kaikui samassa soittokoneen äärestä ja kaikki riensivät sisään; sillä
Signe siellä lauloi ja Signen ruotsalaiset kansanlaulut olivat
kauneinta mitä he tiesivät. Toinen laulu seurasi toista ja kun nämä
maailman kuulut kansanlaulut, suuren kansan sielun uskolliset
sanansaattajat, olivat virittäneet mielet odotukseen, nousi Ödegaard
ja pyysi Petraa lausumaan runon. Tyttö mahtoi tietää asian, koska hän
oli tulipunainen. Mutta hän astui heti esiin, vaikka värisi niin, että
hänen täytyi pitää kiinni tuolin selustasta. Sitte hän kävi kalman
kalpeaksi ja alkoi: