Wilho. Urhonen.
WILHO. Hoi! Urhonen ystäväni! Mihinkä niin kiire?
URHONEN (juoksee Wilhon luo). Juoksen suoraan maailmasta.
WILHO. No mitäpä nyt on tapahtunut?
URHONEN. Kaikkia on tapahtunut. Olen iloinen kuin harmaa hevonen.
Suuri, jumalattoman suuri onni kohtaa minua.
WILHO. No mikä se sitte on?
URHONEN. Ihan sama, josta tän' aamuna haastoitte. Outoa etten jo
ole hulluksi muuttunut. Voi tok', että minun täytyy vaieta! Muutoin
juoksisin jok' ainoan ystävän luo ja huutaisin täydellä kurkulla: onni
on minua kohdannut!