olen minäkin orja, vaikka tällä hetkellä Manatajista kotoisin olevan
manatorilaisen valepuvussa. Sen, mistä maasta ja kuka olen, täytyy
jäädä mainitsematta syistä, joilla ei ole mitään merkitystä
tämänpäiväiseen otteluumme nähden. Olen siis yksi teistä. Taistelen
samojen asioiden puolesta kuin tekin.
"-- Ja sitten se seikka, josta vasta äsken sain tietää. U-Thor,
Manatosin suuri jed, joutui toissa päivänä palatsissa riitaan O-Tarin
kanssa, ja heidän soturinsa olivat käsikähmässä. U-Thor karkoitettiin
Vihollisten portille saakka, missä hän nyt on leirissä. Millä hetkellä
hyvänsä voi taistelu leimahtaa uudelleen. Mutta arvellaan U-Thorin
lähettäneen noutamaan Manatosista lisävoimia. Ja, Gatholin miehet, tämä
seikka on teille mielenkiintoinen. U-Thor on äskettäin ottanut
vaimokseen Gatholin prinsessan Hajan, joka oli O-Tarin orjatar ja jonka
poika A-Kor oli Jetan-tornien dwar. Hajan sydän sykkii uskollisuudesta
Gatholia ja säälistä niitä sen maan poikia kohtaan, jotka ovat täällä
orjina, ja tämän viimemainitun tunteen hän on jossakin määrin
tartuttanut U-Thoriin. Auttakaa senvuoksi minua vapauttamaan Heliumin
prinsessa Tara. Luullakseni voin minä auttaa teitä ja häntä ja itseäni
pelastumaan tästä kaupungista. Kallistakaa korvanne likelle minua,
O-Tarin orjat, jottei kukaan julma vihollinen pääsisi kuulemaan
sanojani!" Sitten Gatholin Gahan esitti hiljaa kuiskaten keksimänsä
rohkean suunnitelman. "Ja nyt", hän vaati lopetettuaan, "puhukoon se,
joka ei uskalla liittyä mukaan!" Ei kukaan vastannut. "Eikö ole
ketään?"
"Eikä se kavalla sinua, jos viskaan miekkani jalkojesi juureen. Niin on
tehty täällä ennenkin", virkkoi eräs miehistä hiljaisella äänellä,
josta uhkui hillittyä tunnetta.
"Ja minä!" "Ja minä!" "Ja minä!" liittyivät toiset hänen tarjoukseensa
värähtävin kuiskauksin.
SEITSEMÄSTOISTA LUKU
Kuoleman kisa
Kirkkaana ja heleänä kajahti torven ääni Jetan-kentillä. Korkeasta
tornista sen viileä ääni kiiri yli Manatorin kaupungin ja ihmisäänien
sekasortoisen hälyn, joka kohosi stadionin katsomolle ahdinkoon saakka
sulloutuneesta väkijoukosta. Se kutsui pelaajia ensimmäiseen otteluun,
ja samalla lehahti tuhansien tankojen nenään torneihin, linnoituksen
muureille ja stadionin vankalle ympärysmuurille Manatorin taistelevien
päällikköjen upeita, kirkasvärisiä viirejä. Se oli merkkinä Jeddakin
kisojen alkamisesta, jotka olivat vuoden tärkeimmät ja jäivät jäljelle
vain vuosikymmenien Suurkisoista.
Gatholin Gahan tarkkasi jokaista siirtoa kotkansilmin. Peli oli
vähäpätöinen, ratkaisten vain jonkun pienen, kahden päällikön välisen
jupakan, ja sitä pelasivat ammattipelaajat vain pistelaskun mukaan. Ei
kukaan saanut surmaansa, ja verta vuoti vain vähän. Kamppailu kesti
tunnin ajan, ja se päättyi siten, että häviöpuolen päällikkö
vapaaehtoisesti suostui jäämään vähemmälle pistemäärälle, joten peliä
voitiin nimittää ratkaisemattomaksi.
Taaskin törähti torvi, tällä kertaa ilmoittaen sen iltapäivän toisen ja
samalla viimeisen ottelun alkavan. Vaikka tätä ei pidettykään tärkeänä
kamppailuna, jollaiset oli varattu kisojen neljänneksi ja viidenneksi
päiväksi, lupasi se kuitenkin tarjota kylliksi mielenkiihoitusta, koska
siinä taisteltiin kuolemaan saakka. Elävillä miehillä ja elottomilla
nappuloilla pelattujen pelien olennainen erotus on se, että kun
edellisessä siirron ratkaisee pelkkä nappulan sijoittaminen
vastapuolueen nappulan vallassa olevalle ruudulle, suorittavat
edellisessä sillä tavoin samalle ruudulle joutuneet miehet
kaksintaistelun ruudun omistamisesta. Senvuoksi edellisessä pelissä ei
ole tärkeätä ainoastaan jetanin taitaminen, vaan myöskin jokaisen
nappulayksikön kunto ja urheus, joten siis ei ainoastaan omien miesten,
vaan myös kaikkien vastapuolueen pelaajien tunteminen on tavattoman
suurimerkityksellinen päällikölle.
Tässä suhteessa oli Gahan alakynnessä, mutta hänen pelaajiensa
vilpitön uskollisuus oli suuressa määrin omiaan tasoittamaan hänen
tietämättömyyttään, sillä he avustivat häntä järjestämään laudan
edullisimmalla tavalla ja rehellisesti ilmaisivat hänelle itsekunkin
heikot ja vahvat puolet. Joku otteli parhaiten tappioon kallistuvassa
taistelussa; toinen oli liian hidas, toinen liian raju; tämä oli
tulinen ja hänen sydämensä terästä, mutta häneltä puuttui kestävyyttä.
Vastustajista he kuitenkin tiesivät vähän, jos mitään, ja vasta nyt,
kun molemmat puolet sijoittuivat laajan jetanlaudan mustille ja
kellanpunaisille neliöille, pääsi Gahan tarkoin silmäilemään vastassaan
olevia sotureita. Kellanpunainen päällikkö ei ollut vielä saapunut
kentälle, mutta hänen miehensä olivat kaikki paikoillaan. Val Dor
kääntyi Gahanin puoleen. "He ovat kaikki Manatorin vankiholveista
tuotuja rikollisia", hän sanoi. "Heidän joukossaan ei ole ainoatakaan
orjaa. Meidän ei tarvitse taistella ainoatakaan kansalaistamme vastaan,
ja jokainen surmaamamme vastustaja on vihollinen."
"Se on hyvä", vastasi Gahan. "Mutta missä on heidän päällikkönsä ja
missä ovat molemmat prinsessat?"
"He ovat parhaillaan tulossa, näetkö?" Val Dor osoitti kentän toista
päätä, josta lähestyi kaksi vartioitua naista.
Heidän tullessaan likemmäksi Gahan näki toisen tosiaankin olevan
Heliumin Taran, mutta toista hän ei tuntenut. Sitten naiset vietiin
kentän keskelle molempien vastustajien puoliväliin ja jäivät sinne
odottamaan, kunnes kellanpunainen päällikkö saapui.
Floranilta pääsi hämmästyksen huudahdus, kun hän tunsi miehen. "Kautta
ensimmäisen esi-isäni! Eikö hän ole yksi heidän suuria päällikköjään?
Ja meille kerrottiin, että tämän ottelun panoksesta pelaavat orjat ja
rikolliset."
Hänen sanansa keskeytti tornien valvoja, jonka velvollisuutena ei
ainoastaan ollut ilmoittaa pelien alkaminen ja niiden panokset, vaan
myöskin toimia erotuomarina.
"Tässä toisessa ottelussa Jeddakin kisojen ensimmäisenä päivänä
Manatorin jeddakin O-Tarin neljäntenäsadantena kolmantenakymmenentenä
kolmantena hallitusvuonna ovat kummankin puolen prinsessat ainoina
panoksina, ja voittava puoli saa molemmat prinsessat menetelläkseen
heihin nähden, miten hyväksi näkevät. Keltainen prinsessa on
gatholilainen orjatar Lan-O, musta prinsessa on orjatar Tara, Heliumin
prinsessa. Musta päällikkö on U-Kal Manatajista, vapaaehtoinen
pelaaja; kellanpunainen päällikkö on dwar U-Dor Manatorin jeddakin
kahdeksannesta utanista, myöskin vapaaehtoinen pelaaja. Ruuduista on
taisteltava kuolemaan saakka. Oikeudenmukaiset ovat Manatorin lait!
Olen puhunut."
Alkusiirron sai U-Dor, minkä jälkeen molemmat päälliköt saattoivat
kumpikin prinsessansa heille tuleville paikoille. Silloin Gahan oli
ensimmäisen kerran kahden kesken Taran kanssa sen jälkeen, kun tyttö
oli tuotu kentälle. Lähestyessään Taraa viedäkseen hänet paikalleen hän
huomasi tytön tarkastavan häntä tiukasti ja aprikoi, tunsiko Tara
hänet. Mutta jos niin olikin, ei Tara ilmaissut sitä millään merkillä.
Väkisinkin johtuivat hänen mieleensä tytön viimeiset sanat: "Minä
vihaan sinua!" Ja hän muisti, että tyttö oli jättänyt hänet pulaan, kun
I-Gos, balsamoija, oli lukinnut hänet palatsin alaiseen huoneeseen.
Senvuoksi hän ei yrittänytkään ilmaista prinsessalle, kuka hän oli. Hän
aikoi taistella Taran puolesta -- kuolla hänen puolestaan, jos se
kävisi tarpeelliseksi -- ja jollei hän kaatuisi, jatkaa loppuun saakka
taistelua Taran rakkaudesta. Gatholin Gahanin sisu ei hevillä
nujertunut, mutta hänen oli pakko tunnustaa itselleen, että hänellä oli
hyvin vähäiset toiveet Heliumin Taran rakkauden saavuttamisesta. Tyttö
oli sysännyt hänet luotaan kahdesti, kerran Gatholin jedinä ja
toistamiseen Turanina, panthanina. Mutta tärkeämpi kuin Gahanin rakkaus
oli Taran turvallisuus ja pelastus, ja ensinmainittu oli työnnettävä
takalistolle, kunnes jälkimmäinen oli saavutettu.
He astelivat jo asemillaan olevien pelaajien välitse ja sijoittuivat
paikoilleen kumpikin omalle ruudulleen. Taran vasemmalla puolella oli
musta päällikkö, Gatholin Gahan, suoraan hänen edessään prinsessan
panthan, gatholilainen Floran, ja hänen oikealla puolellaan prinsessan
odwar, heliumilainen Val Dor. Ja kukin näistä tiesi, mistä nyt oli
oteltava, mitä voitettava tahi menetettävä, ja samoin tiesi sen
jokainen musta pelaaja. Taran asettuessa paikalleen kumarsi Val Dor
syvään. "Miekkani on jalkojesi juuressa, Heliumin Tara", hän virkkoi.
Tyttö kääntyi katsomaan häneen päin kasvoillaan hämmästyksen ja
epäilyksen ilme. "Val Dor, dwar!" hän huudahti. "Val Dor Heliumista --
isäni luotettuja päällikköjä! Voinko uskoa silmiäni?"
"Olen Val Dor, prinsessa", vastasi soturi, "ja valmis kuolemaan
puolestasi, jos tarvis vaatii, kuten jokainen tämän päivän jetankentän
mustavärinen soturi. Tiedä, prinsessa", hän lisäsi, "että meidän
puolellamme ei ole ainoatakaan manatorilaista, vaan kaikki he ovat
Manatorin vihamiehiä!"
Tara loi nopean, merkitsevän silmäyksen Gahaniin päin. "Entä hän?" hän
supatti, mutta sitten hän pian pidätti henkeään kummastuneena.
"Ensimmäisen jeddakin varjo!" hän huudahti. "Vasta nyt juuri tunsin
hänet hänen valepukunsa lävitse."
"Luotatko häneen?" kysyi Val Dor. "En tunne häntä, mutta hänen puheensa
oli rehellistä, kunniallisen soturin puhetta, ja me olemme luottaneet
hänen sanoihinsa."
"Siinä ette ole erehtyneet", vastasi Heliumin Tara. "Uskoisin hänelle
henkeni -- sieluni; ja kai tekin luotatte häneen."
Olisipa Gatholin Gahan ollut todellakin onnellinen, jos hän olisi
kuullut ne sanat; mutta kohtalo, joka tavallisesti on epäsuotuisa
rakastuneille tällaisissa asioissa, järjesti toisin, ja sitten leikki
alkoi.
U-Dor siirsi prinsessansa odwarin kolme ruutua vinottain oikealle,
joten se joutui mustan päällikön odwarin seitsemännelle ruudulle. Tämä
siirto osoitti, mitä U-Dor halusi -- pikemminkin veristä kuin
taitopeliä -- ja todisti, että hän halveksi vastustajiaan.
Gahan vastasi siirtämällä odwarinsa panthanin yhden ruudun suoraan
eteenpäin -- teoreettisesti harkitumpi siirto, sillä se avasi hänelle
tien panthaniensa rivin lävitse, samalla kun se ilmaisi sekä pelaajille
että katsojille, että hän aikoi itse olla mukana taistelemassa, jopa
ennen kuin pelin kulku hänet siihen pakotti. Tämä siirto nostatti
meluisia kättentaputuksia tavallisille sotilaille ja heidän naisilleen
varatuilta penkkiriveiltä, mikä ehkä osoitti, ettei U-Dor ollut
kovinkaan suuresti heidän suosiossaan, ja sillä oli myöskin siveellinen
vaikutus Gahanin miehiin. Päällikkö saattaa -- ja usein hän sen
tekeekin -- pelata melkein koko pelin poistumatta omalta ruudultaan.
Istuen siellä thoatin selässä hän näkee koko kentän ja ohjaa kaikkia
liikkeitä. Eikä häntä voida moittia rohkeuden puutteesta, jos hän
valitsee tällaisen pelitavan, koska peli, joka hänen taitonsa ja
miestensä kunnon nojalla olisi kääntynyt voitoksi, olisi sääntöjen
mukaan ratkaisematon, jos hän kaatuisi tahi hänen olisi pahasti
haavoitettuna vetäydyttävä syrjään. Jos päällikkö senvuoksi panee
itsensä alttiiksi henkilökohtaiselle ottelulle, on se todistuksena
siitä, että hän luottaa omaan miekkailutaitoonsa ja on hyvin rohkea,
joilla kahdella ominaisuudella mustien päällikkö laski valavansa
miehiinsä toivoa ja uljuutta antamalla niistä näytteen näin pelin
alussa.
U-Dorin seuraavalla siirrolla tuli Lan-On odwar Taran odwarin
neljännelle ruudulle -- iskumatkan päähän mustasta prinsessata.
Seuraavalla siirrolla Gahan menettäisi pelin, jollei kellanpunaista
odwaria nujerrettaisi tai Taraa siirrettäisi turvalliseen paikkaan.
Mutta jos hän nyt olisi siirtänyt prinsessansa, olisi se merkinnyt
sitä, että hän myönsi vastustajan paremmaksi. Hän saattoi itse siirtyä
kolmelle ruudulle, mutta ei sille, jolla U-Dorin prinsessan odwar oli.
Mustien puolella oli vain yksi pelaaja, joka voi otella vihollisen
kanssa ruudusta, nimittäin Gahanin vasemmalla puolella oleva päällikön
odwar. Gahan kääntyi thoatinsa selässä katsomaan häneen. Hän oli
komeannäköinen mies odwarin upeassa puvussa, ja hänen arvoaan
osoittavat viisi kirkasväristä sulkaa nousivat uhmaavan pystyinä hänen
tuuheasta, mustasta tukastaan. Samoin kuin kaikki kentällä olevat
pelaajat ja ahdinkoon asti täydessä katsomossa istuvat katselijat
hänkin arvasi, mitä hänen päällikkönsä mielessä liikkui. Hän ei
rohjennut puhua, pelitavat kielsivät sen, mutta sen, mitä hänen
huulensa eivät saaneet lausua, ilmaisivat hänen sotaista tulta
säihkyvät silmänsä kaunopuheisesti: "Mustien kunnia ja prinsessamme
turvallisuus ovat taatut, kun minä olen tässä!"
Gahan ei enää epäröinyt, vaan komensi: "Päällikön odwar prinsessan
odwarin neljännelle!" Se oli sellaisen johtajan uskalias siirto, joka
oli nostanut maasta vastustajansa sotakintaan.
Soturi syöksähti eteenpäin ja hypähti U-Dorin miehen valtaamalle
ruudulle. Se oli ensimmäinen ruutu, josta siinä pelissä kamppailtiin.
Pelaajien katseet olivat suunnatut ottelijoihin, katselijat kumartuivat
eteenpäin istuimillaan ensimmäisten kättentaputusten jälkeen, joilla
siirtoa oli tervehditty, ja koko suunnattomassa ihmisjoukossa vallitsi
hiljaisuus. Jos musta sortuisi voitettuna, voisi U-Dor siirtää
voittoisan miehensä Heliumin Taran ruudulle, ja peli olisi päättynyt --
neljässä siirrossa ja Gatholin Gahanin tappioksi. Jos kellanpunainen
kaatuisi, olisi U-Dor uhrannut yhden tärkeimmistä nappuloistaan ja
tyyten tuhonnut sen edun, jonka olisi saattanut saada ensimmäisestä
siirrostaan.
Ruumiillisesti näyttivät taistelijat täysin tasaväkisiltä, ja kumpikin
otteli henkensä edestä, mutta alusta alkaen oli selvää, että musta oli
parempi miekkailija, ja Gahan tiesi, että hänellä oli toinenkin
ja kenties vielä suurempi hyvä puoli vastustajaansa nähden.
Viimeksimainittu taisteli vain hengestään ilman ritarillisuuden ja
uskollisuuden kannustavaa kiihoitinta. Mustan odwarin käsivartta
vahvistamassa olivat nämä ja sen lisäksi tieto siitä, mitä Gahan oli
kuiskannut miestensä korviin ennen pelin alkua, ja niinpä hän ottelikin
sellaisesta, mikä kunnianmiehelle on henkeäkin kalliimpi.
Se kaksintaistelu piti katselijansa lumotun äänettöminä. Viuhuvat
säilät välkkyivät huikaisevassa auringon paisteessa, kalskahdellen
vastakkain, kun pistoja ja iskuja väistettiin. Taistelijain barbaarinen
hihnoitus loi loistavaa väriä villiin, sotaiseen näkyyn. Kellanpunaisen
odwarin oli pakko asettua puolustuskannalle, ja hän otteli hurjasti
henkensä edestä. Kylmän, peloittavan tarmokkaasti pakotti musta hänet
vääjäämättömästi askel askeleelta perääntymään ruudun nurkkaan --
asemaan, josta oli mahdoton siirtyä muualle. Ruudulta poistuminen
merkitsisi sitä, että hän menettäisi sen vastustajalleen ja hankkisi
itselleen häpeällisen ja nopean kuoleman pilkkaavan rahvaan näkyvissä.
Toivottomalta näyttävän asemansa kannustamana teki kellanpunainen odwar
äkkiä rajun hyökkäyksen, pakottaen mustan peräytymään puolikymmentä
askelta, ja sitten U-Dorin miehen säilä sujahti eteenpäin ja viilsi
naarmun hellittämättömän vastustajansa olkapäähän, vuodattaen
ensimmäisen veren. U-Dorin miehiltä pääsi hillitty kehoitushuuto, ja
menestyksensä kiihoittamana koetti kellanpunainen odwar kaataa mustan
jatkamalla ripeästi hyökkäystään. Vähän aikaa miehet liikkuivat niin
nopeasti, ettei kukaan kyennyt seuraamaan niitä katseillaan, mutta
sitten musta odwar väisti salamannopeasti uhkaavan piston, kumartui
sukkelasti eteenpäin, tähdäten näin saatuun aukkoon, ja syöksi aseensa
kellanpunaisen odwarin sydämeen -- terä vaipui kahvaa myöten
kellanpunaisen odwarin ruumiiseen. Katsomolta kajahti huuto, sillä
olipa katsojain suosio ollut kummalla puolella tahansa, kukaan ei olisi
voinut väittää, että taistelu ei ollut komea ja ettei kyvykkäämpi mies
olisi voittanut. Ja mustilta pelaajilta pääsi helpotuksen huokaus, kun
heiltä laukesi viime hetkien jännitys.
En tahdo väsyttää teitä kuvaamalla pelin yksityiskohtia -- vain sen
tärkeimmät piirteet ovat välttämättömät lopputuloksen ymmärtämiseksi.
Neljännellä siirrolla mustan odwarin voiton jälkeen pääsi Gahan U-Dorin
neljännelle ruudulle. Viereisellä ruudulla vinottain vasemmalla oli
kellanpunainen panthan, ainoa mies, joka paitsi U-Doria itseään saattoi
ryhtyä taisteluun hänen kanssaan.
Kahden viimeisen siirron aikana oli sekä pelaajille että katsojille
selvinnyt, että Gahan eteni suoraan kentän poikki päästäkseen
mieskohtaiseen kamppailuun kellanpunaisen päällikön kanssa -- että hän
uskoi olevansa parempi miekanmittelijä ja pani kaikki sen varaan, koska
molempien päällikköjen joutuessa otteluun tulos ratkaisee koko pelin.
U-Dor saattoi lähteä paikaltaan käydäkseen ottelemaan Gahanin kanssa
tai siirtää prinsessansa panthanin Gahanin valtaamalle ruudulle,
toivoen viimemainitun voittavan mustan päällikön, joten peli jäisi
ratkaisemattomaksi, kuten aina käy, jos joku muu mies kuin päällikkö
surmaa vastapuolen päällikön, taikka siirtyä pois ja ainakin
toistaiseksi välttää mieskohtaisen kamppailun. Tämä hänellä olikin
mielessään, kuten oli ilmeistä kaikille, jotka näkivät hänen tähyilevän
laudan lähiosia. Ja hänen harminsa oli silminnähtävä, kun hän huomasi
Gahanin sijoittuneen niin, ettei hän voinut siirtyä ainoallekaan
ruudulle, jolle Gahan ei ulottuisi seuraavalla siirrollaan.
U-Dor oli siirtänyt uhatuksi joutuneen prinsessansa neljännelle
ruudulle itäänpäin Gahanista ja kauemmaksi hänestä itsestään. Mutta se
ei ollut onnistunut. Nyt hän käsitti voivansa panna oman odwarinsa
ottelemaan Gahanin kanssa; mutta hän oli jo menettänyt toisen odwarin
eikä hevillä tahtonut jäädä ilman toistakin. Hänen asemansa oli vaikea,
sillä hän ei halunnut taistella Gahanin kanssa mieskohtaisesti, samalla
kun oli hyvin todennäköistä, ettei hän voisi sitä välttää. Oli vielä
yksi mahdollisuus, joka perustui hänen prinsessan panthaniinsa, ja
niinpä hän sen enempää arvelematta määräsi tämän siirtymään mustan
päällikön valtaamalle ruudulle.
Nyt oli katsojain myötätunto jakamattomana Gahanin puolella. Jos hän
häviäisi, julistettaisiin peli tasapeliksi eikä Barsoomissa pidetä
tasapeliä sen paremmassa arvossa kuin maapallollakaan. Jos hän
voittaisi, koituisi siitä epäilemättä päälliköiden välinen
kaksintaistelu, ja sitä kaikki toivoivat. Nyt oli jo kaiken nojalla
selvää, että pelistä tulisi lyhyt, ja väkijoukko olisi harmissaan, jos
se jäisi ratkaisemattomaksi ja kaatuneita olisi vain kaksi. Muistettiin
suuria, historiallisia pelejä, joissa peliä aloitettaessa kentällä
olleista neljästäkymmenestä miehestä oli jäänyt henkiin vain kolme --
molemmat prinsessat ja voittanut päällikkö.
He moittivat U-Doria, vaikka hänellä itse asiassa oli täysi oikeus
ohjata pelinsä parhaaksi katsomallaan tavalla, eikä hänen
kieltäytymisensä ryhtymästä taisteluun mustan päällikön kanssa
välttämättä ollut pelkuruuden merkki. Hän oli suuri päällikkö, jonka
oli vallannut halu omistaa Tara. Hän ei voinut niittää kunniaa
antautumalla taisteluun orjien, rikollisten tai Manatajista kotoisin
olevan tuntemattoman soturin kanssa, eikä panoskaan ollut siksi suuri,
että olisi kannattanut antautua vaaraan.
Mutta nyt oli Gahanin ja kellanpunaisen panthanin välinen ottelu
käynnissä, ja seuraavan siirron ratkaisu ei enää ollut muiden kuin
heidän käsissään. Ensi kerran manatorilaiset näkivät Gatholin Gahanin
taistelemassa, mutta Heliumin Tara tiesi hänen käytelevän miekkaansa
mestarillisesti. Jos Gahan olisi nähnyt ylpeän välkkeen tytön silmissä,
olisi hän helposti saattanut ihmetellä, olivatko ne samat silmät,
joista oli säihkynyt tulta ja vihaa häntä kohtaan silloin, kun hän
O-Tarin palatsin alaisissa holveissa oli peittänyt Taran huulet
rajuilla suudelmilla. Tarkkaillessaan Gahanin miekkailua ei Tara
saattanut olla vertaamatta häntä kahden taivaankappaleen parhaaseen
miekkamieheen -- omaan isäänsä, virginialaiseen John Carteriin,
Heliumin prinssiin, Barsoomin sotavaltiaaseen -- ja hän tiesi, ettei
mustan päällikön taito jäisi verrattaessa paljoa huonommaksi.
Lyhyt ja naseva oli se kaksintaistelu, joka ratkaisi kellanpunaisen
päällikön neljännen ruudun omistuksen. Katselijat olivat odottaneet
mielenkiintoista, ainakin keskinkertaisen pituista ottelua, mutta he
nousivat melkein pystyyn nähdessään säkenöivän miekkailun, joka
päättyi, ennenkuin näkijä ennätti pidättää henkeään. He näkivät mustan
päällikön astahtavan taaksepäin miekan kärki maahan suunnattuna, kun
taas hänen vastustajansa, jonka sormista heltisi miekka, tarttui
rintaansa, vaipui polvilleen ja retkahti sitten eteenpäin kasvoilleen.
Ja sitten Gatholin Gahan käänsi katseensa suoraan Manatorin U-Doriin,
joka oli kolmen ruudun päässä. Päällikkö saa siirtyä kolme ruutua --
kolme ruutua mihin suuntaan hyvänsä, joko suoraan tahi mutkitellen,
kunhan hän vain ei saman siirron aikana käy kahdesti samalla ruudulla.
Väkijoukko näki sen ja arvasi Gahanin aikeet. Katsojat nousivat pystyyn
ja päästivät mylviviä suosion huutoja, kun hän verkkaisesti asteli
välillä olevien ruutujen poikki kellanpunaista päällikköä kohti.
Kuninkaan aitiossa istui O-Tar, silmäillen synkästi näyttämöä.
O-Tar oli suuttunut. Hän oli suuttunut U-Dorille siitä, että tämä
oli ryhtynyt pelaamaan orjattaresta, jonka hän oli toivonut
ainoastaan orjien ja rikollisten pelipanokseksi. Hän oli suuttunut
manatajilaiselle soturille siitä, että tämä oli sekä pelannut että
otellut niin paljon paremmin kuin Manatorin miehet. Hän oli suuttunut
katsojiin sitä, että he avoimesti osoittivat vihamielisyyttään miestä
kohtaan, joka oli monia vuosia paistatellut hänen suosionsa hohteessa.
O-Tar, jeddak, ei ollut nauttinut iltapäivästä. Myöskin hänen
ympärillään istuvat ylimykset olivat synkkiä -- myöskin he tuijottivat
murjotellen kentälle, pelaajiin ja rahvaaseen. Heidän joukossaan oli
köyristynyt ukko, joka tähyili kenttää ja pelaajia heikoilla,
tihruisilla silmillään.
Kun Gahan astui U-Dorin ruudulle, karkasi tämä miekka kädessä hänen
kimppuunsa niin raivokkaasti, että vähemmän taitava ja vähemmän
voimakas miekkailija kuin Gahan olisi siitä nujertunut. Minuutin ajan
taistelu oli tiukkaa ja rajua, jättäen varjoon kaikki, mitä siihen
saakka oli nähty. Tässä tosiaan oli kaksi suurenmoista miekkailijaa, ja
tämä ottelu lupasi korvata katselijoille pelin lyhyyden tuottaman
pettymyksen. Eikä ottelua ollut kestänyt kauan, ennen kuin moni olisi
ollut valmis ennustamaan, että hän silloin näki taistelun, josta tulisi
historiallinen Manatorin jetanmuistelmissa. Nämä miehet käyttivät
miekkailutaidon kaikkia temppuja ja juonia. Silloin tällöin jompikumpi
osui toiseen, saaden veren vuotamaan vastustajansa kuparinväriselle
iholle, kunnes he molemmat olivat punaiset hurmeesta; mutta kumpikaan
ei näyttänyt kykenevän antamaan surmaniskua.
Paikaltaan kentän toisesta päästä tarkkaili Heliumin Tara pitkäksi
venyvää taistelua. Hänestä näytti musta päällikkö koko ajan olevan
puolustuskannalla, ja jos Gahan milloin ahdistikin vastustajaansa,
jätti hän käyttämättä hyväkseen toisen monet virheet, jotka tytön
harjaantunut silmä huomasi. Gahan ei kertaakaan näyttänyt olevan
tosivaarassa eikä myöskään näyttänyt pinnistävän taitoaan niin paljon,
että olisi voittanut. Kaksintaistelua oli jo kestänyt kauan, ja päivä
alkoi kallistua iltaan. Pian oli käsissä päivänvalon äkillinen
muuttuminen pimeydeksi, mikä Barsoomin ilman ohuuden vuoksi tapahtuu
melkein ilman maapallon varoittavaa hämärää. Eikö ottelu päättyisikään?
Julistettaisiinko peli sittenkin tasapeliksi? Mikä mustaa päällikköä
vaivasi?