WILHO (yksinään). Vai niin. Vieras, kulkien metsässä, ja Kissan-kiveä
kysyen — tää on epä-luulon alaista! Oli hyvä ett'en sanonut, kuka olen.
Tuo mies pitää varmaankin salakauppaa. Sentähden sanon kasakoille, että
pitävät silmänsä auki. Vaan neitsyen ja Urhosen yhtymistä eivät saa
häiritä — no, sitä eivät teekkään. Kaikki käypi oivallisesti. Neitsy
on jo paulassa, ja Urhonen taitanee tähän aikaan saada lempi-kirjeensä;
ja että hän tarttuu onkeen, siitä olen varmaa.
(Urhonen tulee sisään, vasemmalta puolelta, ja juoksee yli teaterin.)