Tunturi. Wilho.
TUNTURI. Suokaa anteeksi, hyvä herra!
WILHO. Pyydän nöyrimmästi!
TUNTURI (itseksensä). Tuo näkyy olevan vähäsen typerämäinen; häneltä
voin kysyä. — Antakaatte anteeksi, asuuko herra näillä seuduilla?
WILHO. Asun kylläkin, hyvä herra.
TUNTURI. Varmaankin olette kirk'herra.
WILHO. Nuorison kirk'herra, tavallisesti koulumestariksi nimitetty.
TUNTURI. Suokaa minun kysyä! Täällä on muuan paikka, jota kutsutaan
Kissan kiveksi.
WILHO (vähän hämmästyneenä). Kissan kivi.
TUNTURI. Niin, Kissan kivi.
WILHO. Vai niin, Kissan-kivi. Miksikä tuota harmaata kalliota niin
kutsutaan, on vaikeata selittää; olen kirjoittanut ainekirjoituksen
siitä.
TUNTURI. Olkaa niin hyvä ja näyttäkäätte minulle tie sinne.
WILHO. Mielelläni. Käytyänne tämän lehdon loppuun (osoittaa oikealle
kädelle) tulette ajo-tielle, jota kulette siksi kun näette jalka-tien,
joka viepi teidät, herrani, suoraan metsään ja Kissan kivelle.
TUNTURI. Paljon kiitoksia neuvostanne.
(Menee ulos perältä, oikealle.)