Elma ja Raponen.
Elma:
(Tulee eteisovesta).
Raponen:
(Kumartaa).
Elma:
Hyvää iltaa, herra Raponen. Olette varmaankin minua odottaneet. Pyydän
anteeksi viipymiseni. -- Mutta kuinka te täällä niin yksinänne? Missä
ovat toiset?
Raponen:
Anteeksi, tätinne ja ystäväni arvelivat, että haluan olla yksin ja
menivät.
Elma:
Mikä päähänpisto? Mutta ehkä minäkin -- --?
Raponen:
Ei, ei, neiti Terho. Istuutukaa hetkiseksi! Minulla on hiukan puhumisia
teistä ja teidän rah... hm, hm...
Elma:
Mutta mitä teillä on minusta, minun hm, hm, puhumista?
Raponen:
(Itsekseen). Kuinka alottaisin. Se Hervenius-riiviö! (Kovaa). Ajattelin
vain kysyä, mistä olette löytäneet näitä kauniita lemmikkejä? Niin
ihana niiden tuoksu! (Vetää henkeensä).
Elma:
(Itsekseen). Eikö sen enempää? (Kovaa). Meren rannalta olen niitä
poiminut. Entä sitten?
Raponen:
Haluaisin vaan kysyä: löytyykö niitä paljonkin siellä? Minä en ole
koskaan huomannut -- --
Elma:
Hyvin niukasti olen minäkin niitä löytänyt. Enempi kasvaa lemmikkejä
Kotijärveni rantamilla.
Raponen:
Pidättekö merestä?
Elma:
Kyllä -- vähän. Enempi pidän pienestä kotijärvestäni.
Raponen:
Ah, ketä ei meri miellyttäisi! (Innostuen). Meri tyvenenä on
ihana, mutta myrskyisänä, silloin kun aallot valtavina hyrskivät,
vaahtopäisinä pauhaavat, se silloin suorastaan hurmaa! Se on
taivaallista! Aaltojen hurja laulu. Mitä ovatkaan ihmisäänet sen
rinnalla! -- Usein seison aavan meren rannalla ja kuuntelen tuota
raivoisaa laulua. Tuhansia eri äänivivahduksia eroittaa korva. Joskus
tuntuu kuin hiukan käsittäisi... Ja minun korvissani tuntuu sydämeen
asti tunkeutuen, kuin aallot hyrskien loistaisivat yhtä sanaa: rakkaus,
rakkaus, (Itsekseen). Ja rinnallani seisova ajattelee aivan samoin.
Hervenius:
(On raottanut tämän R:n puheen aikana ovea. Verhot estävät Elman häntä
näkemästä. Itsekseen). Mainiosti puhuu nuori viftitoverini. Pitäisipä
minun joskus olla säestämässä viulullani hänen rakkauttaan, hah, hah
haa!
Elma:
Kuinka kauniisti te osaattekin puhua, herra Raponen. Aivan
hämmästytätte minua maalaista. -- Isäni oli merikapteeni. Hänellä
oli myöskin meri kaikki kaikessa. Mutta minä olen elänyt ikäni
maalla, maaelämän yksinäisyydessä. Sentähden pidänkin enempi pienestä
kotijärvestäni kuin ihailemastanne merestä. Myöskin minä, ollessani
lemmenkukkia noukkimassa kotijärveni rannalla, kuuntelen laineiden
hiljaista laulua. Niin tasaisesti, vakuuttavasti loiskivat ne
kotirantani heinäistä pengertä vastaan, laulaen minulle vaatimatonta
rakkauttaan.
Hervenius:
(Ovelta). Joudu, näethän, että tyttö on herkimmillään.
Raponen:
(Hänelle). En kosi tuota kanaa.
Hervenius:
Mutta se kana munii kultamunia.
Raponen:
(Elmalle). Saanko kysyä vielä teiltä jotakin?
Elma:
(Nyökyttää).
Raponen:
Eikö siellä järven toisella puolella, josta tuuli tuo laineita
kotirantanne pengertä vastaan, ole kaunis punaiseksi maalattu
talonpoikaistalo?
Elma:
(Hämmästyen). Mistä ihmeestä tiedätte sen?
Raponen:
Saanko kysyä vielä enempi?
Elma:
(Nyökäyttää).
Raponen:
Eikö siellä punaisessa talossa asu kaunis, vaaleakutrinen,
sinisilmäinen nuorukainen?
Elma:
(Hämmästyen yhä enemmän). Mutia mistä herran nimessä sen tiedätte? Ette
ole koskaan käyneet siellä?
Raponen:
Ja vielä yksi kysymys: Te rakastatte häntä?
Hervenius:
(Hänelle). Hiiteen lörpötyksesi, asiaan!
Elma:
(Kiivaasti). Te olette tunkeilevainen. En vastaa teille enää mitään!
Hervenius:
(R:lle ovelta). Nyt sotkit taas kaikki. Muista suuria velkojasi,
minulle 3.000, vaadin ne sinulta. Karhunen on kimpussasi 2.500:sta, ja
niin aina loppumattomiin.
Raponen:
(H:lle). Konna, nylkyri! (Itsekseen). En jaksa kauvemmin, sorrun...
(Vaipuu polvilleen).
Hervenius:
(Hänelle). Olet kosio-asemassa. Rohkeutta! 100.000 à 200.000 -- olet
pelastettu. (Itsekseen). Arvasinhan, ystäväni pään saa pyörälle kuka
tahansa, vain numeroita luettelemalla, hah, hah. Mutta rouva Åhlman
kuuluu tulevan askareiltaan. Minä otan hänen suostumuksensa ja kaikki
on hyvin. (Poistuu ovelta, vetää sen kiinni).
Raponen:
Rakkaus on ihanaa! Raha on vain roskaa -- ja kuitenkin se murtaa minut.
Elma:
(Itsekseen sivulle). Nuorukaisraukka! -- Hänen hyväksensä on jotakin
tehtävä.