4 Tammista, Sunnuntai [v. 1835].

Kiantaa pelätään samati kun muitaki erakko seurakuntia ikäväksi

asuksella. Mitä lienee kun varsin asuisi, sit' en tieä sanoa, vaan

huvaksi näyttää minusta elämä siellä. Eikä myös nykynen Apulainen

ikävätä valittanut. Hän oli kätevä mies, laati viuluja ja muita

veistöjä, leikkasi nimiä teräkseen sigilleiksi, piti koulua, jossa

oli 3 lasta. Lapset pian yhtäikäset lukevat, veistelevät jousia,

joilla ampuilevat, luistasivat j.n.e. jotta oli justin kaunis

heidän menoansa katsella.

Kiannalta matkasin ylös Kuusamoa päin noin 5 tahi 6 penikuormaa ja

olin monessaki talossa matkalla. Pian jokasessa talossa on usiampia

kirjoja, joita säilytetään päretvasussa pöyällä eli penkillä.

Tavallisimmat kirjat ovat Raamattu, Virsikirja, Gezeliuksen Katekismus

ja muita hengellisiä kirjoja, kanssa Vegeliuksen Postilla. Jos

heränneiten ilveistä emme puhu, niin on Jumalan palvellus

talonpoikasessa kansassa aivan kaunis ja syämmellinen. Muutamassa

talossa, 3 penikuormaa kirkosta, olin minä kerran sunnuntaina eillä

puolisen. Kun talosta ei ollut ketänä, vielä kelinki kehnouelta,

kirkkoon joutunut, niin piettiin kotona jumalan palvellus. Pirtti oli

avara ja peretki isonen. Väki asettautu peräpenkkiä pitkin istumaan

pöyästä alkain esinnä miehet sitte vaimot ja lapset. Aluksi veisattiin

kauniilla ei ylen kovalla äänellä muutamia virsiä, Evangeliumin virret.

Virsikirjoja riitti hyvästi, ettei kaikin paikoin tarvinnut kahtakana

yhestä veisata. Veisun jälkeen luki pöyän takoa talon vaari saman

päiväsen saarnan Vegeliuksen Postillasta ynnä Epistolan, Evangeliumin

ja rukouksia. Siitä veisattiin päätökseksi moniahta virsi. Ennen

Jumalan palvellusta olin minä ottanut kirjoitustyötä käsille, vaan sen

heitin minä ja olisin mielelläni, jos kaikeksi päiväksi, heittänyt niin

kaunista Jumalan palvellusta kuullakseni.

Kylmäsalmessa päätalossa makasin minä yötä. Siinä näytettiin minulle

poika, joka lapsuuesta alkain oli mykkä ja kuuro. Hän taisi nyt olla

16 vanha ja näytti terveeltä ja sukkelalta. Kaikenlaisia töitä kuuluu

hän muien jälkeen osoitelevan ja hyvästiki tekevän. Asian mukaan

minulta ei ollut hänelle apua.

Talon muori jutteli minulle illalla Kontion peiahista hänen

nuoruuessansa. Niitä oli oluella ja viinalla päivät rupiamiseen

pietty. Kontion kaaettua toimitettiin kaksi miestä tuojaksi, toista

kaksi vastaanottajaksi. Näillä välillänsä oli kaiken laisia asian

mukaisia kyselmiä ja vastaelmia, esinnä pihalla, sitte pirtissä ja

taas viimmen pääkalloa viejessä pihalla. Ei niistä päivässä loppua

tullut, sano muori usiamman kerran kertoessansa. Hän ei kuitenkana

enää muistanut kun muutamia runoja, sillä runoilla piettiin kaikki

puheet. Vaan niistä ja muista, joita toisilta laulettiin, olen

saanut seuraavat, jotka paremmin kuin muu kirjoitus näyttäköön ja

selvittäköön miten karhun peiaita piettiin.

-- -- -- -- -- --

-- -- -- -- -- --

(Karhunpyyntirunon katkelmat jätetty tästä pois.)

2.

Elias Lönnrotin matkat I: 1828-1839 · 第 19 / 30 题