TUNTURI (tulee sisään perältä). Todella, tunnit kulkevat tänä päivänä
ikäänkuin olisin tutkinnossa, ja aurinko on naulittu taivaan kanteen
kuin maalitaulu kankaasen. Mutta kukapa siihen on syypää? Ainoastaan
turhamainen maltittomuuteni. Miksikä olen tänne tullut tänäpäivänä?
Miksi en ole, Julian tahtoa myöten, odottanut huomiseen? Jos minua
täällä nähdään tänään, niin luulevat minun häntä tänne saattaneen. Ei
se käy laatuun! Olisi kovin outoa, jos minä jo tänäänkin, Julian tuskin
kotiin tultua, menisin hänen isältänsä kättänsä pyytämään. Ei muu
auta, kuin kärsivällisyys ja odottaminen huomiseen. (Huomaa paperin,
jonka Julia pudotti, ja ottaa sen ylös.) Ha! mitä? Julian kirjoittama!
(lukee) "Kun ajan kieli yhdeksän kertaa suutelee vasken huulia Kissan
kivellä metsässä". — Ah, Jumalani! joku yhteen-tulo! — Voi sinua
petturia! (Kääntää paperin.) Tämä on kirjeenlehti; päällekirjoituslehti
on pois revitty. Tässä on tää hempeä kirje tullut hänen käsiinsä;
tässä hän on sen kadottanut. (Lukee eteenpäin.) "Makaa kettujen ja
tetrien kanssa". Kirottu! Tämä osoittaa minua, sillä mielelläni kävelen
metsissä kasveja etsimässä ja lintuja ampumassa. Antaa minun maata
revon ja tetrien kanssa, sill'aikaa hän — — — voi petturia! voi
petturia! (Lukee eteenpäin.) "Tunnus-sanat: Pöllö on lentänyt tiehensä,
kuningatar astunut sisään — Päämiehen tytär Gaurila Durakin kanssa."
— Hävyttömän väärä nimi — pelkkiä poikkinaisia sanoja, ett'ei joku
toinen sitä ymmärtäisi! Mutta minä ymmärrän; ymmärrän kylläkin! —
Mutta eipä Julia täällä ennen ole ollut koskaan — kuinka Julia jo
täällä olisi saanut tuttavan. — Ah! Julia on tuonut hänet tänne
kerallansa! Sentähden en voinut saattaa häntä, sentähden olisi minun
tänne tuloni sopinut vasta huomenna tahi vielä myöhemmin. Kaikki on
päivän selvä! Tahdon etsiä hänet, sanoa hänelle, että ylenkatson,
hylkään hänet, että kiroon sitä hetkeä. — Ei, minä tahdon tavata hänet
määrätyllä yhtymys-paikalla — ainakin saan tietää, missä tuo Kissan
kivi on.
(Menee kiiruisasti ulos oikealta puolelta, mutta
kohtaa siinä samassa Wilhon.)