"Herra ratsumestari, pyydän teiltä, älkää pidättäkö minua. Tyttö parka
on karkuteillä."
"Kuka? Mistä tytöstä te puhutte?"
"Selityksiin ei nyt ole aikaa, herra ratsumestari, mutta kun kerran
olette tässä, niin auttakaa minua pelastamaan hänet. Ehkä se on vielä
mahdollista, voi, ja jos kukaan pystyy häntä rauhoittamaan, niin juuri
te!"
Hän veti Morenoa mukanaan. Tämä ei pannut vastaan, hämmästynyt kun
oli, ja ollessaan vain muutaman askeleen päässä kodistaan hän huomasi
kauhukseen, kuinka nainen ojensi kätensä ovea vasten pysyäkseen
pystyssä ja samalla horjahteli: seuraavassa silmänräpäyksessä hän
varmasti syöksyisi kynnyksen yli. Moreno tarttui häneen, kietoi
käsivartensa hänen ympärilleen ja katsoi häntä kasvoihin. Nainen oli
Umm Djehan.
Tuntiessaan Morenon hän sai kuin sähköiskun, joka lyhyeksi hetkeksi
salaman tavoin antoi hänelle uutta voimaa. Umm Djehan kietoi
käsivartensa Morenon kaulaan, suuteli häntä tulisesti eikä virkkanut
muuta kuin ainoan sanan: "Hyvästi!"
Sitten hänen käsivartensa heltisivät, ja hän vaipui taaksepäin. Moreno
katsoi häneen tyrmistyneenä ja huomasi, että hän oli kuollut.
Samassa tuli Gregor Ivanitsh paikalle ja auttoi häntä pitämään elotonta
ruumista pystyssä. Moreno tahtoi viedä hänet asuntoonsa.
"Ei", sanoi 'hengen vihollinen' päätään pudistaen, "lapsi parka
on minun luonani ollut sairaana, sentähden tahdon myös hautauttaa
hänet omalla kustannuksellani. Nyt hän on kuollut. Hän ei ole minua
rakastanut, mutta minä tahdoin hänen parastaan, ja siinä on syytä
kyllin, että saan pitää itseäni hänen ainoana omaisenaan."
"Mitä sitten oikeastaan on tapahtunut?" kysyi Moreno.
"Eipä paljoa. Hän ei halunnut joutua myydyksi, hän ei suostunut
lähtemään Trapezuntiin. Hän kieltäytyi tanssimasta, ja mitä ei koskaan
ennen ollut tapahtunut, mitä ei koskaan ennen oltu hänessä nähty, hän
kulutti yöt ja päivät itkien, hän raastoi rintojaan ja repi kynsillä
kasvojaan. Kauneudenloiste ei tiennyt enää kuinka tulisi hänen kanssaan
toimeen ja halusi kovasti päästä hänestä eroon. Silloin sanoin
puolestani Umm Djehanille: 'Tyttäreni, olet väärällä tiellä, ja juuri
henki saa ilmeisesti pääsi pyörälle. Unohda tyhmät ajatukset! Juo,
naura, laula, huvittele, anna oikuillesi täysi valta! Olet nuori, olet
kaunis, herätät ihailua ja tanssit kuin haltiatar. Kenraalikin makaa
jalkojesi juuressa, jos haluat. Minkätähden oikeastaan et tahdo?"