Herra Professorin arvoisan kirjeen kuluneen tammikuun 10:nneltä
päivältä ynnä siihen liitetyn Kööpenhaminan Kuninkaallisen
Muinaiskirjallisuuden Seuran (Kongl. Fornskrifts Sällskapet) kirjeen
vastaanotin viime kuun 28:ntena päivänä. -- Varsin kernaasti olen
jättävä hallussani olevat runot Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran
käytettäväksi; olisin jo aikaisemmin sen tehnyt, ellei toivo saada
etenkin vanhempia runoja uusien lisien kautta täydennetyiksi olisi
minua siitä pidättänyt. Tämä toivo on osaksi toteutunutkin, sittenkuin
viime syksynä Arkangelin kuvernementissä onnistuin saamaan melkoisen
keräelmän ennen painamattomia mytologisia runoja. Verratessani niitä
ennestään tunnettuihin, heräsi minussa halu järjestää ne yksijaksoiseksi
kokonaisuudeksi, aikaansaadakseni siten suomalaisessa mytologiassa
jotakin iislantilaista Eddaa vastaavata. Ryhdyinkin heti työhön ja
jatkoin sitä usean viikon jopa kuukauden kuluessa aina jouluun asti,
jolloin minulla oli valmiina aimo nidos Väinämöisen runoja, siten
järjestettyinä, kuin olin ajatellut. Kiinnitin huomioni etenkin niiden
urostekojen ajanjärjestykseen, joista runoissa kerrotaan. Tätä tosin
alussa näytti olevan jotenkin vaikeata huomata, mutta se kävi itse työn
kuluessa melkoisesti helpommaksi. Lisäksi moniaat suorasanaiset
kertomukset, joita Arkangelin kuvernementissä kuulin satuina vanhoilta
ihmisiltä ja jotka käsittelivät samoja urostekoja, tarjosivat minulle
jonkunmoista johtoa. Olettaen, ettei herra Professori pane pahaksensa,
mainitsen tässä lyhyesti kunkin sellaisen runon sisällyksen, jota
varten on ollut käytettävänä täydellisiä runoaineksia. Teen tämän
siinä järjestyksessä, jota yllämainitussa kokoelmassa olen noudattanut.
_Ensimäinen runo_. Väinämöisen tapaa hänen retkillään muuan
lappalainen, joka pitkät ajat on kantanut vihaa häntä vastaan.
Lappalainen ampui nuolen häneen, hänen ratsastaessaan vuolaan kosken
partaalla. Nuoli osui kuitenkin ainoastaan hänen hevoseensa, joka
kompastui ja veti kaatuessaan Väinämöisen mukaansa koskeen. Virta
vei hänet mereen, missä hän kauan aikaa ajelehti aaltojen varassa,
voimatta päästä maihin ja näkemättä muuta kuin vettä taivaanrantoja
myöten.
Tähän kokoelmaan kuuluu nyt 16 runoa, joissa on yhteensä vähä yli
8,000 säkeen. Vaikka sen nyt suuremmalla syyllä kuin ennen koottuja
katkelmia, voisi toimittaa painoon, luulen kuitenkin parhaaksi
lykätä sen ensi kevääksi. Olen näet tänä talvena aikonut tehdä
uuden matkan Arkangelin kuvernementtiin kirjoittaakseni muistoon
runoja useilta kuuluisilta laulajilta, joista viime syksynä
kuulin puhuttavan, mutta joita en tavannut kotona. Siten saan
epäilemättä monta lisää kokoelmaan, ja hätiköimistä olisi siis, jos
nyt jouduttaisi nykyistä kokoelmaa painoon. En kuitenkaan tiedä,
onko runokatkelmien [Tämän sanan yläpuolelle on konseptiin kirjoitettu:
"mytologisten runojen".] järjestäminen yhtenäiseksi kokonaisuudeksi
yhden vai eikö pikemmin useiden tehtävä, koska jälkeentulevaisemme
mahdollisesti tulevat pitämään sitä yhtä suuressa arvossa kuin
göthiläiset kansat Eddaa ja kreikkalaiset ja roomalaiset, ellei
juuri Homerosta, niin ainakin Hesiodosta. Senpä vuoksi olenkin
aikonut Kirjallisuuden Seuralle jättää käsikirjoitukseni pelkkänä
ehdotuksena, siellä tarkastettavaksi.
Nyt paraikaa järjestelen kokoomiani uudenaikaisempia suomalaisia
runoja. Koska tämä työ pääasiallisesti on puhtaaksikirjoitusta,
toivon pian saavani sen valmiiksi ja olen sitten lähettävä ne
Kirjallisuuden Seuralle.
Sitten on aikomukseni ryhtyä painatusta varten järjestämään
loitsurunoja. Olen huomannut tavan, jolla melkoisesti vähennetyssä
nidoksessa saan ne painetuiksi. Jokaisessa sellaisessa loitsurunossa
on useita osia, joista muutamat kuuluvat yhteen ainoaan loitsuun;
toiset taas ovat yleisiä eli kaikissa loitsuissa yhteisiä. Erityisesti
jokaiseen loitsuun kuuluva on selitys sen pahan synnystä, joka on
loihdittava pois; yleisiä eli yhteisiä osia ovat taas sellaiset kuin
esim. useiden jumaluusolentojen puoleen kohotetut rukoukset, mehiläisen
ja löylyn sanat y.m. Ellei tee tätä eroitusta, tulee kussakin
loitsurunossa maininneeksi nuo yleiset seikat, joten alituisia
toisteluja esiintyy ja runot paisuvat liian pitkiksi. Ei Topelius
eivätkä muut ole ottaneet huomioon tätä, minkä vuoksi on tapahtunut,
että useita yleisiä lukuja mainitaan jokaisessa runossa joko
samanlaisina tai hieman muuttelemalla sanoja, ja tavallisesti jokainen
niistä puutteellisena. Vahvistusta siihen loihtia sanan johtoon, jonka
olen esittänyt väitöskirjassani Suomalaisten parantamisista loitsimisen
kautta, olen nyt saanut siitä, että loitsuruno Arkangelin murteessa
kutsutaan _luoe_, eikä kuten Savossa _loihto_; ja loitsia on siellä
_luoa_ ei _loihtia_.
Ollen Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran jäsen rohkenen tässä
ilmaista sen toivomuksen, että Seura jollakin tavoin osoittaisi
huomaavaisuuttaan etevimpiä suomalaisia luonnonrunoilijoita
kohtaan. Ehkä sopivinta olisi tilata heille jompikumpi tai molemmat
maan suomalaisista sanomalehdistä. Täten samalla kertaa heitä
rohkaistaisiin, ja Seuran pyrkimystä levittämään hyödyllistä
valistusta rahvaaseen edistettäisiin. Ei olisi vaikeata mainita
muutamia etevimmistä luonnonrunoilijoista, mutta enpä tunne yhtäkään
toista, joka enemmän kuin Rautalammilla asuva Korhonen ansaitsisi
sellaista huomiota.
Kööpenhaminan Kuninkaallisen Muinaiskirjallisuuden Seuran erittäin
kunnioittavaan kirjeeseen olen jo aikaisemmin vastannut.
Useita vanhoja suomalaisia kirjoja olen täällä koonnut, ja olen
sopivassa tilaisuudessa jättävä ne Seuran huostaan.
VIIDES MATKA v. 1834.
[Tällä matkalla, jonka Lönnrot teki huhtikuun jälkimäisellä
puoliskolla, oli lisäainesten kerääminen jo valmiina olevaan
"Runokokoukseen Väinämöisestä" päätarkoituksena. Venäjän Karjalaan
Lönnrot meni Kiannan kautta ja palasi samaa tietä takaisin käytyään
rajan takana seuraavissa kylissä: Lonkassa, Vuonnisessa, Jyvälahdessa,
Uhtuessa, Vuokkiniemessä, Tsenassa, Kivijärvessä ja Latvajärvessä.
Suuren merkityksen sai tämä kun Lönnrot tällöin tapasi Vienan läänin
paraimman runonlaulajan Arhippa Perttusen. Varsinainen matkakertomus on
käännetty vuoden 1835 Helsingfors Morgonbladin numeroista 56-60; Alkuun
on lisätty pari päiväkirjan-otetta, jotka on kirjoitettu vasta v. 1835,
loppuun taas on liitetty matkaa koskevia kirjeitä ja sitäpaitsi pari
otetta kirjeistä, jotka koskevat erästä Lönnrotin käyntiä Repolassa
syksyllä 1834, josta ei ole sen tarkempia tietoja.]
1.
(Alk. suomeksi.)