Rouva Åhlman:
No niin, mutta nyt täytyy mennä hiukan askareille.
(Menee sisäovesta).
Elma:
(Huutaa perään). Täti, täti, unhotin sanoa.
Rouva Åhlman:
(Tulee takaisin). No, mitä, mitä?
Elma:
He tulevat tänne tänä iltana. Herrat Hervenius ja Raponen. Kello 8
lupasivat tulla, pyysin heitä.
Rouva Åhlman:
Aijai, nyt ymmärrän. Onnea vaan sinulle, pikkulintuni!
Elma:
Mutta mitä tarkoitat?
Rouva Åhlman:
Niin, niin, luuletko vanhaa tätiäsi niin huonojärkiseksi. Kyllä
ymmärrän nuoren mielen. Täytyy mennä kiireesti laittamaan kahvitarpeet
kuntoon. Kello on vaan muutamia minuuttia vailla. (Mennessään). Juomme
kihlajaiskahvit sitten! (Menee).
Elma:
Hah, hah, nyt iski viisas tätini varmaankin harhaan. Mutta ellen
vallan suuresti erehdy, seuraa tänä iltana vielä samanlaatuista. Ja
viuluniekka saa nuoresta laululinnustaan seuraajansa. Kyllä ymmärrän,
mikä niitä kaupungin herroja vetää puoleeni, kuin olisin mitäkin
magnetia. Ei se ole rakkaus -- hui, hai! vaan se on raha. Sillä isäni
jätti minulle muutamia tuhansia perintöä ja nuo tuhannet panevat heidän
päänsä pyörälle. -- Voi sinua Toivo, kun minut tänne narrasit, minä
kostan siis niillekin. Minä osoitan, että vielä sinua rakastan. --
Mutta pitäähän minun hiukan auttaa rakasta tätiäni hänen askareissaan
ja vielä siistiä itseäni. Enhän voi tällaisena hienojen herrojen kanssa
seurustella. (Menee sisäovesta).
(Näyttämö hetkisen tyhjänä).