URHONEN. Äiti? kestä te haastatte, hyvä ystäväiseni?
WILHO. Hänestä, jota tän' aamuna osoitin, meidän lempeätä kestkievarin
mamselia.
URHONEN. Kestkievarin mamselia? Minä ottaisin semmoisen? Ei, hänet
lahjoitan teille. Ja häntäkö te siis osoititte?
WILHO. Niin kyllä. Olettehan äskettäin leikanneet hänen varpaan
kynsiänsä, ja kiitollisuus viepi rakkauteen.
URHONEN. Ei, ei, hyvä ystäväni! On vähän parempaa!
WILHO. Mitä, no se varmaankin lienee koulumestarin sisar?
URHONEN. Älkää haastako joutavia! Ei, parempaa sen olla pitää!