Kiitos kirjeestäsi, jonka palatessani Kuhmon ja Repolan pitäjistä
Venäjän puolelta vastaanotin. Matkustin mainituille seuduille jo
viime avoveden aikana ja tarkastelin paitsi rokotusta kaikenlaista
muuta, niin että jäät ehtivät sekä vahvistua että tulla lumen
peittämiksi. Koska matkani alku sattui kekrin aikaan, niin saatat
arvata, etten kärsinyt mitään puutetta ja enpä totisesti ole nähnyt
tätä maata niin varakkaana ennen, kuin tällä kerralla. Rahvaan
kekriolut ei kuitenkaan ollut kiitosta ansaitsevaa, siitä näet
yleensä puuttui humalaa. Minä puolestani pääsin asiasta siten, etten
juonut, mutta toisin oli tsaajun (teen) laita Repolan pappilassa.
Saatat tästä luotettavasta viime päivänä tapahtunutta teenjuontia
kuvaavasta kertomuksesta päättää, missä määrin sitä edellisinä
päivinä harjoitettiin: aamulla 6 kuppia teetä, 4 kuppia kahvia
pappilassa (aamupäivällä); aamiaisen jälkeen pyydetty talollisen
Tahvosen luo, missä join 4 kuppia teetä, 8 kuppia kahvia; heti
päivällisien jälkeen (jäähyväisien edellä) taaskin 6 kuppia teetä,
taaskin pappilassa. Herra tietää, mitä vielä olisi voinut nauttia
illalla, ellen olisi sitä ennen lähtenyt pois vieden mukaani
sen kokemuksen, että kaikkia se vatsa parka saakin kestää. --
Enemmän toiste, kun minulla parin viikon päästä on kunnia omassa
persoonassani tulla kunniatervehdykselle. Mitä tulee maksettavaksi
määrättyihin rahoihin, niin anna niiden olla siellä, kunnes palaan,
ellet mahdollisesti jo ole jättänyt niitä Wichmannin asiamiehelle;
ennen matkaani näet otin vähän rahoja Wichmannilta ja pyysin häntä
ottamaan korvausta rahatoimikamarista, jos siellä on minulle
maksettavaksi määrättyjä rahoja. Tervehdi nyt ennen muita perin
miellyttävää perhettäsi ja sitä lähinnä -- -- --
3.
Lehtori Keckmanille.
(Alk. suomeksi.)
[Kajaani,] 6 Helmistä 1835.
-- -- -- -- -- -- --
Kerta sitte Helsingistä tultuani käpäsin taas tänä syyssä Venäjänki
puolella Repolan pitäjässä lisännyksiä [nim. runoja] saamassa, josta
jo ehkä ennen lienen kirjottanut.
-- -- -- -- -- -- --
KUUDES MATKA v. 1835.
[Kalevalan valmiiksi saatuansa ei Lönnrot joutanut lepäämään,
päinvastoin hän entistä suuremmalla innolla jatkoi tehtäväänsä, jonka
merkityksen yhä selvemmin alkoi ymmärtää. Huhtikuussa v. 1835 hän
teki sen laajan kiertomatkan, josta seuraavilla lehdillä kerrotaan,
venäjän-karjalaisen asutuksen itärajalle, kulkien Kuhmosta Repolan
kautta Rukajärveen, sieltä pitkin Tsirkkakemiä Jyskyjärveen, Uhtueen,
Jyvälahteen, Vuokkiniemeen ja vihdoin Kiannan kautta kotiin. --
Liitteeksi on pantu muutamia otteita kirjeistä, joista näkyy, että
Lönnrot elokuun lopussa 1835 käväisi Lapukassa Venäjän puolella.]
1.
Lehtori Keckmanille.
(Alk. suomeksi.)
Kuhmosta, 12 Huhtikuuta 1835.
R. Y. Jo viikon eellä lähin Kajaanista aikomisella keliliiheeksi
Venäjän puolelle päästä. Rospuutta on kyllä joutumassa, vaan
matkani ei ole vielä Kuhmon pappilasta etemmä joutunna. Enkä varsin
hitaisuuttanikan sihen syytä, koska olen heikon sairaan tähen
viipynyt moniahan päivän ja ilman sitä tuoretta rokkoeste-ainetta
täällä vaksinoitusta lapsista Venäjälle vieäkseni uotellut, jota
Repolan pappi millon sanallisesti, kullon kirjallisesti on minun
sinne laittamaan pyytänyt. Ja eipä täällä juuri ikävässä ole
elettykänä. Esinnä alkuviikosta kulin pappien matkoa kinkerillä
pitkin rajakyliä Venäjätä vastoin. Siellä satuin muutamia runoja
saamaan Venäjän miehiltä, jotka heiän puolelta olivat kinkerille
tulleet. Loppuviikon olen hartaasti Kuhmon pappilassa korttia
lyönyt kolmen papin, Sotkamon Nimismiehen, Pitäjän kirjottajan ja
muien kanssa. Vaan loppu hyvistäki häistä ja nyt puolisen jälkeen
täytyy lähteä matkalle Repolaan. Keli on kylläki kehno, tiet vieläi
kehnommat, matka 7 penik. Repolan kirkolle, jonne kuitenki aion
päästä jos hiihtomalla kulkisin. Ja hiihtoa sitä pitäneeki, sillä
hevoista kuuluu joka askelessa puottelevan. Nyt vaan eillä kirjotan
Sinulle tervehyksiä, koska Sotk. Nimismiehen paluumatkassa saan
kirjani hyvin Kajaaniin ja sieltä Sinulle kulkemaan. Viimmen en
tainnut muistaa pyytää Sinua ennen pränttäämistä tarkoin joka Runon
päälliskirjotusta parantamaan, jotka kyllä parannusta tarvitsevat.
Jos, mitä Esipuheen tapasessa Runo-opista on kirjotettu, tahottaisi
täyellisemmästi, niin olisin senki vasta tekevä. Aion esinnä
mainitusta opista Helsingf. Morgonbladiin ruotsiksi kirjottua, eikä
olisi tainnut haitatakkana, vaan kuluupa se aika ilmanki kaikkiin
ennättämätä. Mutta kirjotappa Sinä, sillä meiän Herrasrunojat,
itse Juteiniki, ovat paljo syrjäytyneet oikiasta runolaausta ja
tarvitsisivat muistutettaa. -- Mitäs Sinusta on nimi Kalevala?
Saatta, jos tahtonetta, toisenki antaa. Ouolta taitaa kirjotus laatu
_vempelen, kantelessa_ näyttää, mutta minusta senlaisia sanoja
taivutetaan 2:hellaki tavalla: 1:ksi _vempele, -leen, -leelle_, 2:ksi
_vemmel (vempeli), -len, -lelle_. Senlaisia sanoja kun _taivas_
lienee alusta alkain sanottu: _taivahi, taivahen_ (contr. _taivaan_),
taivahehen (taivahesen, taivasehen, taivaaseen j.n.e.). --
Arkiiviin tulevia alkukirjotuksia en tainut kaikkia lähettää, sillä
monia vanhoja runoja oli uuempien kanssa yksille paperilehille
kirjotettu, enkä tainnut niitä jälkimmäisiä vielä käsistäni antaa.
Empä nyt enemmän ennätäkkänä, vaan pyyän Sinun tervehtämään muitaki
ja kirjottamaan minulle, niin Venäjän puolelta kotiin tultuani tahon
vastata. Veljellisesti ja ystävällisesti
Elias Lönnrot.
2.
[Päiväkirjasta; alk. suomeksi.]
Rukajärvellä 21 Huhtik. 1835.
Pääsiäistiistaina.
-- Patvaskoita pitää sen eisti [häämenoissa], jotta ei pahat inehmiset
rikottaisi vihkiparin väliä. He mahillaan se estetään.
Vasta eräs vuosi jälillä on pappiloilla Venähellä annettu maita
viljeltää. Heissä vaan harvoin on itsessä viljeliätä, sillä
palkkaväki on kallis. Maksetak 100 ruplaa vuoessa miehelle. Sen
eisti vuokratah he maa toisille, saavat tavallisesti 3:annen osan
tulosta. Maita pappiloille pantaessa otettih parahat pellot, parahat
niittynurmet kylästä, kysymättä ken heitä ennen viljeli. Erähissä
paikoissa tuli sillä moni ennen maista rikas talonpoika köyhäksi.
Vaan vääryyttä heille osotetuksi he eivät voi valittaa, sillä kaikki
maa on Keisarin, heillä vaan viljellys-, ei omistus-oikeus.
Täällä Rukajärvessä noustah vuotehelta k. 5:en eli 6:en rajoilla.
Laaitah tuli pätsih. Sinne jo laatiessa työnnetäh suuria ympyriälöisiä
kiviä kuumistumaan, niin niillä kivitetäh lehmän hauetvesi.
Kaikenlainen keittäminen mahto ennen vanhaan semmoisella kivittämisellä
tapahtua. Ja tästä lienee sana _keittää_ syntynyt, joka alusta mahto
olla _kivittää_. Sitte näyttää liitteillä kupusioilla kivillä
keitetyksi, josta sana _pata_ on rotinut, koska _paaella_ keit[ettii]n.
Samati on myös sana _paistaa_ paaesta tullut (paaista).
Pirtin lämmitä pantua leivotah kalikoita, sultsinoita, piiroita,
kakkaroita j.n.e. päiväksi syöä. Kalikat leivota[a]n noin 2 linian
paksuiksi kuoriloiksi, joihin sitte pannaan otrasuurimoista ja
maiosta laaittu puuro syämehen. Kuoren ääret taivutetaan ylös ja
niin pannaan uuniin. Sultsinat taputetaan vielä mohuemiksi, jos 1/2
linian paksuiksi, ja paistetaan. Ne ovat vehnäistä. Kaikki leipomiset
uunista otettua kastellaan kvaasilla [Venäläiseen tapaan laitettua
kaljaa], ja kalikkoihin pannah vielä maitovoietta keselle. Sultsinat
ennen syötöä taivutetaan toinen puoli toisen päällä ja keselle
pannah suurimoista, vehnästä ja maiosta keitettyä (paksunlaista)
puuroa. Ilman näitä teoksia laitetah rokkaa (liha- eli kalarokkaa),
maitokeittoa, kalaa, lihaa, siroa, voita murkkinaksi. Sitte lakeisen
sulettua laitetaan kahvet ja tsaajut, josta juoah usiammat kupit
perätysten. Sitte murkkina. Koko päivänä sittä ei nautittu mitänä
ennen k. 6 iltoa, jona taasen juoah tsoajua, ja sen jälkiin
iltaista. Pirtin lämmitysaika on kyllä vaivaloinen, sillä heiän
pienet pertit täytyvät savulla, jotta ovi pitää aukaista ja huone
vilustua. Vasta viimmen 3 eli 4 tiiman jälestä soahan läheinen
kiinni. Erivierolaiset pitäis kieltä[ä] unelleen rupiamasta, jos mitä
ennen on saisi suatakkin. Nyt justin tapahtu, että pappi kylästä
vähän vesselässä (= iloisella tuulella) tultuaan teki ristin erähän
erivierolaisen kasvoilla sormet hänen tavalla pannen. Mies suuttu
tästä, jotta vähän oli tappelo tulla.
Nyt vasta tulin tansista eli täällä niin nimitetystä _kisasta_.
Pieni pirtti oli vuokrattu 2:hella krossalla itsekultaki mieheltä.
Se pian täyty. Venäjän pajahusten laulamiseen kisattiin minun
viipyessäni jo 3:llaki tavalla. 1. Sinä nimellistä, jossa parittaan
kun katrilliin oli väki ensin asettaunut. 2 ja 2 paria oli aina yhtä
haavaa liikkeellä. Vuoroin he lattian toiselta puolelta etenivät
toiselle puolelle, pujoittautuen toistensa ohi; tällöin naiset
kulkivat keskeltä, ja miehet oikeata puolta naisensa ohi. Tämä tehtiin
useita kertoja, ja sillä aikaa kukin mies tanssia käännähteli
omaa naistansa vastaan, joka mikäli mahdollista oli, pysyi liikkumatta
paikallaan. Lopuksi pyörähyteltiin hänen kanssaan, kaksi muuta
vastakkaista paria astui äsken tanssineiden sijaan, ja näin
jatkettiin pitkin tanssijapiiriä niinkuin purpurissa. [Tämän kisan
kuvaus kirjoitettu ruotsiksi paitsi ensi lausetta.] 2. Käsivetellystä,
jota samati pajahtamiseen kisattiin. Siinä vaan yksi pari erittäin
tuli lattialle vastatusten lähelle toinen toistaan. Ensin otti
kavaljeri oikialla käellään naisen vasemen, vei häntä erähän
askelen vasemella puolella naista kävellen, muutti sittä puuttuen
itse vasemella naisen oikiaan käteen viejen häntä jälelle oikialla
puolella naista astuellen ja niin usiammat kerrat, siksi kun heitti.
3. _Kruga_ nimellistä, jossa ensin asettauttiin tarhaksi. Siitä
muuttautettih monella tavalla. Yhestä puolesta alettih esinnä, tultih
toiselle puolelle, mentih nostettuin kätten alatse ulkopuolella,
tultih välistit selin sisälle seisomaan, välistä erottih, pari mentih
ulkopuolelta toisia ja tultih taasen yhteen. Terävään näitä ei
kisattu, jos ei ensimäistä, jossa välistä kyllä ohta ortehen kolahti
jos ei pää lakehen päässyt. Koko kisa tahto saaha kyllä surullisen
lopun. Akka koukulla tuli kotihin. Mitä rasboinikoita (rosvoja)
tänne on huonehesen saanut. Hänen tietämättä oli mies huoneen
vuokrannut. Hän taluttiin ulos ja kisattiin uuelleen, kun esinnä
naiset ennättivät jällen kokouta, jotka ensi häässä juostih ulos.
Välistä otti nainen miehen, välistä mies naisen kisaan. Lempisanoja
viskaeltiin sinne tänne parien välillä kun paremmissaki. Minulla
oli fleiti muassa, jolla minäki soittelin lauluja. Eikä näyttänyt
sillä suurta erotusta olevan mitä soitti, kaikkien laulujenki mukaan
kisattik. Muitaki kisoja sanottik vielä äiä olevan, vaan niitä nyt
ei kisattu. Polskia, kontria j.n.e., joita meiän rahvas kisaa täällä
ei. Naiset oltili kaikki paitahiemoisillah, joko sitte paiat punaset
eli valkoiset. Paian päällä oli hamet liivin kera yhteen ommeltu
eli leikattuki, vaikka liiviksi sitä ei hyvästi taitaisi sanoakkana
koska hamehesta voan kävi kun muutki kannattimet eli viilekkeet kaksi
tuuman eli paremman levyistä rihmaa olkien ylitse. Pää oli jokaisella
palmikoilla ja palmikosta heilu selkeä myöten 1/2 kyynärän pituinen
ja l 1/2 tuuman levyinen silkkinen rihma alas. Muuten oli pään ympäri
kaikilla siottu huivi sillä tavalla että se ensin oli 3/4 korttelin
levyiseksi laskettu ikäskun miehet kaulahuivinsa laskevat. Sellaisna
oli se otsapuolelta alkaen siottu pään ympäri, taka puolelta
palmikon juurelta yhellä puolisolmulla helposti kiinnitetty. Jos
ken tahansa olisi nämät kisanaiset nähnyt, ei olisi hän luultavasti
muuta virkkaa tainnut, kun että olivat koriat vaatteissansa. Eikä he
naamoa myötenkän olleet rumat katsella, sillä jos toiset olivatki
rokonarpiset, niin oli toisia kylläki kaunehia. Kun vielä siivosti
käyttivät, niin oli siinä kyllä iloksi tänä päivänä. Miesten vaatehus
erottih en äiän toinen toisistaan. Pitkät kengän varret housujen
päällä, sukan suu toisilla kirjainen kääritty kengän varren päälle,
paita punanen eli sininen housujen päällä, paian päällä toisilla
kauhtana, toisilla turkki. Toisilla huivi, toiset huivittomat. Ainoa
oli poika mies sortukilla ja seki tanssasi pian yhät papin tyttären
kera.
3.
[Päiväkirjasta; alk. suomeksi.]
Rukajärvessä 22 Huhtik.
Keskiviikko.
Nyt olen, kun vaan erähältä suonen aukasen, valmis lähtemään isosta
kylästä enkä ole vielä sanoakan saanut, enkä puoltana sanoa.
Lähen kun muinen Tuonelasta Väinämöinen, voan missäpä on se Antero
Vipuinen, jonka luoksi lähtisin. Matkoja en kovin surisi jos naisten
nieklojen neniäki kulettaa. Vaan vieläpä on naiselta itkuvirsi
kirjotettava, jos lähtenee, kun pelkää pahaa siitä itselleen tulevan.
4.
[Päiväkirjasta; alk. suomeksi.]
Kiannon Pappilassa 1 Toukok. 1835.
Perjantaina.
Huhtikuun 22 päivänä, joka oli keskiviikko, läksin Rukavaaran
Pappilasta, kylläki kauan hyvin piäntöä siellä muistellen. Muuten
runojen vuoksi olentoni siellä oli tyhjä. Vasta viimmesellä
päivällä onnistu saahakseni akoilta erähiä itkuvirsiä, ei nekän
suuriarvoset. Itkuvirsiä olen yrittänyt jo ennenki muilta kirjottaa,
vaan mikä lienee, siitä ei tule tolkkua. Näyttää kun ne olisivat
ikivanhaa laatua, sillä niissä on kamaloita sanoja, joita ei
ymmärrä, eikä malta yhellä eli kahelia sanomisella. Niitä taas
kertoen kysyessä, miten oli seki sana, unohtuvat puolet pois sekä
sanojalta jotta kirjottajalta, eikä tule täyttä kullonkana. Häissä
itketään talosta lähtevälle tytölle, peiahissa kuoleelle, j.n.e.
Rukavaarasta 13 v. Jekon taloon Tiiksin kyleä, siitä 20 Kellovoaran,
7 Sirkkemiin, 43 Jyskyjärveen, 40 Nurmilahteen, 10 Luusalmeen,
30 Uhtuvaan, 15 Jyvälahteen, 30 Vuokkiniemeen, 5 Tsenaniemeen,
25 Kivijärveen, 6 Viiankiin, 4 Hyryyn, 10 Pussilaan, 50 Kiannan
pappilaan. -- Sirkkemiä mainittiin myös Sirkkakemiksiki, Jekossa
makasin yötä, niin siitä [kuljettuani] 23 [virstaa] tulin esinnä
Kellovaara[a]n, jossa vankalta akalta, Latvajärven Arhipan sisarelta,
kirjotin usiampia runoja. Iltapuolella Jyskyjärveen päin matkaan
Kemijokea myöten. Jäätä varottiin jo huonoksi, jonka tähen lähti
2 miestä saattamaan, äsken nimitetyn akan poika setänensä (djädo).
Yöllä makasimma vähän aikaa metsäpertissä ja muun aian matkasimme,
minä nukkuen reessä. Siinä kerran laululla heräsin kylläki somasti.
Toisessa metsäpertissä akan pojalta Simanalta kirjottelin 2 tiimaa
lauluja, ja iltapuolella tulimma Jyskyjärveen.
5.
[Päiväkirjasta.]
Kajaani, 5 p:nä toukokuuta 1835.
(Muistiinpanoja, tehdyt Rukajärvessä, 21 p:nä huhtikuuta 1835.)
Muutama vuosi sitten on parannettu pappien palkkaedut. Paitsi
puhdasta rahaa, noin 600 ruplaa pankkiseteleitä, on heille annettu
paraat kunkin seudun tilat. Kun näitä tiluksia heille jaettiin, tosin
muutamat talonpojat joutuivat kärsimään, sillä ottamatta lukuun,
kenen oma pelto ja niitty ennen oli ollut, valittiin niistä paraat
papille. Vielä nytkin moni talonpoika valitti, että häneltä täten oli
riistetty paraat tiluksensa; kuitenkaan eivät he voineet valittaa
tapahtunutta vääryyttä, sillä täällä on kaikki maa oikeastaan kruunun
omaa, talonpojalla on ainoastaan viljelemisoikeus. Monet papit
eivät kuitenkaan tätä nykyä voi harrastaa maanviljelystä, kun näet
he itse ovat siihen tottumattomat, ja työväki on kallispalkkaista.
Miehelle maksetaan 60-100 [ruplaa] pankkiseteleitä vuodessa. Senpä
vuoksi papit paikoittain ovat antaneet maan arennille talonpojille.
Mutta vastaisuudessa saattanee odottaa pappienkin täällä rupeavan
maanviljelijöiksi, ja he saattavat varmaankin ottamalla käytäntöön
parempia metodeja ulkopuolella omiakin maitaan tuottaa hyötyä.
Näinpä Repolassa papin olevan ainoan, joka oli viljellyt perunoita
koko vuoden tarpeisiin. Vähitellen on tämän perin hyödyllisen
ravintokasvin tuottama etu hänen esimerkkinsä kautta selviävä
lähelläasuvillekin, kuten jo osaksi on käynytkin. Kuitenkin perunaa
vielä näillä seuduin viljellään sangen niukasti; etempänä rajasta
sitä ei viljellä melkein ollenkaan. Se perunain määrä, jonka rahvas
kylvää, riittää muutamaksi viikoksi korjuun jälkeen; siemeneksi harva
niitä säästää. Tätä he hankkivat markkina- ja muilla matkoillaan,
tavallisesti Suomesta, ja kuulin mainittavan etenkin kolmea Kuhmossa
olevaa tilaa, jotka tavallisesti olivat harjoittaneet perunanviljelystä
siinä määrin, että saivat siitä paitsi omat tarpeensa vielä
kevätpuoleen muille siemeneksi myötävää. En tiedä, onko heitä
Talousseuralle mainittu rohkaisua ansaitsevina, mutta suotavaa olisi,
että se tapahtuisi.
6.
Lehtori Keckmanille.
(Alk. suomeksi.)
Kajaani, 8 p:nä toukokuuta 1835.
R. Y. Sitte Kuhmosta noin kuukauen eellä kirjan Sinulle lähetettyä
olen pian kaiken ajan ollut Venäehen puolella rajoa. Esinnä Kuhmosta
7 penik. Repolan kirkolle, siitä 12 d:o Rukajärveen, siitä 8
Jyskyjärveen, siitä 8 Uhtuvaan, siitä 1 1/2 Jyvälahteen, siitä 8
Vuokkiniemeen, siitä 3 Kivijärveen, josta viimmen pääsin omalle
puolelle rajoa. Ilman jo nimitetyitä paikkoja kävin monta pienempätä
kyleä tien varsilla, matkaten ylehensä 80 penik. 5 viikon sisässä.
Runoja kirjottelin siellä täällä kokonaisen paperikirjan täyteen.
Kyllä niistä taasen lähtisi Kalevalaanki lisäyksiä ja parannuksia,
vaan en ole ennättänyt erotella kuta kuhunki paikkaan. Ja paras
taitaa ollakki vaan siltään präntätä mitä nyt sinne on saanut ja
vasta aikaa voittaen kerralla lisätä, mitä tästäki lähin tullee
sihen sopivia. Sillä jos niitä nyt vähitellen rupeaisi kohentelemaan,
se vaan viivyttäisi entisten valmiiksi saantoa. Mitä aina olen
ajatellut, ulompana rajasta runoja olovammalta löytyvän, näin
nyt tyhjäksi. Rukajärvessä, joka Bogosta lienee noin 10 penik.
Valkian meren rannalta, runoja ylen vähä laulettiin ja siitä mereen
asti kuuluu ne sitäi enemmin hävinneheksi. Venäehen pajahusvirret
ovat näillä seuin suomal. laulun sortaneet. Rukajärvestä Kemijokea
myöten Jyskyjärveen kulkeissa laulettiin muutamissa kylissä usiampia
runoja ja Jyskyjärvessä samati. Uhtuvassa tapasin ennen tuntemattoman
Jamala nimisen miehen, joka esinnä lupasi 5:estä rupilasta kaiken
päivän, aamusta ruveten iltaan saakka laulaa, vaan sitte nähtyä, jotta
kynä taisi terävämmin käessäni pyörähellä, kun uskokana, yhtyy toiseen
kauppaan. Tätä myöten otti hän lauloakseen 20 pitempätä runoa
sanotulla maksolla ja, mitä muistaisi, päällisiksi. Niin kirjotinki
kaiken päivän häneltä. Pieni poika istu lähellä ja veisti joka runolta
pykälen puuhun. Pimiän tullen tuli määrätty lukuki täyteen ja toisella
päivällä kirjotin luvatuita pienempiä runoja markkina päiviin asti.
Vaan sitte hänestä päästyä keräyty tyttöjä kylästä, jotka kyllä
pienensivät poveni 20 kopeikan seeleistä. Näin sain sekä tästä että
muistaki kylistä taasen kyllä runoja. Nyt aikaa saahen lähtisin
kernaasti rajoa myöten esinnä aina Lappiin asti, vaikk' en taia
päästäkkänä, ennen kun tulevana vuonna, jos sillonkana. Sen jälkeen
tekisi mieleni toiselle suunnalle rajoa seuraten vaikka Laatokan
meren asti. Rajapaikat ovat kuitenki parahimmat lauluilta.
Mitä viimmen kirjotin, Akademian kustannuksella jos pitemmällenki
matkalle toivovani ja josta kehotat minua Kanslerille anomuskirjan
kirjottamaan, sen taian, tarkemmin asiata tutkistellen, semmmoseksi
heittää. Ei sen eistä, etten mitä hyövytystä senlaiselta matkalta
toivoisi, vaan jos toivon ja vähän ehkä muka saavuttaisinki,
niin epäilen kuitenki jaksannostani kuluja vasten mitänä voivani.
Ja jos en voisi, tulisin vaan puheen alaseksi toisten varoja
ilman hävittäneeni. Nyt omilla yrittelevä, jos välistä tyhjäänki
menisi, niin siitä ei kenkään minua moiti. Olen siis aikonut heittää
mielestäni koko sen tuuman, vaan toivova, jos ken toinen sillä
toimella matkautettaisi. Tarpeellinen se ainaki Suomen euksi olisi.
Kiitoksia lupauksestasi Kongl. Nord. Oldskrift Sellskab:ille
sisäänotto-rahat laittaa. Vähin makso taitaa tapahtua 70 Riksd.
Ruots. Bankossa, jota siis pyyän Sinun sinne laittamaan Venäehen
General Konsuli v. Gerschau:lle, taikka Seuralle suorastaan. --
Sanoista, joita kysyt, taitaa _varuriikit_ yhteisesti merkitä jos
mitä ylellisyyttä eli kalleutta, Ruotsalaisista sanoista _vara_ och
_rik_ kammellettu. _Holoppa_ Ven. sanasta _holonj_ (orja, palkollinen)
merk. yhteisesti kehno, huono, epäkelpo j.n.e. ja taitaa alkuaan olla
yksi sama kun meiän tavallisessa kielessä _halpa_.
Kun muistaisin enemmänki Venäehen puolelta nyt saatuja sanoja
niin panisin tähän, vaan kun ovat hajalla Leksikossa, niin panen
mitä muistostani saanen vähä lehen täytteeksi: -- _mitys_ Genit.
_mittyen_ Infin. _mityttä_ yksi merkitykseltään kun _minkälainen_ --
_kaikenjytys, -yen, -yttä_ s.o. kaikenlainen -- _sikäläinen ja
täkäläinen_ samanlaiset kun _meikäläinen, teikäläinen_. -- Läksi
_valmistamaatse_ s.o. valmistamaan itsensä. -- _Heitetäätse_ s.o.
heitetään (heittävät) itsensä -- _muutamaatse, laitamatse_ s.o.
muutan, laitan itseni -- _Vaattehut, Ropehut_ diminutiv. sanoista
_vaatet, rovet_ -- _Veto_ yksi kun meillä _vero_ -- Vet adverb.
s.o. _Vet sanoo, vet tulee_: meillä: sanoopa, [tuleep]a -- _Orko_
Genit. _Oron_ = noro, alanko, aro j.n.e. siitä runossa "usein
oronen koivu" -- _Venakko, Ruotsakko_ Venäehen (Ruotsin) mies eli
akka.
Vaan nyt täytyyki minun lähteä Appelgreniin kortille etten ennätä
enempätä. Löytyvät ne vasta Leksikossa. -- Mitäs näyttää Sinulle
siitä selvittämisestä, joka nyt minulle _Sammosta_ annettiin,
merkittävän _Sammolla_ koko meiän maata, joka, tähtiensä vuoksi
taivaalla, Sammon toisella nimellä kirjokanneksi sanotaan. Ei
näytä minusta aivan typeräksi, jos liiatenki muistamme sen entistä
nimeä Lappalaisten luona _Sabme_, josta Suomalaisessa suussa pian
_Sampo_ saatiin. Kaikki Sammon soat tarkoittaisivat sitä myöten
Suomalaisten ensimmäistä maanottoa Lappalaisilta. -- Tervehyksiä
kaikille tuttaville! Rabbelle aion pian kirjottaa Bankkivelastani
ja sen muistamisesta, menet hän tuota Sinä vieläki takuusen, sillä
nythän en saa jos viiennen osan maksetuksi.
Kajanista 8 Toukoista 1835.
Elias Lönnrot.
Liite.
1.
Tohtori Rabbelle.
(Kirjekonsepti.)
Kiannalta 25 p:nä elokuuta 1835.
-- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- --
Lähden nyt viimeisiin rajakyliin Venäjän puolella, jossa en viivy
kuin viikon tai puolentoista. -- -- --
2.
Kruununvouti Wichmannille.
(Kirjekonsepti.)
Kiannolta 30 p:nä elokuuta 1835.
Sittenkun viimeksi kirjoitin Sinulle olen ollut matkalla Venäjän
rajalle ja käynyt yli rajan Lapukan kylässä venäläisellä alueella.
Melkein ilman poikkeusta oli pakkanen niin kokonaan vahingoittanut
vuodentulon että ohra esim. niitettiin viikatteella eikä sitä edes
riihitetä. Kun sitäpaitsi kasket, vaikka ne paikoin vähän säilyneet,
enimmäkseen ovat niin harvoja, etteivät edes tuota siementä, niin
näyttää tuleva vuosi sangen surulliselta. Jospa siellä olisi
parempaa. Tämän viikon liikun vielä lukukinkereillä pappien kanssa,
mutta palaan sitte viipymättä Puolangan kautta. Huomisesta viikko
eteenpäin lähtenen täältä.
3.
Lehtori Keckmanille.
(Alk. suomeksi.)
Kajanasta, 18 Syysk. 1835.
Rakastettu Veljeni!
Äsken kotiin tultua Kiannalta, Puolangalta, Hyrynsalmesta, Venäjän
puolelta ja muualta, joissa vaelsin lähes 6 viikkoa ja yhtehensä
60 penikuormaa varsin ennätäkkänä muuta kun kiittämään Sinua kolmestaki
tänne sillä ajalla tulleesta kirjastasi. Niitä sanoja, joita Kalevalassa
pyydät selvittämään, olen katsellut ja vaikka pikasuudessaki kokenut
saada jollaki tavalla tässä postissa lähetettäviksi. Laita vasta
lupaustasi myöten enemmän, niin minä kyllä selvittelen mitä itse
tiedän. Sananlaskuja on minulla taas viimmesellä matkalla kokoutunut
muutama sata uusia ja samati arvutuksia. Kun ne saan Sinunki kirjaasi
lisätyksi, niin laitan taikka kohdastansa sinne, eli veljellesi
Oulussa. Arvutuksia olen kokenut paremmin järjestyttää, kun ennen
Gananderissa; uusia olen saanut puolentoista sataa niitä, ilman mitä
vanhoja on tullut somemmasti saaduksi. Sano tervehyksiä kaikille
tuttaville, jotka taiat tavata. Jos vastaki Kalevalan runoja viittisit
tänne lähettää sitä myöten, kun niitä präntistä lähtee, niin hyväpä
tuo olisi.
Veljesi ja ystäväsi
Elias Lönnrot.
P.S. Kenpä tiesi vaikka Joulun aikana taasen tulisin Helsinkiin.
Olen vähä sinneppäin tuumaillut.
SEITSEMÄS MATKA vv. 1836-1837.
[Jo v. 1835 Lönnrot ajatteli matkaa, joka käsittäisi koko sen alueen,
missä suomen kieltä puhuttiin, ja aikoi pyytää sitävarten apua
yliopistolta, mutta luopui tuurnastansa. Vasta syksyllä 1836 hän
saattoi lähteä tämmöiselle matkalle saatuansa Suomalaisen
Kirjallisuuden Seuralta matkarahoja. Tämä matka, joka oli pidempi kuin
yksikään edellisistä, jakaantui kahteen osaan: pohjoiseen ja
eteläiseen. Pohjoinen kävi Uhtuen, Kuusamon, Kieretin, Koudan,
Kannanlahden, Kuolan, Inarin, Sodankylän, Kuolajärven, Kuusamon ja
Kiannan kautta Kajaaniin ja päättyi toukokuussa 1837. Eteläiselle läksi
L. heti kotiin tultuansa ja matkusti Vuokkiniemen ja Repolan kautta
Suomen-Karjalaan, jossa kulki myöhään syksyyn ristiin rastiin, kuten
alkuun liitetty matkakertomus tarkemmin osottaa.]
1.
Kajaani, 8 p:nä maaliskuuta 1838.
Suomalaisen Kirjallisuuden Seuralle.
Kirjelmässä 28:nnelta päivältä helmikuuta 1836 Suomalaisen
Kirjallisuuden Seura kehotti minua lähtemään matkalle etsimään
sellaisia suomalaisia runoja y.m., joita suusta suuhun kulkevan
muistotiedon säilyttäminä vielä saattoi elää, ja joita ei siihen asti
oltu kirjaanpantu. Tämän tarkoituksen toteuttamista varten Seura oli
myöntänyt tuhannen ruplaa pankkiseteleitä. Sittenkuin vielä minulle
armossa oli myönnetty vuoden kestävä virkavapaus, tehtiin se
matkasuunnitelma, että ensin oli käytävä niillä seuduin asuvien
suomalaisten luona, jotka ovat lähinnä valtakunnan rajaa täältä
pohjoiseen päin, ja että matka sitten oli ulotettava täältä kaakkoon,
osaksi Venäjän, osaksi Suomen alueelle.
Tämän suunnitelman mukaisesti matka alettiin syyskuulla mainittuna
vuonna. Vaellus suunnattiin ensin Arkangelin kuvernementissä oleviin
Lonkan, Vuonnisen, Jyvälahden ja Uhtuen kyliin. Ylioppilas, herra
_Johan Fredrik Cajan_, joka tähän saakka oli matkakumppanina minua
seurannut, palasi nyt Suomeen ja minä läksin pohjoiseen Tuoppajärven ja
Kuusamon pitäjän välisille seuduille, missä lähelle joulua oleskelin
Ohdan, Pistojärven, Suvannon, Makarin, Tuhkalan, Katoslammin, Akkalan,
Käpälin, Suurenjärven, Vaarakylän, Skhiitan ja Pyhänsaaren kylissä.
Itse joulunpyhät vietin Kuusamossa. Sieltä käännyin Pääjärven ja
Kantajärven tienoille, missä suomalainen asutus Venäjän puolella rajaa
lakkaa, siis näillä seuduin 20-30 peninkulmaa etelämpänä kuin Suomen
puolella rajaa; maanviljelys, hevoset, lehmät ja suomalainen asutus
ulottuvat näet viimemainitulla alueella Inarin järven eteläpäässä
olevaan Kyrön kylään asti. Elleivät monet seikat, joista minun Kuolassa
piti saada lähempiä tietoja, olisi tiukkaan vaatineet, että minun sinne
saakka oli jatkaminen matkaani pohjoiseen, olisin Pääjärven lähikylistä
suorinta tietä lähtenyt Kemijärvelle, Sodankylään ja Kuolajärvelle.
Siten olisin voittanut lähes kahden kuukauden ajan, joka nyt
varsinaiselta matkan tarkoitukselta meni melkein hukkaan
matkustellessani venäläisten ja lappalaisten keskellä. Mutta siitä,
miten pohjoiseen suomalainen kansanheimo ulottuu Venäjän puolella, olin
kotoa lähtiessäni niin tietämätön, että luulin tapaavani suomalaisia
Kannanlahdenkin tienoilla, jopa pohjoisempanakin. Pohjoisimmat
suomalaiskylät ovat Kuva ja Tumtsa, jotka sijaitsevat lähellä
Pääjärveä. Melkoisen suuren Koutajärven rannalla ei nyt enää ole
ainoatakaan ihmisasuntoa, eikä suomalaisia asu mainitun järven
pohjoispuolella. Sentähden matkustin Pääjärven tienoilta kaakkoon
Vienanmeren rannalla olevaan Kierettiin Majavalahden, Heinäjärven,
Jäletjärven ja Uudenkylän kylien kautta, jotka kaikki ovat Koutajärven
eteläpuolella, ja joissa on suomalainen asutus. Kieretissä taas, joka
on melkoinen kauppala, asuu venäläisiä. Sieltä luetaan 12 peninkulmaa
Kannanlahteen, nimittäin 4 Mustanjoen kylään, 2 Koudan kauppalaan, 8
Knäsoin kylään ja 3 Kannanlahden kauppalaan. Kaikissa näissä kylissä
puhutaan venäjän kieltä. Kannanlahdesta luetaan 22 peninkulmaa Kuolan
kaupunkiin, nimittäin 3 Imandran järvelle, 11 sen rantaa pitkin ja
sitten 8 Kuolaan. Koko matka suoritetaan poroilla. Säännöllisiä
postiasemia on tien varressa, 3-4:n peninkulman päässä toisistaan.
Näillä asemilla olevat lappalaiset puhuivat kaikki välttävästi venättä.
Kuola on mitätön kaupunki, 4:n peninkulman pituisen Kuolanlahden
päässä, joka lahti nyt, kuten useampina muinakin talvina, oli sulana.
Kaupunkia ympäröivät joka taholta ylängöt. Enimmät polttopuut
kuljetetaan kotia koirilla, kuten tapa myös oli Koudassa ja
Kannanlahdessa. Suurimmat koivut, joita käytettiin polttopuiksi, eivät
läpimitaten olleet juuri yli 2 tuuman, ja niitä noudettiin lähes
peninkulman päästä Tuulomajokea pitkin. -- Kuolasta läksin maaliskuun
alussa lappalaiskylien Muotkan, Petsamon, Paatsjoen ja Näytämön kautta
Näytämönjoelle, joka on Norjan-Lapin rajalla, 15 peninkulmaa pohjoiseen
Inarin kirkolta. Koko matka sanotaan 30 peninkulmaksi. Nämä kylät, ovat
vaan 3 tai 4 peninkulmaa etäällä Jäämerestä, ja niissä on kussakin noin
10 perhekuntaa, jotka asuvat yhtä monessa hirsistä kyhätyssä mökissä.
Venäjän kieltä puhuivat tai ainakin ymmärsivät useimmat miehet. Nämä
Venäjän lappalaiset eivät elä paimentolaisina, eipä heidän sanottu edes
voivankaan niin elää, he kun paastoajoiksi hankkivat itselleen
kalaruokaa, ollen sen vuoksi pakotetut luopumaan laveammanpuolisesta
poronhoidosta. Näytämönjoelta luetaan 10 peninkulmaa Inarin järven
pohjoispäähän, sieltä 5 peninkulmaa Inarin kirkolle, sieltä vielä 5
peninkulmaa Kyrön kylään, missä taas tapasi suomalaisia, savupirttejä,
saunoja y.m. Inarin seurakuntaan kuuluvat lappalaiset puhuvat, paitsi
äidinkieltään, murtamalla suomea, jättämällä pois muutamia
loppuääntiöitä, melkein kuin Suomen eteläosissa, jonka ohella d usein
äännetään epäselvänä r:nä. Jumalanpalvelus pidetään suomeksi, ja
ainoastaan suomalaisia kirjoja näin heidän mökeissään. Varsin moni
kuitenkin sanoi naapureitaan, Norjan lappalaisia, onnellisiksi, heillä
kun oli jumalanpalvelus ja kirjat äidinkieliset. Inarin lapin murteen
sanottiin siilien määrään eroavan sekä Venäjän että Utsjoen ja Norjan
lappalaisten murteista, että näitä murteita puhuvat vaivoin ymmärtävät
toisiaan. Minusta tuntui kuin Venäjän lappalaisten kieli olisi ollut,
jos ei juuri puhtahinta, ainakin enimmin suomen kielen kaltaista. Tämä
lausunto älköön kuitenkaan vastaiseksi käykö muusta kuin minun
yksityisestä arvelustani. -- Kyröstä luetaan 12 peninkulmaa Sodankylän
kirkolle. Kuljettuamme Sompiotunturien yli, tapasimme paljoa
paksummalti lunta Sodankylän puolella kuin Lapissa. Kyytimies kertoi,
että Lapissa aina on vähemmän lunta kuin Sodankylässä ja niissä
pitäjissä, jotka ovat siitä etelään. Jos tämä on totta, on meillä
tästä, kuten myös monesta muusta seikasta, esim. luulotellusta Lapissa
vallitsevasta polttopuiden puutteesta, vallan väärä käsitys, joka on
syntynyt siitä, että matkustajat ja muut ylen määrin ovat suurentaneet
todellisia ja kuviteltuja lappalaisten parissa kokemiaan vastuksia.
Minä puolestani en tahtoisi yhtyä heidän valitusvirsiinsä, vaan luulen,
että ihminen Lapissa elää vallan yhtä onnellista elämää kuin muualla,
seikka, jonka muun muassa lappalaisten iloiset kasvot ja hilpeys joka
tilaisuudessa todistavat. -- Sodankylästä kuljin 12 peninkulman matkan
tai hieman yli Kuusamoon ja edelleen 25 peninkulman matkan Kajaaniin,
jonne saavuin toukokuussa.
Siten oli pohjoinen osa matkaa suoritettu, ja siihen meni 8 kuukautta.
Eteläpuolisen aloin kesäkuun ensi päivinä, matkustin taas
Vuokkiniemeen, sieltä Repolaan, Pieliseen, Ilomantsin Enon kappeliin,
Liperiin, Rääkkylään, Tohmajärvelle, Kiteelle, Ruskealaan, Sortavalaan,
Jaakkimaan, muutamiin Kurkijoen kyliin, Parikkalaan, Rautjärven
kappeliin, Ruokolahdelle, Joutsenoon, Lappeelle, Lappeenrantaan,
Lemiin, Savitaipaleeseen, Taipalsaareen, Ruokolahdelle (toisen kerran),
Sääminkiin, Kerimäelle, Liperiin (uudestaan), Kontiolahden kappeliin,
Juuan kappeliin, Nurmekseen ja Kajaaniin. Tähän matkan osaan kului
minulta lähes 6 kuukautta. Käymättä jäivät etenkin ne Venäjän-Karjalan
seudut, jotka ovat etelään Repolan pitäjän rajalta, ja joihin aion
vastedes erityisesti matkustaa.
Mitä tulee matkani tuloksiin, olen ainakin itse niihin tyytyväinen.
Olen kerännyt seuraavaa:
1) _Mytologis-historiallisia runoja_. Suurin osa näitä on Kalevalan
lisiä ja toisintoja.
2) _Loitsurunoja_. Topeliuksen aikaisemmin keräämien ynnä muiden kanssa
kaikki yhteensä painettuina saattavat paisua 500 sivuksi tai sen
ylikin, kahdeksataitteista kokoa.
3) _Idyllisiä runoja_ (sisällykseltään lyyrillisiä lauluja, romansseja,
ballaadeja j.n.e.). Aloin niiden järjestämisen jo matkalla ja olen
jatkanut sitä kotona. Jo olen järjestänyt 274 runoa, toiset lyhempiä,
seuraaviin ryhmiin: Lasten lauluja 9, Poikien lauluja 12, Paimenlauluja
10, Neitojen lauluja 62, Häälauluja (sulholle, morsiamelle, kaasolle,
kosiomiehelle, juohtokansalle j.n.e.) 32, Soutulauluja (kätkyt- eli
kehtolauluja) 14, Miniäin lauluja 24, Miesten lauluja 7, Orjain lauluja
8, Virsiä eli virrelmiä (romansseja, ballaadeja) 16, Pieniä lauluja 34.
Tämä kokoelma tulee lisättäväksi runoilla, jotka ennen ovat painettuina
Gottlundin "Pieniä runoja" nimisen kokoelman 2:ssa vihossa, "Kanteleen"
toisessa osassa, useissa Mehiläisen vihoissa, muutamissa Mnemosynen
numeroissa sekä muilla käsikirjoituksena olevilla runoilla, jotka
osaksi kuuluvat ylempänä mainittuihin ryhmiin, osaksi toisiin, kuten
Metsänkäviän lauluja, Jauhorunoja, Laulajan runoja y.m. Koko kokoelma
paisuu kaiketi 5 tai 6 sadan sivun suuruiseksi kahdeksataitteiseksi
nidokseksi.
4) _Myöhäisempien aikojen runoja_. Kuten tunnetaan on tällaisia sekä
tavallisen runomitan muotoisina että myös monen muunlaisen runomitan
muodossa. 7-jalkaisia runosäkeitä sisältäviä lauluja lauletaan nykyään
hyvin yleisesti ympäri koko maata, jopa osaksi Venäjän-Karjalassakin.
Kieli näyttää soveltuvan niihin yhtä hyvin kuin tavallisiin runoihin,
jotka niiden vuoksi näyttävät yhä enemmän joutuvan unhotuksiin.
Sisäiseltä rakenteeltaan ne eroavat tavallisista runoista siinä, että
kukin niiden runojalka enimmästi alkaa korollisella tavulla. Jokainen
runojalka on säännöllisesti trokee, jonka kanssa tribrachys tai
daktyyli joskus vaihtelee. Ensimäiseen ja viidenteen runojalkaan sopii
myöskin varsin hyvin pyrrhichius, ja neljännen runojalan muodostaa
joskus ylsi ainoa tavu. Kaksi kokonaista säettä on keskenään
loppusoinnullisia ja päättää lauseen. Tämä runomitan laji näyttää
olevan kotimainen eikä ulkoa lainattu. Sävelet vaihtelevat suuresti eri
seuduilla. Seuraava tytön valitus poissa olevasta lemmitystään olkoon
näytteenä mainitusta runomitasta:
Mull' on huolta montakin, ja se on suurin huoli:
Kun en tieä kullastani, elikö vai kuoli.
Muut ne käyvät kultansa kanssa, käyvät käsityksin.
Minä raukka vanhenen ja olen aina yksin.
Alahall' on aurinko, ja ilta on jo lässä,
Kultani on kulkemassa viien virstan päässä.
Kulkemass' on kultani ja kauas taisi mennä,
Jost' ei vielä viikon päästä lintunenkan lennä.
Kunpa se pieni lintunenki sanoman nyt toisi,
Suru menis mielestäni, parempi mun oisi.
Lennä, lennä, lintu rukka, puhu kuullakseni:
Kävitkö sä kullan maalla, näitkö kultaseni?
Puhu, kuinka kullan maalla aamu armas koitti,
Iloisnako elettihin, vaiko suru voitti?
Mitä näit sä muutaki ja näitkö vielä senki,
Jos oli kaikki tervehet ja kulta liiatenki?
Tule jo kulta tälle maalle, tule poika kulta,
Ettei tulis turha'an se ikä nuori multa.
Näiden uudempien runojen kokoelma näyttää, vaikka kaikki huonommat
jätetäänkin pois, paisuvan melkoisesti suuremmaksi kuin mikään
edellämainituista.
5) _Suomen kansan sananlaskuja_ (sananparsia, vertauksia j.n.e.).
Keräelmässä niitä on useita tuhansia. Aikomukseni on ryhtyä niitä
järjestämään päästyäni vapaaksi idyllisistä runoista. Suotavaa olisi
että samalla kertaa voitaisiin julkaista mitä muutkin ovat keränneet,
ja tämän Seura voinee aikaansaada julkaisemalla sanomissa pyynnön, että
sellaisia keräelmiä mainittua tarkoitusta varten Seuralle
lähetettäisiin. Ne saattaisi sitten helposti sovittaa siihen
käsikirjoitukseen, jonka täältä Seuralle lähetän, tai myöskin voisi
sovittaa minun keräämäni runot niihin.
6) _Suomen kansan arvoituksia_. Näitä on kerättyinä hieman yli
tuhannen.
7) N.s. _tarinoita_ (kaskuja, saarnoja). Sellaisia olen pannut kirjaan
lähes kahdeksankymmentä.