Sananlaskuja, arvoituksia ja satuja oli kaikkialla, satuja
kuitenkin etupäässä Venäjän-Karjalassa ja Sortavalan lähipitäjissä.
venäjän-Karjalan pitäjät Vuokkiniemi ja Paanajärvi ovat
mytologis-historiallisten runojen olemassaolon keskustana. Kuta enemmän
mainituilta paikkakunnilta poistuu mihin suuntaan tahansa, sitä
harvinaisemmiksi tulevat tämänlaiset runot, mikäli osaksi itse olen
kokenut, osaksi varmasti kuullut muiden mainitsevan. Tuoppajärven ja
Pääjärven tienoilla, Sodankylässä ja Kuolajärvellä niitä oli sangen
vähän; hieman paremmin niitä muistetaan vielä Kajaanin läänissä ja
Repolassa. Savossa ja Suomen-Karjalassa ne ovat enimmäkseen unhotuksiin
joutuneet, ja Venäjän-Karjalassa niillä seuduin, jotka ovat itä- ja
eteläpuolella äsken mainittuja, lauletaan parhaasta päästä venäläisten
laulujen sokerruksia. Nämä alkavat myöskin Vuokkiniemessä,
Paanajärvellä ja Repolassa saavuttaa suurempaa suosiota kuin
alkuperäiset suomalaiset laulut. Idylliset runot elävät yhä vielä
Sortavalan, Jaakkiman, Kurkijoen, Kesälahden, Kiteen, Ruskealan,
Pälkjärven, Tohmajärven, Ilomantsin, Liperin ja Pielisjärven pitäjissä.
Lappeenrannan lähipitäjissä ne olivat melkein kokonaan tuntemattomat,
ja niin sanottiin asian laidan olevan myös Kurkijoen eteläpuolisissa
seuduissa. Koko Savossa niitä on sangen vähän, Venäjän-Karjalassa
hieman enemmän. --
Turha oli toivoni saada tällä matkalla edes Karjalan rahvaalta
suomalaisen runouden tuotteet, sananlaskut, arvoitukset y.m.
jotakuinkin täydellisesti kerätyiksi. Ainakin puolet niistä elänee enää
vaan kansan muistissa, kunnes ne vastedes ehditään kirjaanpanna tai
kunnes ne ainaiseksi häviävät. Ei ole niin suurta vaaraa sananlaskujen,
arvoitusten ja satujen kuin vanhojen runojen unhottumisesta; sillä
edellisten sijaan muisti ei ulkoapäin saa sellaista korvausta kuin
jälkimäisten, joita syrjäyttämistään syrjäyttävät puolivenäläiset,
puoliruotsalaiset tai muut uudemmat laulut. Sen tähden olisi suotavaa,
että Seura vastedeskin pitäisi huolta niiden keräämisestä, mikä
lieneekin helpompaa sittenkuin on ehditty järjestää ja painosta
julkaista aikaisemmin muistiin pannut. Muuten se, joka harrastaisi
asiaa ja olisi halukas tekemään vaelluksia, saattaisi vähillä kuluilla
tehdä sellaisia keräyksiä. Vuonna 1828 vaelsin, matkarahoinani vajaa
100 ruplaa pankkiseteleitä, vapunpäivästä syyskuun keskivaiheille, ja
tämän suven vaelluksiin kuuden kuukauden ajalla ei mennyt enempää kuin
200 ruplaa. Näistä rahoista olisivat kyllä puoletkin riittäneet ja
matkan tarkoitus olisi saavutettu, jos nyt, kuten silloin, olisin
liikkunut talonpoikaisvaatteisiin puettuna. Monessa suhteessa kesänaika
on talvea sopivampi sellaisten matkustuksien toimeenpanemiseen.
Elias Lönnrot.
2.
Kamreeri Rabbelle.
Kajaani, 15 p:nä syyskuuta 1836.
Rakas Veli!
Muut tervehtivät sisään astuessaan, mutta minun on ensi sanoikseni
sanottava: Jää hyvästi! Hyvästi siis muutamiksi kuukausiksi tai koko
vuodeksi tai (theon en gounasi keitai) [= se on jumalten vallassa]
ainaiseksi! Huomenna, tai ylihuomenna lähden matkaan ja olisin, jo pari
viikkoa sitten lähtenyt liikkeelle, ellei punatautia olisi ilmestynyt
muutamiin paikkoihin, ja ellen minä olisi pitänyt syntinä noin heti
jättää kajaanilaisia tuon häijyn vihollisen käsiin, edes urkkimatta sen
voimaa ja hyökkäystapaa, jotta sen jälkeen ennen lähtöäni olisin voinut
järjestää puolustuksen. Minkä nyt maaherran tahdosta olen tullut
hukanneeksi virkavapaus-ajastani, sen aion ensi syksynä korkoineen
ottaa takaisin. Onpa tämä viipymiseni muuten ollut sangen
tarpeellinenkin, kun Mehiläinen surinallaan on tuottanut minulle yllin
kyllin työtä, niin ettei minun sitten matkalla tarvitse pitää huolta
siitä. Mehiläisen, meidän linnun, laita on nyt niin, kuin huomaat
myötäliitetystä ilmoituksesta, jota pyydän sinun toimittamaan
julkaistavaksi "Finlands Allmänna Tidningissä", mahdollisesti myös
Morgonbladissa ja H[elsing]fors Tidningen'issä. Pyydä myös puolestani
postitoimen johtokunnalta -- jos pyyntö joka vuosi välttämättä on
uudistettava -- että se alaisilleen postinhoitajille antaa määräyksen
tilauksien vastaanottamisesta. Tilausmaksut voivat postilaitoksen
johtokunnasta lähettää tavallista tietä Mehiläisen toimitukselle
Ouluun, s.o. Barokille, jonka olen valtuuttanut niitä siellä
vastaanottamaan ja käyttämään. Sen tekevät postilaitoksen johtokunnassa
itsestäänkin, joten siitä ei tarvitse mitään puhua.
Jos matkallani saisin Sinulta kirjeen Kuolassa, jonne saavun helmikuun
lopulla, tai Arkangelissa, jonne tulen toukokuun alussa, niin se minua
äärettömästi ilahuttaisi.
Rehellinen ystäväsi
Elias Lönnrot.
[Yllämainittu "Mehiläisen" tilausilmoitus.]
3.
Lehtori Keckmanille.
(Alk. suomeksi.)
Uhutkylästä 24 marrask. 1836.
Rakas Veljeni!
Kajaanista lähtiissäni oli Mehiläisen ja muien kera niin äiä
toimittamista, etten ennättänyt matkalle päästä, kun vasta 16
Syyskuuta. Aikomukseni oli Kiannan pappilasta Sinulle kirjottaa, vaan
hupenipa se aika siinä niin, ettei saanut tolkkuun. Nyt vasta täältä
Uhtuen kylästä saan toivoni täytetyksi ja samassa vähin kertoa matkani
ensi alkeista, kun jo olenki pian kaksi kuukautta Venäjän puolella
ollut. Tässä kylässä yksin olen jo lähes 3 viikkoa viipynyt ja
kirjotellut, mitä on sattunut runoja, lauluja, tarinoita, sanalaskuja,
arvuutuksia, outoja sanoja ja muita senlaisia. Taitaispa jos vielä
kaheksi kuukaueksi olla kirjottamista tässä kylässä, erittäinki
tarinoissa eli saarnoissa, jolla nimellä niitä myös täällä mainitaan ja
joista ei näytä loppua heti saavan; vaan kuitenki olen päättänyt lähteä
tänäpänä muitaki kyliä katsomaan. Sanalaskuja ja arvuutuksia on jo niin
keräytynyt, että uusille enää ei saa siaa entisissä kirjoissa, jonka
tähen pitää ruveta entisiä vähitellen selvään kirjottamaan. Kalevalaan
on myös tullut montaki lisäystä. Tästä lähen nyt esinnä Tuoppajärven
kylilöihin, siitä Pääjärven, Kantalahen ja Imantran seutuloille.
Helmikuussa arvattavasti olen Kuolan kaupungissa, josta taasen lähen
jälelle etsimään kyliä ja paikkoja, jotka mennessä jäivät käymättä.
Lopulla Huhtikuuta taian tulla Kemin kaupunkiin Vienameren rannalla ja
siitä lähen poikki meren Vienan eli Arkangelin kaupunkiin. Sitä vähä
kuuluu yhtäläiseen kulettavan, ettei siinä pitkää aikaa menne'kän,
ennenkun taasen olen tällä puolen merta ja alotan kulkea halkimaisin
Nurmeksen pitäjän rajoille. Niin siitä sitte alan astua pitkin rajaa
Laatokan meren rannoille ja vähin Aunuksen Läänissäki käytyäni, lähteä
Suomen Karjalan ja Viipurin läänin halki Helsinkiin, johon taian
Lokakuun aikoina tulevana syyssä päästä. Sillä tavalla olen aikonut
matkata, enkä ulommaksi yritellä, kun missä selvää suomea puhutaan.
Mutta nyt mitä en ni muista, josta tällä kerralla kirjottaisin, kuin
että viimmesessä kirjotuksessasi pyysit minunki sanomaan, miltä hoti
näyttäisi aviisissa Hels[ing]fors Morgonblad luettava ruotsal. kääntö
Kalevalan 15:nestä runosta. Hyvinpä näyttää onnistuneen ja toivotettava
asia olisi, saaha kaikki runot niin somasti käännetyksi. Muutamia
erehyksiä siinä taisi olla, vaan ei monta. Niin esim. v. 19 sana
_valvatti_ ei ollut juuri oikein käätty, sillä se merkitsee sitä, ketä
uotetaan, oikein unta saamatta eli _valvomalla_ uotetaan (morsianta);
v. 22 _viikon_ merkitsee _yhteisesti pitempää aikaa_, uskottavasti
venäläisestä sanasta _vekj_ suomeen tullut; v. 82 _polvemmaksi_,
pitkäksi, epätietoseksi ajaksi; v. 86 _laklut_, diminut. sanasta
_lakla_, sorsan, sotkan eli allinsukuinen vesilintu; v. 228 _Karsina
uunipuolus_ pirtistä ja myös kellarihuone pirtin lattian alla, johon
ovi muurin vierestä käypi. Viimmeisen arkin lähetetyistä ouvommista
sanoista, panen tätä kirjotusta seuraavaksi. Stud. Cajanilta, joka
tähän asti tämän syksyn on minua Venäjän puolella matkatessani
seurannut ja hartaasti kysellyt kaikkia outoja sanoja, taiat tulevana
vuonna Hels[ingi]ssä soaha joitakuita selvityksiä Kalevalassa ja
hyvinpä minultaki, jos Kuolaan taikka Vienaan kirjotat. Mehiläisestä
kirjotin jo viimmen, jotta sihen toivoisin Sinulta jotai apua. Ennen
lähtöäni Kajaanista laitin sihen kirjotusta hyväsesti noin puoleksi
vuoeksi ja Kuolasta taian soaha jotai lisäksi lähettää, vaan en
tahtoisi'kan sillä aikoani kovin viivytellä. Voi hyvin. -- Veljellinen
ystäväsi
Elias Lönnrot.
4.
Luutnantti Örnhjelmille.
(Konsepti.)
Uhut, 24 p:nä marraskuuta 1836.
Nyt olen tullut lähemmä 10 peninkulman päähän Suomen rajalta ja aion
huomenna matkustaa edelleen. Sitä ennen tahdon ylioppilas Cajanin
mukana, joka huomenna alkaa paluumatkansa Kajaaniin, lähettää terveisiä
Sinulle ja vaimollesi, koska en kuitenkaan pitkään aikaan toiste voine
sitä tehdä. Miten on nykyä Kajaanin yhteiskunnallisten olojen laita?
Melkoisesti huolissani läksin sieltä kuultuani, että tuo jo muutenkin
pieni seuraelämäpiiri oli välien rikkoutumisesta hajaantunut. --
Suokoon Jumala kuitenkin meille kaikille edelleen terveyttä. Hyvin
köyhää maa kuuluu olevan täällä pohjoiseen; en kuitenkaan luule nälkään
kuolevani, sillä aina toisen pitää voida elää siinä, missä toisenkin.
-- Eräällä tehtävällä minun täytyy vaivata Sinua; pyydän nimittäin
Sinua ostamaan kopallisen hyviä heiniä ja säilyttämään ne Kajaanin
talvimarkkinoihin sekä silloin antamaan ne Enonsuusta kotoisin olevalle
venäläiselle talonpojalle Dmitreille. Minä ynnä Cajan näet asuimme
hänen talossaan viikon päivät, eikä hän ottanut siitä maksua, vaan teki
sen sopimuksen, että talvimarkkinoilla saisi pienehkön kopan hyviä
heiniä. Neuvoin häntä menemään sinun luoksesi, minkä vuoksi minun nyt,
suorittaakseni tämän kunniavelan, täytyy vaivata Sinua. Voudilta saat
siihen rahoja. Ellei heiniä missään olisi saatavissa, niin pyydä
sitten, että Polvilasta annetaan. Jää hyvästi.
5.
Kruununvouti Wichmannille.
(Konsepti.)
Uhut, 25 p:nä marraskuuta. 1836.
Viimeisenä hetkenä, ennenkuin täältä lähden pohjoisemmille seuduille,
on hauskaa lähettää Sinulle ja vaimollesi tervehdys. En voine pitkään
aikaan vastedes sitä tehdä, ellen joulukuun lopulla käy pistäymässä
Kuusamon markkinoilla. Mutta se matka riippuu silloisesta
olopaikastani; voin näet silloin jo olla kauempana rajalta. Nyt olen
ruvennut keräämään suomalaisia satuja ja olen jo pannut paperille niitä
1/4 sadan verran. Luultavasti niiden luku kasvaa moneksi sadaksi,
ennenkuin taas olen Kajaanissa. Olen näet aikonut vaelluksillani käydä,
paitsi täällä asuvien suomalaisten luona, myös ennen paluutani
Suomen-Karjalassa ja Viipurin läänissä. Silloin luulen voivani kestitä
lapsiasi saduilla vaikka monta päivää perätysten. Voi hyvin.
6.
Postinhoitaja Gosmanille.
(Konsepti.)
Uhut, 25 p:nä marraskuuta 1836.
Koska olen varma siitä, että Sinä taloudellisten ja muiden tarpeiden
esiintyessä olet vanhemmilleni avullinen, olen sen asian suhteen
vähemmin levoton kuin lähtiessäni Kajaanista. Muistuta heitä, että
talvimarkkinoilla ostavat pellavia ja hamppuja, ettei niistä vuoden
kuluessa tule puutetta, sekä ruokatavaroita, lihaa ja muuta sellaista.
Voudilla kaiketi silloin on niin paljo rahoja, että hän voi antaa, mitä
tarvitaan. -- Matkani on tähän asti ollut koko hauska; millainen se
tämän jälkeen on oleva, sitä en niin tarkoin tiedä. Lähdettyäni
Kajaanista, tulin ensin Säräisniemelle, missä viivyin pari kolme
päivää, kuljin sitten salomaiden kautta Puolangalle, viivyin siellä
pappilassa pari päivää, tulin sitten Hyrynsalmelle ja asustin rovastin
luona kolme päivää; sieltä Kiannalle lokakuun alussa. Saman kuun
8:ntena päivänä tulivat Akseli ja vasta 16:ntenä [yläpuolelle
kirjoitettu: 17] 1 p:nä matkustin pois sieltä, ensin vesitse viisi
peninkulmaa Venäjän rajalle. 20:ntena päivänä lienee kuljettu rajan
yli, ja siitäperin olen oleskellut näissä kylissä tehden keräyksiä.
Olen kyllä viihtynyt tähän asti, mutta en rohkene toivoa, että minulla
vastedes olisi yhtä hauskaa, kun jään vallan yksikseni, sillä Cajan,
joka tähän asti on ollut matkakumppanini, eroaa nyt minusta ja lähtee
paluumatkalle teidän luoksenne; minun taas täytyy lähteä kauemmaksi
vaan. Toiste enemmän. Voi siihen saakka hyvästi.
7.
Tuomari Flanderille.
(Konsepti.)
Uhut, 25 p:nä marraskuuta 1836.
Näillä riveillä saan ensi kerran tervehtää Sinua ja muita --
"Nygårdilaisia" ["Nygård" oli tuomari F:n koti Paltamossa]; vasta en
voine sitä tehdä ennenkuin Kuolasta helmikuussa. Kelirikko on tähän
asti minua viivytellyt, niin etten ole päässyt etemmäksi kuin noin 10
peninkulmaa rajalta, mutta tänään aion lähteä liikkeelle viivyttyäni
kolme viikkoa tässä kylässä. Ylioppilas Cajanin kanssa olen asunut
vallan oivallisessa kamarissa eli kornitsassa, joksi sitä täällä
sanotaan, ja olen joka päivä laulattanut sekä tyttöjä, akkoja että
miehiä ja poikia tai antanut heidän kertoa satuja, niin että kyllä on
ollut täysi työ, ja ettei ikäväkään ole vaivannut. Täältä nyt vaellan
pohjoisemmille seuduille, tulen muun muassa pian käymään Skiitan
nunnaluostarissa, joka täältä on vajaan 10 peninkulman päässä. -- Voi
hyvin.
8.
Lääketiet. kand. Ingmanille.
(Konsepti, suomeksi.)
Uhutkylästä 25 Marrask. 1836.
Vasta nyt jälle lähetän kirjan _Pieniä runoja Gottlundilta_, jonka
kamaristasi jo kesällä 1834 omin lupineni otin. Senlaisesta lainasta jo
vaan pitäisi paremmin ja mahtavammin kiittää, kun osaankana. Pian 2
kuukautta olen nyt ollut Venäjän puolella, vaan edl. [tässä kuten
seuraavissakin kirjoituksissa edl. (= edelleen) merkitsee j.n.e.].
Paitsi runoja, virsiä (itkuvirsiä), lauluja, hoiunnoita, sanalaskuja ja
arvuutuksia olen myös ruvennut keräämään suomalaisia tarinoita eli
saarnoja, jolla nimellä niitä myös täällä mainitaan. 25 on jo sana
sanalta kirjassa, ja näyttää niitä saavan, jos kuinka paljo. Jos
jolloin jouat, niin kirjota jotakuta Mehiläiseen ja laita
Kirjapränttääjä Barckille Ouluun. Voi hyvin.
9.