.
WILHO. Mitä? oletteko todella suuttunut minuhun (nousee ylös).
HILMA. Pois, pois! Koetelkaa toki tehdä teidän hullu yrityksenne
vaarattomaksi siten, että paikalla menette tiehenne!
WILHO. Ei, ainoastaan väkivoimalla minut tästä pois viedään. Mitä
meillä on pelkäämistä? Olisitte vaan nähneet kuinka tätinne otti
minua vastaan — —
HILMA. Minä olen kaikki nähnyt. Mutta tätini meni vaan vähäisen
kävelemään, hän voipi palata takaisin tuokiossa.
WILHO. Eipä voi palatakaan. Hän on lähtenyt metsään mustalais-häitä
katsomaan toisella puolen rajaa.
HILMA. Jutteletteko minulle satuja?
WILHO. Se on pelkkä tosi. Tuon asian olen minä niin toimittanut, ja
kahteen tuntiin tätinne ei suinkaan tule kotiin.
HILMA. Jumalani! Ihan yksinään — yönaikana — jos joku vahinko tapahtuu
hänelle! Kuinka te olette voineet sitä tehdä?
WILHO. Ah, Hilmaseni, elkää minua toruko! Kuinka te sitä voitte
tehdä? Kuinka minä kauemmin olisin voinut kärsiä tuskaa, olla niin
likellä teitä, ja olla näkemättä teitä, haastamatta teidän kerallanne,
sanomatta: minä rakastan teitä!
HILMA. Ah! useasti olen minäkin teitä muistellut. Niin — miksipä sitä
salaisin? Niin pian kuin olin yksinäni, en muuta muistellut kuin teitä;
kun jonkun kerran sain tilaisuutta olla yksinäni kävelemässä, etsin
minä suloisista paikoistani aina jotakin jonka tahdoin näyttää teille
ensin, vaikka en luullut koskaan siihen tilaisuutta saavani.
WILHO. Oi, armas Hilmaseni! Te haastatte niin surullisella äänellä;
minulla sitä vastoin on nyt enemmän toivoa kuin muulloin milloinkaan.
HILMA. Ja mistä te olette saaneet tämän toivon?
WILHO. Setäni on antanut suostumuksensa meidän liittoomme; ja jos nyt
uskaltaisin kääntyä teidän tätiinne — —
HILMA. Ah! mitä se hyödyttäisi? Niin, sen voin jo edeltäpäin sanoa: ei
muuta, kuin rukkaset. Viha teidän setänne ja minun tätini välillä — —
WILHO. On pelkkää naurettavaa.