Niin hän sanoi — juuri siten! — neiti Bébé St. Clairille! Kuten
Helen myöhemmin huomautti, olisi hän yhtä hyvin voinut sanoa sen
Felix-kissalle.
4
Neiti Bébé St. Clair ei tällöin ollut paljoakaan yli seitsemäntoista
vuoden.
Nuorempana kuin Helen Mundy hän oli äkkiä saavuttanut maineen
voittamalla tuhannen punnan kauneuspalkinnon, jollaisia viimeisen
vuosikymmenen aikana on käytetty jokapäiväisten kuvalehtien levikin
enentämiseksi. Senjälkeen oli haastateltu nuorta neitoa itseään
(»_Ei kukaan ollut sen hämmästyneempi kuin minä_») ja hänen
vanhempiaan (»_Oli kokonaan isän keksintöä lähettää lehdelle Babystä
peräpuutarhassa otettu pikakuva_»).
Baby oli sitten kääntänyt nimensä ranskankieliseksi ja eronnut
kauppakoulusta ottaaksensa vastaan hänelle operettinäyttämöllä tarjotun
paikan.
Täällä ei tuhannen punnan kaunottaren menestys ollut sukeutunut varsin
loistavaksi. Pian senjälkeen hän oli siirtynyt äänettömälle näyttämölle.
Siellä hän oli löytänyt alansa —tuntenut kutsumuksensa! Hänellä oli
se etu, että hänet voitiin suoranaisesti luokittaa. »_Toinen Mary
Pickford_», oli hänen liikanimensä, ja pian lause »_Britannian viehkein
vaaleaverinen kaunotar_» kiteytti hänen menestyksensä.
Se nimi oli kaikkialla. Ei ainoastaan valkealla kankaalla ja
ilmoitustauluissa. Silloin, isoisänisän oikullisen suunnitelman aikana,
ei voinut avata seuraelämän kiiltosivuisia viikkolehtiä näkemättä
niissä koko sivun täyteistä, huolellisesti valotettua ja retusheerattua
valokuvaa, jonka täydennyksenä oli silkkivaippa, helminauha ja Keatsin
säe. Eikä voinut lukea tarua kauneus voiteen, hammasvoiteen tai
hiusveden aikaansaamista ihmeistä saamatta samalla tietää, että näitä
aineita suositteli _kuuluisa näyttelijätär ja filmitähti, neiti Bébé
St. Clair, Britannian kiehtovin vaaleaverinen kaunotar_, joka myöskin
»_hoiti työskentelyn kuluttamia ja väsyttämiä hermojaan säännöllisesti
käyttämällä sitä ja sitä virkistysainetta»_.
Kaikkialla oli tuo huolekkaasti valaistujen kiharoiden muodostama
sädekehä — nuo levällään olevat, tyttömäisen avoimesti tuijottavat
silmät —tuo sydämenmuotoinen suu.
Ja Top kysyi häneltä, _oliko_ hän filminäyttelijätär!
Se rikkoi jopa sen miellyttävän, sateenkaaren väreissä kimaltelevan
kuplan, jossa tämä lapsi oli elänyt kuukausi määriä. Mikä uutuus!
Kummako, että hän tähysti tätä kookasta nuorukaista, niin että hänkin
tuntisi Topin myöhemmin (hän, joka »ei pannut merkille kasvoja»)?
Kummako, että hän lausui sen suunnattoman filmiatelierin nimen ja
osoitteen, jossa hän huomisesta alkaen työskentelisi eli, kuten hän
itse sanoi, »tekisi kuvia», mainitsi Topille, mikä omnibusvaunu veisi
hänet sinne, ja lupasi, että Top saisi tiedustaa häntä.
5
Topia ei haluttanut mennä.
Velvollisuus ajoi häntä menemään... Kaikki oli niinkuin olla pitikin,
mutta siihen asti hän ei ollut tehnyt muuta kuin sallinut Hendersonin
(kuten hän lausui) »pukea hänet tällaiseksi nukeksi»... Jonkinlaisiin
toimenpiteisiin hänen olisi ryhdyttävä. Jollakin tavoin hänen oli
alettava. Entä jos alkaisi tästä tytöstä? Hän, Top, ei pitänyt häntä
haaveita herättävän ihastuttavana. Monen monet muut ihmiset varmastikin
pitivät. Muutoin hän ei olisi saanut sitä palkintoa. Esittiköhän hän
yli-inhimillisen kauniiden sankarittarien osia? Sitäpaitsi, jos
kävisi kaikkein pahimmin (millä Top tarkoitti tämän tytön valitsemista
virheettömäksi tarjokkaaksi), vapauttaisi se hänet paljosta
vastuunalaisuudesta.
Kukaan (sillä sanalla Top tarkoitti isoisänisää) ei voisi väittää: »No
niin, sinä et ole kauneuden _tuomari_!» Hänen sopisi vastata: »Katsokaa
tätä tyttöä! Hän on _palkittu_ vaaleaverinen kaunotar!»
Luonnollisesti ei asia ollut niin pitkällä. Eikä sinne saakka tarvittu
joutuakaan, rohkaisi Top mieltään.
Mutta hänen oli oltava rehellinen ja pantava asia alkuun! Hän luopuikin
päätetystä jalkapallo-ottelusta; hän oli päästänyt Jones-nuorukaisen
sijaisekseen, kun hän eräänä iltapäivänä yllään melkein luumunvärinen
pukunsa (joka nyt oli melkein mukava, koska hän piti sitä päivät
pääksytysten vilkaisemattakaan herttuallisen puvustonsa muihin
vaatteuksiin) käveli filmiatelierille.
6
Leuka tiukkana hän astui halliin, jonka seinillä oli huomautuksia:
»Liikkukaa hiljaa», »Tupakanpoltto kielletty» ja »Joukkoesityksiin
pyrkivät tarjokkaat kaiteen tälle puolelle». »Joukkoesitys» tuntui
hänestä pahanenteiseltä sanalta.
Vahtimestari, jonka puoleen hän kääntyi, silmäili häntä kummastuneena.
Samassa meni ohitse valppaan näköinen, harmaapukuinen herrasmies, joka
katsahti sinnepäin, seisahtui ja puhutteli tätä rotevaa, kukoistavan
näköistä nuorukaista.
»Ahaa! Tekö olette neiti Bébé St. Clairin ystävä?»
»Niin», tuntui ainoalta mahdolliselta vastaukselta.
»Herra Tophampton, sama herrasmies, joka pelasti hänet puistossa? Niin,
tunnemme tapauksen kulun hyvin! Mikä vahinko, ettei siellä ollut ketään
meikäläistä ampumassa —»
»Ampumassa?» kertasi Top, joka ei ollut perehtynyt tähän ammattisanaan.
»Kuinka mainio yleisökuva siitä olisikaan tullut!» huoahti valpas
herrasmies. »Meidän onnistui kuitenkin saada useita kohtia... Kovin
hauska tutustua teihin, herra Tophampton. Tulkaa sisälle... Opastan
teidät neiti St. Clairin puheille. Hän on ihmeellinen tyttö, kuten
tiedätte! Hänellä on loistava ura edessään! Tulkaa sisälle.»
7
Talon koko hämmästytti Topia aluksi. Hänen insinöörivaistonsa oli sekin
varsin avara. Liki puoli kilometriä käytävän päästä vastaiselle ovelle.
Mutta tämä! Hänelle kerrottiin että se oli ollut lentokonetehdas.
Se näytti pikemminkin Paddingtonin asemalta, viimemainittu kun
katsottiin suurentavasta peilikatteesta. Se näytti siltä kuin olisi
kymmenen Olympia-teatteria rakennettu siihen yhdeksi.
Top katseli ympärilleen näissä tilavissa, kajahtelevissa saleissa,
silmäili niiden sokkeloisia laipioita ja lattioita, joilla virui
kiemuroissa ja koukeroissa paksuja köysiä — eristysaineella
päällystettyjä sähköjohtoja, kuten Top arvasi.
Tämä kiinnosti häntä. Elävienkuvien teollisuuden tämä puoli olisi
olisi saattanut kiehtoa nuoren insinöörinkokelaan tuntikausiksi. Hän
olisi mielellään tutkinut koko laitoksen, tunkeutunut salaperäisiin
tarkastushuoneisiin, katkomishuoneisiin, pimeihin huoneisiin,
huuhteluhuoneisiin. Hän olisi toivonut, että hänelle olisi näytetty
tämän ihmeellisen koneiston sisäisin toiminta.
Turha toivo.
Häntä odotti ankarampi työ.