Elma ja sitten rouva Åhlman.
Elma:
(Tulee jälleen, ei kutenkaan heti Herveniuksen mentyä. Nauraa
tullessaan). Hah, hah, haa. -- Enpä todellakaan olisi uskonut! Hyvä
viulunopettajani vielä kosii! Ikuinen vanha poika ja alkaa tuollaisia
höperöidä. Voi miten mainio tilaisuus meni hukkaan. Kunhan vaan Toivo
olisi ollut läsnä, olisi hän havainnut, kuinka paljon välitän hänen
pelkäämistään herroista, -- Herveniuksesta ja hänen kaltaisistaan.
Korkeat kaulukset, kalvosimet, frakkipuvut hah, hah, aivan apinan
näköisiä! (Istuutuu sohvaan, ottaa kirjeen pöytälaatikostaan, jatkaa).
Sinä kelpo poika, tietäisit kuinka suurta lohdutusta paperilippusi
ovat tuoneet mukanaan minulle tänne pääkaupungin ikävään ilmaan. --
Mutta tyhmä sinä olet, kun niin kauan olet kiusannut minua täällä.
Sinä suvaitsit sanoa minulle: "mene kaupunkiin tätisi luokse. Siellä
tutustut elämään, joka sopii sinulle. Siellä näet sinä komeita herroja,
jotka sinulle, kapteenin tyttärelle sopivat paremmin, kuin minä
yksinkertainen talonpoika." Sellaisia tyhmyyksiä! Mutta minä annan
hänelle kaikki anteeksi, koska hän jo niin pian lupaa tulla minua
noutamaan. (Lukee kirjeestä). "Tulen aivan kohdakkoin sinua katsomaan
sinne, ja jos vielä olet omani, niin -- --" niin silloin kohtapuoleen
tulen olemaan rakas puolisosi. Eikö niin Toivo, olisit sen voinut
kirjeeseen panna, hah, hah, haa --
Rouva Åhlman:
(Tulee sisään sisäovesta). Ahaa tyttöseni, nytpä näytät iloiselta taas
pitkästä aikaa. Olet saanut kirjeen. Sekö sinua niin huvittaa?
Elma:
(Panee kirjeen pöytälaatikkoon takaisin). Niin, rakas täti. Se
on maalta hyvältä holhoojaltani. Niinkuin tiedät, onhan hän hyvä
leikinlaskija. Minuakin rupesi oikein naurattamaan. -- (Itsekseen).
Tahdon yllättää tätini, en mainitse hänelle asian oikeaa laatua.
Rouva Åhlman:
Se kunnon ukko Terhola. Minäkin hänestä pidän niin paljon hänen suoran
luonteensa ja verrattoman hilpeytensä vuoksi. -- Ah, hänen vertaistaan
en ole tavannut, kuin yhden -- rakkaan miesvainajani. -- Eikä isäsi
merikapteeni Terho olisi sinua, pikkutyttöä, kuollessaan varmempiin
käsiin voinut jättää, kuin oman veljensä. --
Elma:
Isän, äidin sijaisena on setäni minulle ollutkin. Siitä olen ijäti
hänelle kiitollinen. Ja sinä rakas tätini olet myöskin minun orporaukan
kaitsijana ollut. Olethan minusta aina huolehtinut. Ja nyt taas olen
täällä saanut nauttia hyvyyttäsi.
Rouva Åhlman:
(Silittää hänen hiuksiaan). Pikku ystäväni. -- Mutta sanoppas, mikä
sinua oikein vaivaa täällä? Ensiaikoina olit hiukan iloisempi, -- mutta
sitten --. Tiedäppäs, minä olen hiukan ihmistuntija ja olen havainnut
sinussakin tyttöseni jotakin.
Elma:
Mitä tarkoitat, täti?
Rouva Åhlman:
Niin -- ajattelin vaan, että --. Mutta sanoppas nyt tädillesi suoraan.
Ethän sinä kultaseni vaan ole rakastunut?
Elma:
Rakastunut! Kehenkä minä -- --?
Rouva Åhlman:
Oh, täällä meidän pääkaupungissamme vilisee nuoria, rikkaita herroja,
joilta ei puutu mitään muuta kuin elämän sulostuttaja. -- Olethan
sinäkin tullut tuntemaan heitä. -- He voittavat sydämiä kauniilla
ulkonäöllään. Eikä olisi mikään ihme, jos he sinutkin pikkuhupakon
pauloihinsa saisivat.
Elma:
(Itsekseen). Tunnustan hänelle, mutta en kaikkea. Tahdon yllättää.
(Kovaa). Täti hyvä, en salaa sinulta enään. Olen rakastunut -- niinkuin
sanoit ja vielä enemmän -- olen kihloissa.
Rouva Åhlman:
Kihloissa! Sinä minut vallan hämmästytät. Olinhan huomaavinani jotain,
mutta en osannut arvellakaan, että olisit jo niin pitkällä. Mutta olen
hirveän utelias. Sano nyt pian hänen nimensä.
Elma:
Sitä en aivan vielä voi sanoa sinulle. Katsohan, se on meidän nuorten
välinen asia eikä kukaan muukaan siitä vielä tiedä. Kohta saat rakas
täti nähdä hänet, huomenna, ehkä jo tänä iltana. Ja varmasti rakastut
sinäkin häneen.
Rouva Åhlman:
Siitä saat olla huoleti, kultaseni. -- Täytyy kait sitten antaa
uteliaisuudelleen perää, kun jo niin pian saan nähdä hänet. Lapseni,
aina olen koettanut sinun parastasi huolehtia. Niin, ymmärräthän. --
Elma:
Ymmärrän sinua, täti. Rakastan sinua. -- Kun vaan oikein tulisit
viihtymään meidän luonamme uudessa kodissa.
Rouva Åhlman:
Aina viihdyn luonasi, kultaseni. -- Mutta sinulla oli
soittohajotuksesi tänä iltana. Mitä pidät opettajasi herra
Herveniuksen nuoresta ystävästä herra Taposesta? Hän laulaa minusta
niin hyvin. Eikö hän ole kunnon mies?
Elma: