Elma:
(Itsekseen). Arvasinhau! Tästä seuraa vielä hauska jatko. (Kovaa). Niin
tosin. Paljon pidänkin vanhasta, hyvästä tädistäni. Ikävä onkin hänestä
erota.
Hervenius:
Mutta neiti Terho, ettekö voisi arvata henkilöä, johonka oleile
kiinnitetty vielä paljon lujemmilla rakkaussiteillä, jotka
kestävät -- --
Elma:
(Keskeyttäen). En, enhän toki. Kunpa tietäisinkin sen.
Hervenius:
(Rohkaistuneena). Kallis neiti Terho, rakastettu oppilaani! En jaksa
kauvemmin pidättää niitä tunteita, joita olen rinnassani teitä kohtaan
kantanut. Vain teille minä olen näinä aikoina elänyt. Teille yksin
jalon taiteeni hedelmät kantanut -- --. Te näytätte hämmästyneeltä --
käännätte kasvonne pois -- -- Kenties joku nuorempi on jalon sydämenne
voittanut? Mutta armas neiti! Mitä minulta puuttuu -- nuoruus ja
iloisuus, sen tahdon teille soitollani tuhansin kerroin korvata.
(Vaipuu polvilleen). Oi hyvä neiti, yksi sana. Minä rukoilen -- --
Elma:
(Vaivoin pidättäen nauruaan). Mutta herra Hervenius! Malttakaa nyt
toki. Niin paljon kuin pidänkin teistä ihanan soittonne takia, en voi
teille kuulua, sillä rakastan toista.
Hervenius:
(Itsekseen) Voi sun pahuus! Taas iskin kirveeni kiveen. Mutta viimeisen
kerran. (Kovaa). Kiitoksia neiti!
Elma:
Mutta mistä? Eihän teillä liene mitään kiittämistä minulle.
Hervenius:
Kyllä, siitä että herätitte minut. Nähkääs minä välistä joudun rakkaan
taiteeni johdosta sellaiseen hurmaustilaan. -- Ja kun vielä on niin
soitannollinen oppilas, niin ymmärrättehän, kuinka se oli mahdollista.
Oh, pyydän anteeksi, mitä äsken houreissani puhuin. Ehkä sanani eivät
sentään teitä kovin loukanneet?
Elma:
Ei toki millään muotoa. Mutta ettekö voisi löytää elämänkumppania
muualta. Eihän kaunis Helsinki niin tyhjä tytöistä ole.
Hervenius:
Heillä ei ole rahaa... hm, hm... rakkautta. Ja sitäpaitsi olen luvannut
elää ilmoisen ikäni vanhana poikana, viulu elämänkumppanina, hah, hah,
haa. -- Lupaahan rakas oppilaani pitää salaisuutenaan?
Elma:
Olkaa huoleti. Mitäpä se hyödyttäisi minua. Mutta jätetään tämä.
Mieluummin noudatte nyt herra Hervenius ystävänne Raposen tänne
ilahduttamaan meitä sievillä lauluillaan. Tätikin on niistä kovin
huvitettu. Ehkä joudutte jonkun hetken kuluttua, noin klo 8.
Hervenius:
Kiitoksia, kiitoksia! Olemme siis tervetulleita?
Elma:
Sydämellisesti tervetulleita.
(Menevät, Elma sisä-, Hervenius eteisovesta).
Hervenius:
(Mennessään). Raponen on kuitenkin sydämellisimmin tervetullut. (Palaa
takaisin, lyö otsaansa). Olemme usein veli Raposen kera kinastelleet
laulun ja soiton merkityksestä, mutta luulenpa tässä tapauksessa, että
ne ovat hänen rakkauslaulunsa, jotka "jöötä pitävät", toisin sanoen,
jotka kiliseviä meille tuovat, hah, hah, haa! Kun sen pahuuksen saisi
vain taipumaan. Mutta minä pakoitan. Ei auta enään vastaanvänkytykset.
(Menee). Tyttö rakastaa häntä, ja jollei se vintiö -- --