Edelliset ja rouva Åhlman.
Rouva Åhlman:
(Tulee sisäovesta). Herra Hervenius on jo täällä. Tervetuloa!
Hervenius:
Kiitoksia, arvoisa rouva! Tulin oikopäätä, koska arvelin jo koko seuran
olevan koolla.
Rouva Åhlman:
Hyvät herrat! Ikäväkseni täytyy minun sanoa, että lintuni on lentänyt.
En tiedä minne?
Raponen:
(Iloisesti). Eikö neiti Terho ole kotona?
Hervenius:
Eikö rakas oppilaani olekaan kotona?
Rouva Åhlman:
No, no hyvät herrat! Hiukan kärsivällisyyttä. Kello ei ole vielä
niin paljon. Pyydän anteeksi Elman puolesta. Se tyttö on niin
kaino, sellainen hupakko. Kun herra Hervenius tuli eteisessä, sai
hän äkillisen päähänpiston lähteä kävelemään kaupungille. Laitoin
palvelustytön häntä hakemaan. Luulen hänen pian olevan täällä. --
Hervenius:
(Itsekseen). Saakeli, se tyttö loukkaantui sittenkin. Parasta, että
laputan. -- Mutta ei -- minun täytyy jäädä. Tuo lurjus puhuisi
tuhmuuksia ja kaikki menisi päin seiniä! (Askeleita kuuluu). Voi, nyt
se tulee! (Rouva Åhmanille). Huomaan, että nuori ystäväni haluaa
yksinäisyyttä.
Rouva Åhlman:
Niin, ehkä saamme jättää herra Raposen hetkeksi. -- Herra Hervenius
haluaa varmaankin katsella minunkin huoneitani -- vanhan rouvan
mööpeleitä.
Hervenius:
Kiitoksia, mielelläni. (Raposelle). Nyt ratkaise tulevaisuutesi. Hienoa
elämää, tanssiaisia... (Menevät sisäovesta).
Raponen:
Ymmärrän sinua, vanha juutalainen. -- (Itsekseen). Voi, voi minua!
Korppikotkat lentelevät ympärilläni. -- Minun on pelastuttava velkojani
kynsistä. Nyt laulaja tee halpamainen päätös -- petä ja ota!